Perimätiedon mukaan suomalaisen viihteen grand old dinosaurus Spede Pasanen piti ylipainoisia ihmisiä laiskoina. Hän ei juurikaan osittanut lihavia ihmisiä tuotantoihinsa. Jos Pasanen palaisi nyt henkiin ja avaisi television, hän luultavasti kuolisi uudelleen sydänkohtaukseen.
Jumppaohjelmat ovat korvaantuneet erilaisilla kokkiohjelmilla, joita tulee joka kanavalta. Keskeinen tekijä niissä on usein kilpailu, tavoite saada massoittain ruokaa valmiiksi ja toimitettua ahmijoille. Laatu on toissijaista. Poikkeuksia mahtuu toki joukkoon, mutta vauhti on valttia myös arkiaterioiden valmistamisohjeistuksessa.
Makeisveron poistumisen myötä televisioon ilmestyivät ”joka päivä on karkkipäivä” mainokset. Sokeripommien maiskuttelu kuvataan hassunhauskana toimintana, paluuna lapsuuden herkkuhetkiin. Vaikuttamisen keinot ovat hyvin samanlaiset kuin tupakka- ja alkoholimainonnassa. ”Koska olen aikuinen, voin ja saan mässäillä milloin tahdon!”
Hammastahnamainoksia on joukossa, mutta niissäkin yleensä tarjotaan tahnaa, jonka oletetaan paikkaavan hampaisiin jo syntyneitä vaurioita eli ”ehkäisevän vihlontaa” ja niin edelleen.
Ruokakauppojen tarjouksien joukossa on aina viikonlopun tai muun lähestyvän vapaa-ajanjakson lähestymisen kunniaksi megasuper-kokoisia sipsipusseja ja sokerilla sekä kemiallisesti makeutettuja virvoitusjuomia amerikankoossa.
Mainosten välissä esiintyvät yleensä miespuoliset, huumorivahvisteiset hahmot. On muhkeaa vatsaansa läpsivä suosikkikoomikko, liian pienissä vaatteissa maailmalla törppöilevä pelletyyppi tai tuhti kauppamies, jolla piisaa kaikukoppaa huudatella hintaa turhalle romppeelle. On kyläkauppiasta useammassa ohjelmassa, mikä antaa keskishenkilöstä jojolaihduttajamaisen kuvan. Välillä suht normaalipainoinen mies on aiemmin kuvatussa sarjassa kuin vanteeton tynnyri. Turha on selittää, että kuvaruutu lihottaa vaikka olisi miten 46 tuuman flatscreen.
Kotona mässäillään dipillä ja sipseillä, eikä käännetä sohvalla kylkeä vaan kanavaa, kun alkaa uusi laihasta läskiksi ja takaisin -show, suurin itsensäpettäjä tai rakas, sinusta on tullut molluska, johon osallistuva puoliso saa loppuikänsä kuulla kun jäi 500 grammaa 10 000 euron tavoitteesta.
Paremmassa kodissa kasvaneet fitnessgurut kirjoittavat syyllistäviä pakinoita lehtiin, joita luetaan munkkia napostellen. Harkitaan syyllisyydentunteen lieventämistä, päätetään tilata yksi urheilukanavapaketti lisää.
Lapset katsovat ehkä vähemmän telkkaria, mutta heille on tarjolla rajattomasti somea ja videopelejä, ja paino nousee nopeaan tahtiin. Laihdutusleikattu poliitikko öyhöttää koulujen kasvisruokapäivää vastaan, koska unohtaa tahallaan oman oppiaikansa perunavelli- ja puuropäivät.
Tässä tarinassa ei ole mitään syyllistävää. Tämä on se tie, totuus ja elämä jonka me suomalaiset olemme valinneet.
Vai haluatko sinä valita toisin?
Vesa Kataisto
kustannustoimittaja