Diabetes-lehti täyttää tänä vuonna pyöreitä. Seitsemänkymmenen vuoden kunniaksi sukelsin lehden arkistoihin ja kokosin parhaat palat juhlajuttuun, joka alkaa sivulta 10. En uuvuta historiikilla, mutta muutaman aikamatkan aikana syntyneen ajatuksen haluan jakaa.
Diabetesyhdistykset ja Diabetes-lehti olivat pitkään terveydenhuollon lisäksi ainoita paikkoja saada tietoa sairaudesta. Internet on sittemmin räjäyttänyt tiedonvälityksen, mutta Diabetesliiton ja Diabetes-lehden merkitys uuden tiedon välittäjänä ei ole murtunut.
Se on silti muuttunut. Olemme yhä useammin sellaisen tiedon seuloja ja selkokielistäjä, jonka luo kaikilla on pääsy. Senkin takia olemme yhä vuorovaikutteisempi: kuuntelemme yhteisöä ja nostamme keskustelunaiheita käsittelyyn, vaikeita ja ristiriitaisia asioitakaan väistelemättä.
Diabetes-lehti on aina ollut aallon harjalla kertomassa, mitkä uutuudet helpottavat hoitoa. Vuosikertojen selaaminen osoittaa, että uutuuksien kohdalla sama kehä toistuu: ne saadaan käyttöön diabeetikon näkökulmasta tuskastuttavan hitaasti.
Vuonna 1974 pääkirjoituksessa selvitettiin hoitotarvikkeiden ilmaista jakelua uuden kansanterveyslain nojalla. Vasta edistyksellisimmät kunnat olivat käytännön aloittaneet. Osa kunnista tulkitsi ohjekirjettä niin, että vain terveyskeskuslääkärin potilaat saivat välineet ilmaiseksi. Näin uhattiin purkaa diabeteksen hoitoa erikoissairaanhoidossa.
Kuulostaako tutulta? Diabetesliiton vaaliteeseinä vuonna 2019 ovat yksilöllisten hoitotarvikkeiden tasa-arvoinen saatavuus ja vaativan diabeteksen hoidon keskittäminen osaamiskeskuksiin ja -verkostoihin. Diabetes on ollut ja on yhä budjetissa kohta, josta olisi kiusaus leikata.
Emme kuitenkaan herää joka aamu samaan päivään kuten Päiväni murmelina -elokuvassa. Asiat etenevät, vaikka joskus hivuttamalla. Siksi pitää vaatia, siksi pitää nostaa asioita keskusteluun.
Kiitos, että olet mukana Diabetes-lehden taipaleella!
Laura Manninen