Jaksaminen

Ante Haltta on sinut itsensä, masennuksen ja diabeteksen kanssa. Hän on kulkenut pitkän tien Inarinjärven rannalta Helsinkiin, burnoutista masennuksen kautta sisäiseen rauhaan. Viimeiset 16 vuotta hän on toiminut Mielenterveyden keskusliiton vertaisohjaajana.

Kun lapsi sairastuu diabetekseen, useimmat vanhemmat tarvitsevat jonkinlaista tukea asian käsittelyyn ja arjen uudelleen järjestelyyn. Toisille riittää keskusteluapu ja vertaistuki, toiset tarvitsevat sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten palveluita ja vahvempaa psyykkistä tukea. 

Kun Ilmi sairastui diabetekseen vuoden ikäisenä, hänen äidistään tuntui kuin hän olisi saanut kuolemantuomion.  Ensimmäisen päivän jälkeen tytön vanhemmat päättivät keskittyä vain positiivisiin asioihin. Nopeasti he huomasivat, ettei perheen arkea tarvinnut kovin paljon muuttaa tyttären diabeteksen takia. Pienen lapsen diabeteksen hoito on kuitenkin sen verran vaativaa, että välillä vanhemmat ovat jaksamisen äärirajoilla. 

Mistä elämään löytyy uutta voimaa ja valoa, kun diabeteksen lisäksi ilmaantuu toinenkin sairaus? Erikoislääkäri Kaija Saarelma korostaa hoitohenkilön roolia kannustajina ja toivon luojina. Diabetesliiton psykologi Helena Nuutisen mielestä on tärkeää, että sairastunut ei jää murehtimaan tilannettaan yksin vaan hakeutuu vertaisryhmiin tai kurssille. Tiina Korkealehto on saanut elämäänsä uutta toivoa taiteen tekemisestä.

Kiira on kahdeksanvuotias fudistyttö ja ilopilleri Tuusulasta. Hänellä on neljät tai viidet jalkapalloharjoitukset viikossa. Kiiran ensimmäinen valmentaja sanoo, että tytön jalkapalloura voi edetä vaikka kansainväliselle tasolle. Diabetes ei Kiiran vauhtia hidasta.