Teksti: Essi Kähkönen
Moni asia voi mennä pieleen verensokerin mittauksessa ja insuliinin annostelussa, vaikka takana olisi jo useita diabetesvuosia. Asiantuntijan ohjeilla vältät yleisimmät virheet.
VERENSOKERIN MITTAAMINEN
Käsihygienia
Pese kätesi ennen verensokerin mittausta. Jos olet äskettäin kuorinut vaikkapa appelsiinia, käsissäsi on jäämiä hedelmäsokerista. Silloin mittarin verensokerilukema voi olla jopa 10 mittayksikköä todellista korkeampi, ja annostelet kehoosi liikaa insuliinia.
Toinen yleinen virhe on mitata verensokeri sormesta, johon on jäänyt käsivoidetta tai desinfiointiainetta, joka ei ole vielä kuivunut. Verensokerilukema voi heittää silloin jopa kolme millimoolia.
Tavallinen saippuapesu ja huolellinen käsien kuivaus ennen jokaista verensokerinmittausta riittää.
Mittausliuskojen oikeanlainen säilytys
Mittausliukojen kanssa kannattaa olla huolellinen. Säilytä liuskat vain omassa purkissaan: älä yhdistele kahden eri liuskapurkin sisältöä keskenään, sillä liuskoissa saattaa olla eri säilyvyysajat. Älä myöskään mittaa vanhentuneilla liuskoilla.
Happi ja kosteus pilaavat liuskat varsin nopeasti, jos liuskapurkki on unohtunut auki.
Sormenpään rei’itys
Oletko tottunut mittaamaan verensokerin aivan sormen päästä? Se on erittäin kipuherkkä paikka, ja kipu usein estää sen, että liuskaan ei heru kunnollista näytettä.
”Lypsäminen” eli veritipan puristelu kerryttää näytteeseen niin paljon kudosnestettä, että veri laimenee. Silloin mittarin lukema näyttää todellista matalampaa verensokeriarvoa.
Pistä reikä sormenpään sivuun, kynnen viereen. Veritipan pitäisi tulla helposti. Veritipan tuloa voi auttaa, kun roikutat kättäsi hetken alaspäin ja vasta sitten painelet sormen tyvestä tippaa kohti sormenpäätä. Älä purista kuitenkaan ihan näytteenottoreiän vierestä.
Ensimmäinen veripisara pitäisi pyyhkäistä pois, sillä siinä on usein liikaa kudosnestettä. Vasta toinen tippa kertoo aidon lukeman.
Vuorottele sormia
Herkkäsorminen diabeetikko mittaa verensokerinsa joskus muualta kuin sormesta. Muualta kehosta on kuitenkin haastavaa saada kunnollinen näyte. Esimerkiksi käsivarren sivulla pintaverenkierto ei ole niin hyvä, että siitä saisi todellisen verensokerilukeman.
Pitäydy siis sormesta otetuissa verinäytteissä. Käytä vuorotellen keskisormea, nimetöntä ja pikkurilliä. Jätä etusormi ja peukalo rauhaan, sillä ne ovat tarttumasormet ja siksi niissä on enemmän kipuherkkiä hermopäätteitä. Opettele mittaamaan myös ”huonommalla” kädelläsi, jotta sinulla on enemmän vaihtoehtoja valittavana.
Sormenpäiden säästämiseksi pistoslaitteen lansetti kannattaa vaihtaa ainakin kerran päivässä.
INSULIININ PISTÄMINEN
Ennen insuliinin pistämistä
NPH-insuliineja käyttävien pitää sekoittaa insuliinikynän insuliini kääntelemällä kynää ylösalaisin noin 20 kertaa ennen pistämistä. Jos insuliinia ei sekoiteta, jokainen insuliiniannos sisältää eri sekoituksen kynän insuliineja. Muut insuliinikynät sisältävät kirkkaita insuliineja, jotka eivät vaadi sekoittamista.
Jokaisen pistettäviä insuliineja käyttävän on syytä muistaa täyttää neula ennen pistosta: pika- eli ateriainsuliineissa täyttöön riittää kaksi ylimääräistä yksikköä, kun taas uudemmissa, pitkävaikutteisissa insuliineissa neulan täyttö vaatii kolme yksikköä. Jos neulaa ei ennen pistosta täytetä, kynä ei ”nollaudu” ja annostelusta tulee virheellinen.
Vaihtele pistospaikkaa
Insuliini pistetään aina joko vatsaan, kylkiin, reiteen tai pakaran yläosaan. Joku pitkään diabetesta sairastanut saattaa yhä pistää insuliinin vanhentuneen ohjeen mukaan olkavarteen.
Tärkeintä insuliinin imeytymisen kannalta on, että se annostellaan ehjään ja mahdollisen hyväkuntoiseen rasvakudokseen. Tavallisimpia virheitä on pistää insuliini aina samaan kohtaan. Silloin pistospaikkaan alkaa kertyä kovettunutta rasvakudosta, eikä insuliini enää imeydy kunnolla.
Rauhallisin liikkein
Pistoskohta poimutetaan ensin kevyesti peukalolla ja etusormella. Kun neula on saatu ihon alle, sormea täytyy pitää kynän painonupilla kymmenen sekuntia. Rauhallinen pistäminen varmistaa sen, että insuliinikynän säiliöön ei tule alipainetta. Alipaineen seurauksena kynään saattaa joutua kudosnestettä tai verta. Se pilaa ampullin.
Toinen yleinen virhe on vetää neula nopeasti irti ihosta. Silloin osa insuliinista voi valua iholle, eikä kehoon päädy aiottua insuliiniannosta.
Tärkeät neulat
Insuliinikynän neulojen vaihto on erittäin tärkeä asia. Kertakäyttöisellä neulalla useamman kerran pistäminen saostaa insuliinia neulan käytävään. Saostunut insuliini edistää kovettumien muodostumista pistospaikkaan.
Neula täytyy poistaa pistoskynästä jokaisen pistoksen jälkeen, muuten insuliinisäiliöön syntyy ilmatie ja sinne voi muodostua ilmakuplia, kun insuliinin tilavuus muuttuu muun muassa lämpötilavaihteluiden seurauksena. Yksi ilmakupla vastaa useaa insuliiniyksikköä.
Asiantuntijana on ollut diabeteshoitaja Eija Lahtela Haminan terveysasemalta.
Kaipaatko lisää vinkkejä insuliinihoidon tehokkaaseen hyödyntämiseen? Tilaa opas Tyypin 1 diabetes ja joustava insuliinihoito – pistoksin tai pumpulla D-kaupasta hintaan 15 euroa.
Voit hakea myös mukaan Joustava insuliinihoito -verkkokurssille, lue tästä lisää.
