Askel kohti vapaampaa diabetesdataa: Dexcom avaa verkkorajapintojaan

Teksti: Mika Haulo

Sensorivalmistaja Dexcom kertoi viime heinäkuussa saaneensa Yhdysvaltain ruoka- ja lääkevirasto FDA:lta hyväksynnän verkkorajapintojensa avaamiseen kolmansien osapuolten käyttöön. Dexcom on pyytänyt mukaan yhteistyöhön esimerkiksi urheilutuotteita valmistavan Garminin. Aivan julkisesta palvelusta tässä ei tämän jutun kirjoitushetkellä kuitenkaan ole vielä kyse, sillä rajapinnan käytöstä ei ole julkista dokumentaatiota, vaan Dexcom pyytää kiinnostuneita ottamaan yhteyttä sähköpostilla.

Rajapinta, koko nimeltään ohjelmointirajapinta ja englanniksi Application Programming Interface, lyhennettynä API, on menetelmä, jolla eri ohjelmistot voivat vaihtaa toimintaohjeita ja tietoa keskenään. Kyse ei ole aivan samasta asiasta kuin edellisessä Diabetes-lehdessä käsittelemäni protokollat, mutta myös rajapintoja voidaan vertauskuvallisesti sanoa eräänlaiseksi kieleksi, jonka avulla ohjelmistot keskustelevat keskenään.

Dexcomin julkistus on hyvä uutinen siitäkin huolimatta, että käyttöoikeuksia rajapintoihin jaetaan rajoitetusti. Se on askel oikeaan suuntaan.

Ihanteellinen tilanne olisi, että rajapinnat olisivat avoimia monella tasolla. Dexcomin julkistuksen jälkeen kolmannet osapuolet voivat hakea dataa Dexcomin omasta verkkopalvelusta. Olisi hienoa, jos myös datan lukeminen suoraan sensorin lähetinosasta olisi mahdollista. Tällöin sensoria voisi käyttää muillakin kuin Dexcomin omalla vastaanottimella tai vastaanotinsovelluksella, eikä tiedonsiirto olisi riippuvainen laitevalmistajan muista järjestelmistä. Sama pätee tietysti kaikkiin muihinkin sensoreita ja muita teknisiä diabetestuotteita tekeviin yrityksiin.

Hyvä esimerkki avoimesta tiedonsiirrosta on sähköposti. Ajatus siitä, että vaikkapa Gmailin käyttäjät voisivat lähettää postia vain toisiin Gmail-sähköpostiosoitteisiin, eikä esimerkiksi Outlook-sähköpostin käyttäjille, on järjetön. Sähköpostissa pidämme vapautta itsestäänselvyytenä.

Rajapintojen avaaminen on keino tuoda lisää vapautta diabetesteknologian ja sen tuottaman datan käyttöön. Avoimen lähdekoodin ohjelmistot, kuten Nightscout ja xDrip+, ovat esimerkkejä siitä, että avoimelle datalle on kysyntää. Jos sitä ei ole saatavilla virallisia reittejä pitkin, yritetään vapaaehtoisvoimin keksiä keinoja datan lukemiseen laitteista ilman laitevalmistajien apua. Se on hidasta ja toisinaan melko varmasti turhauttavaakin, mutta hyöty on niin suuri, että vaivannäön katsotaan kannattavan.

Standardisoidut protokollat ja avoimet rajapinnat raivaavat pois teknisiä esteitä diabetesdatan vapaalta käytöltä. Se mitä tekniikka ei voi ratkaista ovat poliittiset ongelmat: ihmiset päättävät, saavatko diabeetikot käyttää dataa tavalla, jonka teknologia sinänsä jo mahdollistaa.

 


Aiemmat artikkelit: