Teksti: Mari Vehmanen
Valtaosa tyypin 1 diabeetikoista ei koskaan koe ketoasidoosia eli happomyrkytystä. Vaikka happomyrkytystä ei tarvitse jatkuvasti pelätä, sen mahdollisuus kannattaa pitää mielessä erityisesti sairastaessa.
Milloin voi syntyä happomyrkytys, diabeteslääkäri Atte Vadén?
– Ketoasidoosi eli happomyrkytys syntyy, kun kehossa ei ole riittävästi insuliinia. Happomyrkytys voi siis muodostua ainoastaan insuliinihoitoisille diabeetikoille – muilla ihmisillä haima tuottaa insuliinia elimistön käyttöön.
– Diabeetikon insuliinin puute voi tietysti johtua monista erilaisista asioista: insuliinin pistäminen on unohtunut kokonaan, insuliinipumpussa on toimintahäiriö tai sairastuminen on sotkenut insuliinitasapainon.
Miksi sairastelu lisää happomyrkytyksen vaaraa?
– Kipeänä ollessa elimistössä vallitsee stressitila, joka lisää insuliinintarvetta. Kuumeiselle tai muuten huonovointiselle ruoka ei kuitenkaan yleensä maistu. Tämän vuoksi flunssapotilas saattaa annostella insuliinia tavanomaista vähemmän, vaikka hänen pitäisi tehdä juuri päinvastoin.
– Sairaana diabeetikko ei ehkä jaksa seurata verensokeria riittävän usein, ja verensokerin nousu jää huomaamatta. Tilannetta voi vielä pahentaa se, että korkean verensokerin merkit sekoittuvat sairauden oireisiin. Varsinkin mahataudissa on vaikea erottaa, milloin oksentelu johtuukin lähestyvästä happomyrkytyksestä.
Mitä kehossa tapahtuu happomyrkytyksessä?
– Insuliinin puuttuessa veressä oleva sokeri ei siirry solujen polttoaineeksi. Keho alkaa käyttää ravinnokseen rasvoja, joiden hajotessa vereen joutuu sivutuotteena happoja. Veren pH-arvo ja suolatasapaino alkavat mennä pieleen, mikä haittaa koko elimistön toimintaa.
– Veren happamoituessa yhä lisää keho sinnittelee aikansa, kunnes lopulta elintoiminnot romahtavat. Seurauksena on esimerkiksi hengenvaarallisia rytmihäiriöitä tai munuaisten toiminnan loppuminen. Nopeimmillaan näin voi käydä muutamassa tunnissa.
Mitkä ovat ketoasidoosin oireet?
– Merkit ovat samat kuin korkeassa verensokerissa muutenkin: janottaa, pissattaa ja väsyttää. Tilanteen jatkuessa hengittäminen saattaa muuttua raskaaksi ja alkaa oksettaa.
Milloin hälytyskellojen pitäisi soida?
– Ketoasidoosin mahdollisuus täytyy ottaa huomioon, jos verensokeri nousee selittämättömästi yli 15:n, eikä lisäinsuliini tunnu laskevan sitä. Silloin täytyy miettiä, mistä voisi olla kyse. Olenko unohtanut pistää pitkävaikutteista insuliinia? Toimiiko insuliinipumppu normaalisti? Vai onko sairastaminen muuttanut insuliinintarvettani?
– Ketoaineiden mittaaminen vahvistaa epäilyksen. Jos ketoaineita on 3 mmol/l tai yli, pitää hakeutua nopeasti hoitoon. Lisäinsuliinin annostelu ja tehostettu verensokerin seuranta riittävät, kun ketoaineet ovat koholla maltillisemmin. Normaali lukema on 0,6 mmol/l.
Miten happomyrkytystä hoidetaan sairaalassa?
– Elimistö kärsii kuivumisesta, joten tiputuksessa annetaan lisänesteytystä ja korjataan veren pH-arvoa. Myös insuliinia voidaan annostella suoraan verenkiertoon.
– Yleensä tämä auttaa, ja kehon normaaleiden toimintojen palautuessa diabeetikko toipuu täysin. Mutta jos hoito on päästy aloittamaan kovin myöhään, esimerkiksi munuaisiin voi jäädä pysyvä vaurio.
Ovatko happomyrkytykset lisääntyneet insuliinipumppujen yleistyessä?
– En usko, että määrä on kasvanut mitenkään räjähdysmäisesti. Mutta pumppujen suosion lisääntyessä on tullut yksi uusi diabeetikkoryhmä, jonka täytyy reagoida erityisen nopeasti selittämättömään verensokerin nousuun.
– Insuliinipumpun käyttäjälle happomyrkytys kehittyy nopeammin kuin monipistoshoidossa olevalle. Pumppu annostelee ainoastaan pikainsuliinia, eikä elimistössä ole lainkaan pitkävaikutteista insuliinia. Verensokerin noustessa pumpun käyttäjän onkin tarkistettava välittömästi, onko kanyyli liikahtanut tai laitteeseen tullut muu vika.
– Happomyrkytyksen mahdollisuudesta varmasti muistutetaan jokaista insuliinipumpun käytön aloittavaa. Asia kuitenkin unohtuu, kun laite toimii moitteetta vuosien ajan. Mitenkään tavallisia häiriöt eivät onneksi ole. Mutta itsekin tiedän muutamia tapauksia, joissa pumppu onkin lopettanut insuliinin annostelun ilman minkäänlaista varoitusta.
– Happomyrkytyksiä tulee keskimääräistä useammin parille diabeetikkoryhmälle, joilla on muutenkin pulmia omahoidossa ja elämänhallinnassa: sairauttaan ja sen hoitamista vastaan kapinoiville nuorille sekä päihdeongelmaisille.
Mitä jokaisen diabeetikon pitäisi muistaa happomyrkytyksestä?
– Happomyrkytyksestä ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan tai menettää yöuniaan asian vuoksi, sillä valtaosa tyypin 1 diabeetikoistakaan ei koe milloinkaan happomyrkytystä.
– Maalaisjärjellä pärjää pitkälle. Pelkoon ei ole syytä, kunhan verensokerin mittaaminen muutaman kerran päivässä kuuluu hoitorutiineihin: korkean verensokerin kyllä havaitsee tällöin ajoissa. Insuliinipumppua käyttävän kannattaa muistaa, että hänen täytyy reagoida korkean verensokerin merkkeihin vielä muita diabeetikkoja nopeammin.
– Sairauspäivinä on hyvä pitää mielessä, että insuliinia saa yleensä annostella reippaasti. Moni yllättyy, kuinka paljon kehon insuliinintarve todella kasvaa. Ja kipeänäkin pitäisi jaksaa mitata verensokeri.
