Teksti: Pirita Salomaa
Tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen oletetaan aiheutuneen enterovirusinfektiosta ainakin osalla sairastuneista, ja tähän perustuva suomalainen diabetesrokote on jo läpäissyt ihmisillä tehtävän tutkimuksen ensimmäisen vaiheen. Tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn tähtäävä rokotetutkimus etenee Suomessa samaan aikaan myös toisella rintamalla. Tampereella on parhaillaan käynnissä tutkimus, jonka yksi päämäärä on löytää taudin ehkäisyyn soveltuva laajakirjoinen enterovirusrokote.
Enterovirukset aiheuttavat suuren joukon tauteja: lievimmillään nuhakuumetta, mutta pahimmillaan henkeä uhkaavia sairauksia, kuten sydänlihas-, haima- ja aivokalvontulehduksia.
Laajan tautikirjon torjumiseen soveltuvaa enterovirusrokotetta ei ole vielä onnistuttu kehittämään, mutta esimerkiksi enteroviruksiin kuuluvaa poliovirusta vastaan on jo olemassa toimiva rokote.
Akatemiatutkija, FT Minna Hankaniemen Tampereen yliopistossa johtaman tutkimusryhmän tavoitteena on löytää tehokkaita ja turvallisia ehdokkaita rokotteiksi, joilla enterovirusten aiheuttamia infektioita olisi mahdollista ehkäistä.
Hankaniemen ryhmän tutkimustulosten odotetaan tarjoavan työkaluja myös enterovirusinfektioiden diagnostiikan kehittämiseen sekä viruslääkkeiden tutkimiseen.
– Tutkimuksemme liittyy tyypin 1 diabetekseen siten, että kehitämme uudentyyppistä rokotetta ja haemme myös keinoja enterovirusinfektioiden kroonistumisen estämiseen.
– Ainakin osalta tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden haimoista on löydetty merkkejä Coxsackie B -enteroviruksen aiheuttamasta infektiosta, ja enterovirukset liittyvät vahvasti haimatulehdukseen. Toimivan rokotusstrategian kehittäminen on välttämätöntä ennen kuin Coxsackie B -enterovirusten rooli tyypin 1 diabeteksen mahdollisena aiheuttajana saadaan lopullisesti ratkaistua, Minna Hankaniemi selventää.
Aivan uudenlainen proteiinirokote
Hankaniemen laboratoriossa kehitettävät rokotteet ovat uudenlaisia viruksen kaltaisiin partikkeleihin (VLP) perustuvia, neutraloivia vasta-aineita tuottavia proteiinirokotteita. Neutraloivat vasta-aineet kykenevät estämään virusten tarttumisen uusiin soluihin.
VLP-rokotteet sisältävät vain viruksen proteiinikuoren: niistä puuttuu se viruksen perintöaines, joka aiheuttaa infektion. Tällaisilla rokotteilla ehkäistään jo esimerkiksi kohdunkaulan syöpää aiheuttavaa papilloomavirusta.
Minna Hankaniemi kertoo tutkimusryhmänsä etenevän askel kerrallaan.
– Tavoitteemme on, että kehittämämme rokote tarjoaa ensimmäisessä vaiheessa suojan kaikkia kuutta Coxsackie B -enterovirustyyppiä vastaan, ja lopulta mahdollisimman useaa vakavaa enteroviruksen aiheuttamaa tautia vastaan. Tavoitteemme on kunnianhimoinen, koska ihmistä infektoivia enteroviruksia on löydetty jo lähes kolmesataa.
Ratkaisuja parempaan rokotekattavuuteen
Perinteiset virusrokotteet, kuten esimerkiksi poliorokote, on valmistettu heikentämällä tai inaktivoimalla kyseisiä viruskantoja. Niihin liittyy heikkouksia, joita uudentyyppisessä nyt kehitettävässä proteiinirokotteessa ei odoteta olevan.
Perinteiset virusrokotteet suojaavat esimerkiksi vain tietyiltä virustyypeiltä. Niitä ei ole mahdollista valmistaa siten, että ne toimisivat useita vakavia tauteja aiheuttavia enteroviruksia vastaan.
– Heikennetyn virusrokotteen sisältämä rokotevirus saattaa myös harvinaisissa tapauksissa aktivoitua infektiokykyiseksi ja alkaa levitä vaikkapa jätevesien kautta, Hankaniemen ryhmässä työskentelevä väitöskirjatutkija Saana Soppela huomauttaa.
Uudentyyppisiä rokotteita tarvitaan myös siksi, että perinteisten rokotteiden tuotanto, kuljettaminen ja säilyttäminen on kallista.
– Rokotekehitys ja -valmistus on keskittynyt vauraisiin maihin, ja rokotekattavuus etenkin kehittyvissä maissa on riittämätön. Rokoteohjelmien läpivientiä vaikeuttaa paitsi rokotteiden hinta, myös niiden säilyvyys oloissa, joissa kylmäketju katkeaa, Minna Hankaniemi kuvaa ongelmia, joiden ratkaisua VLP-rokotteet voivat helpottaa.
DIPP-tutkimus vauhdittaa rokotetta
Hankaniemen tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää enteroviruksiin liitettyä tyypin 1 diabeteksen tautimekanismia analysoimalla DIPP-tutkimuksessa mukana olevilta lapsilta saatuja verinäytteitä. Siinä seurataan 0–15-vuotiaita lapsia, joilla on perinnöllinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.
– Myös eläinmallit auttavat meitä löytämään vastauksia siihen, kuinka enterovirukset kytkeytyvät tyypin 1 diabetekseen ja päätyvät haimaan. Samoin hiiriä tarvitaan eri rokotevaihtoehtojemme tehokkuuden ja turvallisuuden arviointiin, Saana Soppela kertoo.
Ryhmän työ on edennyt hyvin, ja se on jo löytänyt useita ehdokkaita uudentyyppisen rokotteen aihioiksi.
Toisin kuin perinteiset rokotteet, uudet rokotteet estäisivät infektion ja viruksen tarttumisen ihmisestä toiseen, eivät vain taudin puhkeamista. Ne antaisivat pitkäkestoisen suojan useimmille enteroviruksille ja kestäisivät korkeita lämpötiloja.
– Nämä ominaisuudet tukevat vakavilta sairauksilta suojaavan laumasuojan synnyttämistä, jolloin myös rokottamattomat olisivat paremmin suojassa virukselta, Minna Hankaniemi sanoo ja ennakoi, että uudentyyppinen rokote voitaisiin annostella nenän limakalvolle.
Tutkijat kannustavat rokottautumaan
Hankaniemi ja Soppela odottavat, että nyt käynnissä oleva tutkimus saavuttaa tavoitteensa vuoden 2026 alkuun mennessä. Samaan ajankohtaan osunee myös filosofian tohtoriksi väittelevän Soppelan väitöstilaisuus.
Tampereen yliopistossa tehty vuosien perustutkimustyö on lähtökohta mahdollisen rokotteen jatkokehitykselle valmiiksi rokotteeksi kliiniseen käyttöön. Siihen tarvitaan lääkevalmistajien isoja resursseja.
– Rokotekeksinnön oikeuksien suojaaminen edesauttaisi uuden rokotteen vientiä kliinisiin kokeisiin. Usein valtavan kalliin tutkimusprosessin läpivienti myyntilupaan asti ei ole mahdollista yliopiston puitteissa, Minna Hankaniemi toteaa ja harmittelee, että Suomessa ei enää ole omaa rokotevalmistusta.
Tehokkaaseen rokotesuojaan pyrkiminen vaatii kärsivällisyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista meiltä kaikilta. Esimerkiksi se, voivatko jo ihmiskokeisiin edennyt enterovirusrokote tai Hankaniemen laboratoriossa kehitettävä uudentyyppinen rokote ehkäistä tyypin 1 diabetesta, selviää vasta vuosien kuluttua.
Hankaniemi ja Soppela korostavat rokottautumisen ja innovatiivisen rokotekehitystyön merkitystä.
– On huolestuttavaa, että jotkut suhtautuvat kielteisesti esimerkiksi tuhkarokkorokotuksiin. Toisaalta ihmisten luottamus rokotteita kohtaan olisi parempi, jos rokotteet olisivat valmiita ja kliinisesti testattuja siinä hetkessä, kun niitä tarvitaan esimerkiksi uuden pandemian puhjetessa.
Vaikeuksien kautta voittoon
Uuden luominen vaatii tutkijoilta omilta mukavuusalueiltaan poistumista, kykyä sietää vastoinkäymisiä sekä niistä oppimista.
– Moni asia menee tutkimustyössä helposti pieleen, Minna Hankaniemi nauraa, mutta jatkaa, että koskaan ei saa antaa periksi.
Jos tutkimuksen teko olisi helppoa, joku toinen olisi luultavasti jo tehnyt työn. Epäonnistumisetkin auttavat sulkemaan pois vaihtoehtoja ja löytämään parhaat tavat edetä.
Periksiantamattomuutta tarvitaan myös tutkimusrahoituksen varmistamisessa: Hankaniemenkin ryhmän työ mahdollistuu vain sen useista eri lähteistä, kuten säätiöiltä haettujen apurahojen turvin.
Hankaniemi ja Soppela ovat tänä vuonna saaneet esimerkiksi diabetesyhdistysten ja Diabetesliiton perustaman Diabetestutkimussäätiön apurahat, joilla katetaan muun muassa laboratoriotöiden kustannuksia ja väitöskirjatutkijoiden palkkakuluja.
