”Aloitin voimanoston vasta 70-vuotiaana. Sitä ennen en ollut tehnyt itseni eteen mitään neljäänkymmeneen vuoteen. Lajin ansiosta painoni putosi 84 kilosta 59 kiloon. Läskiä ei kehossani enää ole, vaan pelkkää lihasta. Olen voittanut lajissa kahtena vuonna SM-palkinnon yli 80-vuotiaiden sarjassa ja tuoreimpana Euroopan mestaruuden maastavedosta. Harjoituksissa käyn pari kolme kertaa viikossa Lahden voimaurheilijoiden salilla. Olen ravitsemusalan ammattilainen, joten osaan säätää treenaamiseen liittyvän ravinnontarpeeni.
Lähdin merille 17-vuotiaana. Työskentelin erilaisilla laivoilla laivakokkina, stuerttina ja talousesimiehenä ja ehdin 30 vuoden aikana seilata maailman ympäri. Työni ansiosta minusta tuli kielitaitoinen; puhun ruotsia, englantia, norjaa, tanskaa, espanjaa, vähän saksaakin. Venäjän kielen opin asuessani 10 vuotta Pietarissa, jossa minulla oli agentuuritoimisto elokuvatalossa. Tein tuolloin muun muassa Ylelle dokumenttielokuvan.
Kun Neuvostoliitto romahti, palasin Suomeen ja sain Ivalosta kokkiopettajan paikan. Olen työskennellyt ammattiopettajana myös Kotkan Merenkulkuoppilaitoksessa ja Lahden Hotelli- ja ravintolakoulussa.
Merillä ollessani minusta tuli alkoholisti. Juomisen takia sain haimatulehduksen – tai niitä oli kaikkiaan neljä. Lääkäri ihmetteli, miten voin olla hengissä. Sitten meni korkki kiinni. Nyt raittiita vuosia on jo 45. Minut pelasti vertaistukitoiminta, jossa olen tiiviisti mukana. Ryhmissä annetaan ja saadaan: ne toimivat psykologisena valmennuksena.
Haimatulehduksen seurauksena sain ykköstyypin diabeteksen. Olen selvinnyt siitä insuliinilla, mutta nyt on näkö sumentumassa ja minusta on tulossa sokea. Aiemmin olin menettää jalkani verenkiertohäiriöiden takia, mutta voimanosto ja punttisalilla käynti ovat auttaneet. Jalkani ovat nyt kunnossa.
Muutenkin olen hyvässä kunnossa. 110 kiloa nousee maasta helposti. Kisoissa käyn viisikymppisen kummityttöni kanssa, joka on myös innostunut lajista. Meillä on vaimoni kanssa molemmilla Alzheimerin-tauti ja vaimoni on jo hoitokodissa. Itse asun vanhustentalossa ja pärjään hyvin – tosin päivittäin törmään tilanteisiin, jolloin unohdan jonkun käsillä olevan asian. Pidän muistia yllä tekemällä ajattelua vaativia asioita kuten kirjoittamista.
Haluan olla positiivinen esimerkki muille ja kannustaa ihmisiä pitämään huolta itsestään. Jos jostain olen elämässäni ylpeä, se on raittius ja elämänilo. Jos kuolen huomenna, tiedän, että olen ollut iloinen loppuun saakka.
Teksti: Sirpa Palokari