Diabetesta sairastavat ovat oikeutettuja moniin etuuksiin ja palveluihin. Diabetesta sairastavan sosiaaliturva on osa yleistä sosiaaliturvaa. Diabetes on vain harvoin pääsyy jonkin etuuden myöntämiselle. Alle 16-vuotiaan vammaistuki on selkein esimerkki etuudesta, jota saadaan suoraan diabetesdiagnoosin perusteella.
Sosiaali- ja terveysturva näkyy jokaisen diabetesta sairastavan arjessa esimerkiksi hoitoon pääsynä, sairausvakuutuslain mukaisina lääke- ja matkakorvauksina ja hyvinvointialueen maksutta jakamina hoitotarvikkeina. Eri elämäntilanteissa sosiaaliturva on myös kuntoutusta ja kuntoutusetuuksia, tukea sairastamisen kustannuksiin vammaistukien muodossa, omaishoidon tukea, tukea työttömyyden tai työkyvyttömyyden vuoksi tai joskus lisäsairauksien vuoksi myös vammaispalveluita. Toimeentulotuki on viimesijainen turva, jolla varmistetaan esimerkiksi diabeteslääkkeet kaikille silloin, kun ensisijaiset etuudet ja tulot eivät riitä elämiseen.
Tiedon tarve sosiaaliturvasta on suuri. Diabetesliiton yksi kysytyimpiä julkaisuja on Diabetesta sairastavan sosiaaliturva, joka päivitetään joka vuosi. Oppaaseen on koottu diabetesta sairastavien eri elämänvaiheisiin soveltuva sosiaaliturva. Se sisältää tietoa myös sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan oikeuksista ja ohjeita muutoksenhakuun. Oppaan voi tilata Diabetesliiton verkkokaupasta eli D-kaupasta joko painettuna postimaksun (4 euroa) hinnalla tai ladata ilmaiseksi sähköisenä versiona.
Diabetesliiton sosiaali- ja terveysturvaneuvontaan tulleissa yhteydenotoissa ovat viime aikoina korostuneet etenkin perheiden asiat. Epäkohtana on noussut esiin esimerkiksi vanhempien epäsäännöllisen työajan vuoksi tarvittu lapsen hoito, jota kukaan ei järjestä. Vanhemmat haluavat turvata perheelleen vakaan toimeentulon käymällä kokoaikaisesti töissä, mutta se on hankalaa etenkin kun lapsi tulee kouluikään: pieni koululainen ei diabeteksensa ja mahdollisten muiden haasteiden vuoksi pärjää pitkiä aikoja tai iltoja turvallisesti yksin. Omaishoidon tuki on monelle tärkeä lisä etenkin silloin, kun tulot ovat epäsäännöllisiä.
Hallitusohjelmassa on paljon sosiaaliturvaan liittyviä muutosehdotuksia. Useiden etuuksien leikkauksia on perusteltu pääosin työllisyystavoitteella: ihmisiä halutaan kannustaa hakeutumaan ansiotyöhön. Tämä kehote ja tavoite koskee julkilausutusti myös omaishoitajia.
Edellä kerrotun esimerkkini valossa pitkäaikaissairaiden lasten kokopäivätyötä tukisi se, jos perheille ja lapsille olisi tarjolla hoitoa ja palveluja. Tukien leikkaamisesta perheet eivät hyödy mitenkään, eikä se ohjaa heitä tarmokkaammin työmarkkinoille. Lapsen hoito on joka tapauksessa järjestettävä.
Kun samanaikaisesti heikennetään useita etuuksia, kohdentuvat yhteisvaikutukset suurelta osin samoihin heikossa asemassa oleviin ihmisiin. Järjestöt ovat olleet tästä huolissaan.
Sosiaali- ja terveysjärjestöjen kattojärjestö SOSTE laski suunniteltujen tai esitettyjen uudistusten vaikutuksia. Sosten mukaan etuuksien indeksijäädytykset sekä työttömyysturvaan ja asumistukeen kohdistuvat leikkaukset lisäävät köyhyyttä. Pienituloisten määrä tulee hallituksen kaavailemilla toimilla Sosten mukaan kasvamaan vuonna 2024 noin 40 000 henkilöllä, joista noin 12 700 on lapsia. Kun ensisijaisista etuuksista leikataan, kasvaa toimeentulotuen saajien määrä arvioidusti noin 47 000 henkilöllä, vaikka hallitus ohjelmassaan tavoittelee toimeentulotuen saajien määrän vähentämistä.
Perustuslakimme mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana. Julkisella vallalla on perustuslaillinen velvollisuus taata riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistää terveyttä.
Nämä ovat jokaisen perustuslailliset oikeudet. Ne eivät ole poliittisista suhdanteista riippuvaisia asioita.
Kuluvan vuoden helmikuussa, vielä edellisen hallituksen kaudella, Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea totesi ratkaisussaan Suomen perusturvan tason olevan edelleen liian matala.
Suomi on saanut komitealta myös kahdesti aiemmin moitteita riittämättömästä sosiaaliturvasta. Päätöksen mukaan syyperusteiset sosiaaliturvaetuudet sairauden, vanhemmuuden tai työttömyyden varalle ovat minimimääriltään liian pieniä. Myös sosiaaliavustuksiin kuuluvat toimeentulotuen perusosa ja työmarkkinatuki alittavat selvästi Euroopan sosiaalisen peruskirjan edellyttämän minimitason, eivätkä ne komitean mukaan riitä kattamaan tuensaajan perustarpeita.
Sosiaaliturva tukee arjen sujuvuutta, lisää elämän ennakoitavuutta, ylläpitää toiminta- ja työkykyä ja rakentaa osallisuutta yhteiskunnassa. Sillä varmistetaan ihmisarvoinen elämä. Minusta nämä ovat puolustamisen arvoisia asioita – yhteiskuntamme ydinarvoja.
Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2023.