Teksti: Tuija Manneri
Hyvinvointi tarkoittaa paljon muutakin kuin sairauden puuttumista. Oma kokemus ja tunne elämän merkityksellisyydestä ratkaisevat joskus enemmän kuin diagnoosit.
Postikorttien ja kahvimukien mietelauseet lupaavat iloa, onnea ja hyvää oloa. Lääkäriaikaakin varataan hyvinvointialueelta ja hyvinvointikeskuksesta.
– Hyvinvoinnista on tullut hiukan ärsyttävä muotikäsite. Ikään kuin me kaikki tietäisimme, mitä kukin meistä sillä tarkoittaa, pohtii tutkimusjohtaja Katja Kokko Gerontologian tutkimuskeskuksesta.
Psykologina Kokko lähestyy hyvinvointia mielen näkökulmasta, mutta hyvinvointi on kokonaisvaltaista. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin mielenterveys, joka sekin on monitahoista.
Yksi lähtökohta oman hyvinvoinnin pohtimiseen voisi olla Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmä elämänlaadusta. Siihen kuuluu kuusi osa-aluetta: fyysinen ja psykologinen terveydentila, toimintakyky, sosiaaliset suhteet, ympäristö ja arvot.
Hyvinvoinnin voi ajatella kuin kuvajaiseksi moniosaisessa peilissä: se näyttäytyy aina vähän erilaisena sen mukaan, mistä suunnasta sitä katsoo. Kaikki kuvakulmat näyttävät kuitenkin jotain tärkeää. Eikä haittaa vaikka jokin kuvan osa välillä vähän himmenee. Kuva voi silti näyttää – ja olo tuntua – riittävän hyvältä.
Melkein kuin terve
Hyvinvoinnin perustaksi ajatellaan usein fyysinen terveys. Se ei kuitenkaan tarkoita vain sairauden puuttumista. Lääketieteellisiä diagnooseja suurempi merkitys voi olla ihmisen omalla kokemuksella. Esimerkiksi diabetesta sairastava voi hyvin tuntea itsensä täysin terveeksi pitkäaikaissairaudestaan huolimatta, Tiedenaiset-kirjoittajaryhmä muistuttaa kirjassaan To do: terveys.
– Oma arvio terveydestä on aina suhteessa omaan aiempaan terveyteen tai omaan viiteryhmään. Jos esimerkiksi sairaus on saatu lääkityksellä hyvin haltuun, itsensä voi tuntea varsin terveeksi, Katja Kokko pohtii.
Sairauksien lisäksi fyysiseen terveyteen kuuluu esimerkiksi se, miten energiseksi ja toimintakykyiseksi tuntee itsensä, miten selviytyy arkensa askareista tai vaikkapa se, miten kivulias on tai miten saa nukuttua.
– Pitää myös muistaa, että fyysinen terveys ja mielen hyvinvointi eivät ole sama asia. Olisi aika lohdutonta ajatella sillä tavalla esimerkiksi vakavasti fyysisesti sairastuneesta nuoresta ihmisestä. Sellainen kuva olisi kovin synkkä.
– Lohdullisempi ajatus on, että kun sairastuu nuorena vakavasti, elämää voi olla jäljellä kymmeniä vuosia. Siihen voi kuulua paljon myönteisiä tuntemuksia, ja elämä voi tuntua merkitykselliseltä.
Surukin kuuluu elämään
Myöskään psykologinen terveys ei tarkoita vain mielenterveysongelmien puuttumista.
– Kun ihmisellä ei ole depressiota, se tarkoittaa vain, että ihminen ei ole masentunut. Ei sitä, että mieli olisi hyvinvoiva, vaikka asiat toisiinsa liittyvätkin, Katja Kokko kuvailee.
Mielen hyvinvointi ei ole jatkuvaa onnellisuutta.
– Ainainen onnellisuus ei voi olla hyvinvoinnin tavoite, sillä elämä ei mene niin. Elämään kuuluu jokaisella myös suruja ja harmeja: sellaisiakin, joista jokaisen mieliala putoaa. Jollakin aikavälillä mielen hyvinvointi kuitenkin usein palaa takaisin omalle perustasolleen.
On paljon asioita, joihin on ihan tavallista ja normaalia reagoida kielteisillä tunteilla.
Usein vanhemmat toivovat lapsilleen onnellista elämää. Kokon mielestä vielä tärkeämpi toive voisi olla, että kun elämässä tulee hankalia kokemuksia ja surua, olisi kykyä päästä niistä eteenpäin.
Hyvän mielen löytöjä
Mielen hyvinvoinnin ytimen Katja Kokko tiivistää ajatukseen elämän kokemisesta merkitykselliseksi.
– Esimerkiksi diabetesta sairastavat voivat kokea sairastumisestaan kielteisiä tunteita, mutta silti elämä voi tuntua heistä merkitykselliseltä.
Yksi tärkeä tekijä voi olla mahdollisuus omaehtoiseen ja oman näköiseen elämään.
– Pystymmekö esimerkiksi toteuttamaan itseämme ja koemmeko myönteisiä ihmissuhteita? Niiden tiedetään korreloivan onnellisuuden ja tyytyväisyyden kanssa.
Merkityksellisyyden kokemisessa auttaa, kun oppii tunnistamaan ja löytämään elämään asioita, jotka tuovat hyvää mieltä, tyytyväisyyttä ja muita myönteisiä tunteita.
Omat persoonallisuuden ominaisuudet on myös hyvä tunnistaa. Jotkut huomaavat helpommin kielteisiä asioita kuin myönteisiä, jotkut taas toisinpäin. Osa meistä myös reagoi elämän haasteisiin voimakkaammin kuin toiset. Kun vastaan tulee erityisen vaikeita kokemuksia, on entistäkin tärkeämpää löytää arkeen itsestä hyvältä tuntuvia asioita.
Eriarvoisuuden verkossa
Hyvinvoinnin eri osaset ovat monella tavalla sidoksissa toisiinsa. Edes terveys ei ole muusta elämästä irrallinen pala, vaan siihen liittyvät ihmisen sosiaaliset suhteet, elämänarvot ja elinympäristö. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Hyvät ihmissuhteet esimerkiksi kannattelevat, kun kohtaamme henkisiä tai fyysisiä ongelmia. Tai toisinpäin: vakavat fyysiset ja psyykkiset sairaudet heijastuvat ihmissuhteisiin. Turvattomat kotiolot tai yksinäisyys lisäävät pahoinvointia ja sairastumisriskejä.
Taloudellisesti vakavaraisen on huomattavasti helpompi jaksaa huolehtia omahoidosta, terveellisestä ruokavaliosta ja liikunnasta kuin niukoissa oloissa elävän, jonka mielen täyttää huoli toimeentulosta.
Sosioekonomisen aseman merkitystä hyvinvointiin painottaa teoksessaan myös Tiedenaiset-kirjoittajaryhmä. Hyvinvointi ja sen osana terveys ei koskaan ole vain yksilöstä itsestään ja hänen tahdonvoimastaan kiinni.
Eriarvoisuus alkaa usein jo lapsuudessa. Tutkimuksista tiedetään esimerkiksi, että matalasti koulutettujen äitien lapset kokevat terveytensä huonommaksi kuin koulutetumpien äitien lapset. Samoin korkeakoulutetuilla on vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja pidempi elinajanodote kuin vähemmän koulutusta saaneilla.
Sosioekonomiseen asemaan ovat yhteydessä myös mielenterveyden häiriöt, tuki- ja liikuntaelinvaivat, alkoholin haitat, tyypin 2 diabetes ja työkyvyttömyyseläke.
Hyvä koulutus- ja tulotaso antaa itsestä huolehtimiseen voimavaroja, joita heikommassa asemassa olevilta puuttuu.
Eroon suorittamisesta
Maailman terveysjärjestö WHO määritteli aikoinaan, että terveys on täydellinen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila. Määritelmää kritisoitiin mahdottomaksi, joten se sai tarpeellista jatkoa: Terveys on elämän voimavara, ei päämäärä.
Mutta onko nykyaikana niin, kysyy Tiedenaisten teos. Onko terveydestä tullut meille – varsinkin sosiaalisessa mediassa – elämän keskipiste ja suorittamista? Jotta voisi hyvin, pitäisi osata liikkua oikein, syödä oikein ja nukkuakin oikein.
– Kaiken mahdollisen optimoiminen ei aina tarkoita parasta lopputulosta.
Itsensä voi polttaa loppuun myös hyvinvointitekoja tekemällä, kirja muistuttaa. Voisimmeko ajatella, että kävely-, rupattelu- tai pelihetki läheisen kanssa edistää hyvinvointia? Osaisimmeko suorittamisen sijasta tehdä itsellemme hyvää ottamalla päivänokoset, silittelemällä lemmikkiä ja ihailemalla syysmaisemaa?
Lähteet: Tiedenaiset, To do: terveys, Tuuma 2021, ja kansalaisareena.fi
Näkökulmia hyvinvointiin
Fyysinen
- Terveys
- Pystyvyys
- Jaksaminen arjessa
- Suojaavia tekijöitä: riittävä liikunta ja lepo, terveellinen ruokavalio
Psyykkinen
- Mielenterveys
- Suojaavia tekijöitä: fyysinen terveys, turvallinen elinympäristö, lämpimät ihmissuhteet, hyvät vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaidot, itsensä toteuttamisen mahdollisuudet
Sosiaalinen
- Pari-, perhe-, suku- ja ystävyyssuhteet
- Työ-, harrastus- ja muut yhteisöt
- Tyytyväisyys omaan elämään
- Taloudellinen tilanne
- Koulutus, työ, ura ja niihin liittyvät toiveet
- Muuttuvat tekijät
- Muuttuvat elämäntilanteet haasteineen ja voimavaroineen
