Essi Hellén: Miten niin en voisi elää normaalia elämää?

263
Essi Héllen ei häpeä diabetestaan, mutta toisaalta hän ei ole juuri antanut sen vaikuttaa elämäänsä. Kuvat: Annika Rauhala.

Teksti: Esa Tuominen

– Minulle oli todellinen sokki, kun yksi lääkäri muutama vuosi sitten sanoi minulle, että diabeetikot eivät voi elää normaalia elämää. Ajattelin, että häh, voitko sinä sanoa näin minulle, 27-vuotias näyttelijä Essi Hellén kertoo tuohtuneena.

Essi oli mielestään elänyt ihan normaalia elämää, vaikka sairastui 18-vuotiaana ykköstyypin diabetekseen.

– Olin tanssinut, näytellyt, matkustellut… En tiennyt muuta elämää, ja se oli minulle täysin normaalia.

Essi harmistuu vieläkin, kun hän kertoo muutaman vuoden takaisesta kohtaamisestaan lääkärin kanssa. Mutta sitten puheen sävy muuttuu.

– Nykyään olen yrittänyt ymmärtää, mitä tuo lääkäri tarkoitti. Tiettyä varovaisuutta ja huolellisuutta tämän sairauden kanssa on todellakin harjoitettava. Ja ehkä aivan kaikkia riskejä ei kannata ottaa.

– Aika normaalia elämää minä kuitenkin olen pystynyt elämään, hän lisää.

Kasvot ykköstyypille

Essi Hellénillä on ollut viime aikoina vientiä. Yhtäältä hänellä on ollut monta rautaa tulessa television ja elokuvien maailmassa. Toisaalta hänen perässään on juossut myös media sen jälkeen, kun toimittajat oivalsivat, että hän ei peittele ykköstyypin diabetestaan. Haastatteluja on pitänyt antaa lehdille, radioon ja televisioon. Ja perhekin on siinä sivussa pitänyt hoitaa.

– Jos voin olla avuksi, niin mikäs siinä. Minulle sopii kyllä, että annan ykköstyypin diabetekselle kasvot.

– En häpeä sairauttani. Jotkut vetäytyvät vessaan tai muuten näkymättömiin pistämään insuliinia. Minä sanon läsnäolijoille, että minä pistän nyt, ja jos joku ei kestä katsoa sitä, hän voi kääntää päänsä toisaalle. Mielestäni minun ei tarvitse hävetä sairautta, jota en ole itselleni aiheuttanut.

Ensimmäiset 18 elinvuottaan Essi eli ilman diabetesta. Vilkas tyttö pelasi jalka- ja koripalloa sekä ringetteä, tanssi show-tanssia ja teki koreografioita, näytteli nuorten teatteri Narrissa ja kirjoitti jopa kirjoja.

– No kirjoja ja kirjoja, ne olivat sellaisia nuoren tytön tekstejä, jotka isäpuoleni tuttava taittoi kirjoiksi…, Essi tarkentaa.

Hän hämmästelee itsekin, miten hänellä tuohon aikaan riitti energiaa kaikkeen.

– Olen aina ollut sosiaalinen ja viihtynyt ihmisten seurassa. Juttelen mielelläni myös tuntemattomien kanssa ja pidän tärkeänä hyviä käytöstapoja.

Essi Hellén on pienen Siiri-tytön äiti ja suuri tasa-arvon puolestapuhuja. Hänestä on tärkeää, että naisetkin voivat käydä töissä ja että isilläkin on oikeus olla täysillä mukana lastensa elämässä.
Essi Hellén on pienen Siiri-tytön äiti ja suuri tasa-arvon puolestapuhuja. Hänestä on tärkeää, että naisetkin voivat käydä töissä ja että isilläkin on oikeus olla täysillä mukana lastensa elämässä.

– Kerran istuuduin kahvilassa erään vanhemman herrasmiehen pöytään ja tervehdin häntä normaaliin tapaan kohteliaasti ja hymyillen. Kun olin lähdössä, vanha herra innostui kiittelemään vuolaasti käytöstäni. Meille sukeutui keskustelu siitä, miten normaali ihmisten välinen kommunikointi tuntuu monelle olevan kauhean vaikeaa.

Essillä on kokemusta ihmisten kohtaamisesta myös asiakaspalvelusta. Hän on työskennellyt tarjoilijana useammassakin kahvilassa ja ravintolassa. Jos joku pyytää häntä kertomaan jotain yllättävää itsestään, paljastus voisi olla vaikka tämä: hän on työskennellyt tilitoimistossa kirjanpitäjän assistenttina.  Ei ehkä aivan tavanomaista tulevalle esiintyvälle taiteilijalle…

Vapaa näyttelijä

Valmistuttuaan teatteritieteen maisteriksi Essi Hellén suuntasi Kokkolan kaupunginteatteriin ”kiinnitykselle”, kuten teatteripiireissä asia ilmaistaan. Mukana oli aviomies, näyttelijä Mikko Virtanen. Kokkolan reissu kesti pari vuotta, jonka jälkeen pariskunta muutti takaisin Helsinkiin, ja Essi ryhtyi vapaaksi näyttelijäksi.

Ja töitä on riittänyt. On ollut elokuvia (muun muassa ”21 tapaa pilata avioliitto”), kuunnelmia (muun muassa ”Puhdistus”) ja tietenkin teatteria. Televisiossa hän on esiintynyt muun muassa Ylen Villissä kortissa, joka on viihteellinen ”comedy panelshow” penkkiurheilusta.

Parhaillaan hän on mukana Ylen uuden tv-draamasarjan kuvauksissa. Siitä ei kuitenkaan ole vielä lupa kertoa tämän enempää. Ja jotta vapaa-aikaa ei pääsisi kertymään liikaa, Essi on lupautunut vielä Lasten ja nuorten säätiön ”dreamsteriksi”: hän käy kouluissa puhumassa nuorille siitä, miten he voivat löytää omat vahvuutensa.

Suuri yleisö oppi tuntemaan Essi Hellénin MTV:n kanavalla pyörineestä Putouksesta.  Sen kuvaukset söivät näyttelijän ajan toissa syksynä niin tarkkaan, että hänen päivänsä olivat ajoittain minuutilleen täytettyjä.

Työn ohella Essin elämän täyttää 2-vuotias Siiri-tyttö. Onneksi Suomen päivähoitojärjestelmä toimii – ainakin vielä – niin hyvin, että Siirille on järjestynyt päiväkotipaikka.

– Olen suuri tasa-arvon puolestapuhuja. Suomalainen päiväkotijärjestelmä syntyi aikoinaan, jotta naisetkin pääsivät töihin. Se on minun mielestäni aivan loistava apu kiireisen lapsiperheen arjessa.

– On typerää syyllistää äitejä siitä, että he eivät hoida koko päivää pientä lastaan vaan vievät hänet päiväkotiin. Puolustan myös isien oikeuksia, enkä pidä perinteisestä äitimyytistä. Siirin isä ryhtyi hoitamaan tytärtään heti ensimmäisestä päivästä lähtien, ja se on todella hieno asia, Essi summaa näkemyksiään.

Elämä jatkui lähes ennallaan

Ykköstyypin diabetekseen Essi Hellén sairastui ylioppilaskirjoituksissa.

– Tämän tarinan olen saanut viime aikoina kertoa monta kertaa, kun sitä media aina kyselee, hän naurahtaa.

Essi oli potenut väsymystä kesän aikana ja alkusyksystä. Äidinkielen ylioppilaskirjoituksissa hänen piti muutaman tunnin aikana juoda monta litraa vettä ja ravata vessassa. Sen jälkeen hän meni terveyskeskukseen, jossa mitattiin hänen verensokerinsa, ja diagnoosi oli sitä myöten selvä.

Essi joutui Meilahden sairaalaan, mutta jo muutaman päivän kuluttua hän vaati topakasti pääsyä seuraaviin yo-kirjoituksiin.

– Eivät he meinanneet päästää, enkä minä yhtään käsittänyt, miksi eivät. Sen verran topakasti kuitenkin vaadin, että lopulta minun annettiin mennä.

– Suhtauduin alusta alkaen sairauteeni niin, että se ei ollut tärkein elämääni määrittävä tekijä. Jouduin totta kai ottamaan sen kaiken aikaa huomioon, ja hoidin itseäni hyvin, mutta muuten elin niin kuin ennenkin, Essi muistelee.

Pari vuotta sairastumisensa jälkeen hän teki yksin neliviikkoisen interrail-matkan ja reissasi pitkin ja poikin Eurooppaa. Ja pärjäsi hyvin.

– Minulla on kerran ollut insuliinisokki. Siitäkin ajattelen nykyään niin, että ehkä oli jopa hyvä että niin kävi. Nyt tiedän, mitä se on ja osaan paremmin varoa asioita, jotka siihen voivat johtaa, Essi pohtii.

Hän sanoo elävänsä nykyään terveellisesti. Hän ei polta, eikä hän ole juonut alkoholia muutamaan vuoteen. Ruokavalioon kuuluu paljon kasviksia ja kalaa.  Liikunta on oleellinen osa nuoren näyttelijän elämää.

– Tässä ammatissa on kuitenkin omat haasteensa. Esimerkiksi Putouksen suora lähetys kesti kulloinkin puolitoista tuntia, ja se nosti adrenaliinitasot huikeisiin mittoihin.  Näyttelijän työ on muutenkin epäsäännöllistä, eikä kaikkea yksinkertaisesti voi aina ennakoida.

– Onneksi olen saanut hienon verensokerimittarin, joka helpottaa elämääni. Haluaisin kokeilla myös insuliinipumppua. Olen luottavainen ja uskon, että lääketiede löytää uusia ja kehittyneempiä hoitomuotoja ehkä jo lähitulevaisuudessakin.

Epätietoisuutta runsaasti

Vaikka Essi Hellén ei ole perinteisen järjestöihmisen prototyyppi, hän sanoo mielellään osallistuvansa Diabetesliiton tilaisuuksiin. Hän on käynyt liiton nuortenleirillä vetämässä draamatyöpajoja ja kuulunut Diabetes-lehden toimitusneuvostoon.

– Diabetesliitolla riittää tehtävää, koska ihmiset eivät tiedä diabeteksesta kovin paljon, ja sairaudesta liikkuu vääriä käsityksiä. Olen mahdollisuuksieni mukaan käytettävissä, jos meikäläistä tarvitaan tiedon levittämisessä.

– Jotkut kuvittelevat esimerkiksi, että ykköstyypin diabeteksen voi saada sen takia, että on ylipainoinen tai on syönyt liikaa makeaa. Ylipäänsä monet eivät tiedä ykkös- ja kakkostyypin diabeteksen välistä eroa, Essi harmittelee.

Hänen mielestään diabeetikkojen pitää hoitaa itseään hyvin ja olla valinnoissaan järkeviä, mutta pelolle ei saa antaa valtaa.

– En pidä surkuttelusta. Tämä on minun elämääni ja olen tähän sopeutunut. Tunnen eläväni ”normaalisti”, vaikkakin sairauden asettamissa rajoissa tietysti, Essi pohtii.

Tulevaisuuden haaveissa Essi Hellénillä on käsikirjoittaminen. Siitä hän on jo saanut esimakua kirjoittaessaan Putouksen hahmonsa vuorosanoja. Muukin käsikirjoittaminen käy kuitenkin tämän tästä mielessä.

– Joskus haaveilin toimittajan töistä, mutta kyllä fiktiivinen kirjoittaminen on sittenkin lähempänä minua itseäni, hän toteaa.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here