Teksti: Mika Haulo
Loppuvuodesta 2017 amerikkalainen diabetesjärjestö JDRF teki aloitteen avoimien protokollien kehittämisestä keinohaimoja varten. Toteutuessaan tällainen hanke olisi merkittävä kehitysaskel diabetesteknologiassa ja mahdollistaisi runsaasti uusia hoitovälineinnovaatioita.
Protokolla tarkoittaa tässä asiayhteydessä ikään kuin kieltä, jolla tekniset laitteet – nykyisten keinohaimojen tapauksessa siis sensori ja pumppu – keskustelevat eli vaihtavat informaatiota keskenään. Toisin kuin ihmiset, jotka osaavat tulkita verraten voimakastakin murretta tai korostusta, tietotekniikassa täytyy noudattaa täsmälleen oikeaa kaavaa, tai viesti ei mene perille.
Kaksi sovellusta antaa hieman osviittaa siitä, mitä kaikkea avoimet protokollat ja standardit voisivat luoda. Supersapiens ja Veri ovat tietyille käyttäjäryhmille suunnattuja kännykkäsovelluksia, jotka hyödyntävät jo olemassa olevaa sensoritekniikkaa. Supersapiens on tehty aktiivi- ja ammattiurheilijoiden tarpeisiin ja Veri keskittyy ruuan vaikutusten tarkkailuun. Näitä sovelluksia ei tosin ole tehty avoimien standardien vaan luultavasti yksittäisten sopimusten ja mahdollisesti isojen rahasummien avulla, jotka ovat mahdollistaneet Supersapiensin ja Verin pääsyn sensorin tuottamaan dataan.
Oleellista näissä esimerkeissä on se, että ne ovat omalle kohderyhmälleen kattavia ja hyödyllisiä, mutta peruskäyttäjälle liian monimutkaisia sovelluksia. Vastaavasti sensorivalmistajien omat sovellukset ovat näiden erityisryhmien tarpeisiin nähden aivan liian suppeita ja yksinkertaisia.
Supersapiensin ja Verin tekijöiden osaamisaluetta ovat erityissovellutukset, joissa verensokeria mittaamalla ja sitä keskimääräistä tarkemmin analysoimalla ja tulkitsemalla saavutetaan jotakin huomattavaa, mutta samalla kapea-alaista lisähyötyä. Heillä ei kuitenkaan ole välttämättä mitään mahdollisuuksia kehittää omaa sensorointilaitteistoaan. Sensorivalmistajat puolestaan eivät osaa tai halua tehdä erikoissovelluksia eri käyttäjäryhmille, sillä heidän vahvuutensa on itse sensorointiteknologian valmistaminen.
Maailmassa saattaa olla tusinoittain ideoita erilaisille erityissovelluksille, mutta niin kauan kuin sensorivalmistajat pelaavat vain omaan pussiinsa, ainoastaan harvat niistä onnistuvat ylittämään byrokraattiset esteet. Avoimet standardit ja protokollat helpottaisivat uusien innovaatioiden tekemistä, ja sensorivalmistajat itse voisivat edelleen jatkaa omalla kultaisella keskitiellään.
Nykyään tuntuisi hölmöltä, jos jokaisessa sähkölaitteessa olisi erilainen töpseli, joka sopisi vain saman valmistajan pistorasiaan. Toivottavasti jo muutaman vuoden päästä olemme diabetesteknologian kanssa siinä pisteessä, että voimme naureskella, kuinka kankeaa hoitovälineiden yhteispeli aikoinaan oli.
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 4/2021.