Diabetesliitto, Allergia-, Iho- ja Astmaliitto ja Psoriasisliitto selvittivät kyselyllä keinoihon ja muiden ihoa suojaavien valmisteiden korvauskäytäntöjä Suomessa.
Diabeetikoiden iho voi reagoida kanyylin tai sensorin teippiin. He voivat tarvita ärsytyksen tai allergian ehkäisemiseksi tuotteita, jotka muodostavat iholle suojaavan tai läpäisemättömän kalvon (esimerkiksi Cavolin-, Silesse- tai Secura-suihkeita tai Eakin Surrond-, Tegaderm- tai Opsite Flexifix-ihonsuojakalvoja). Keinoiholla tarkoitetaan ohuita, itsekiinnittyviä ihonsuojasidoksia. Keinoihoa myydään apteekeissa kauppanimellä Duoderm. Tuotteet ovat diabeteksen omahoidossa tarvittavia hoitotarvikkeita.
Kyselyyn vastasi 220 henkilöä, joista 30 prosenttia oli diabeetikkoja. Vastanneista diabeetikoista 32 prosenttia asui Uudellamaalla ja 18 prosenttia Pirkanmaalla. Muut vastaajat olivat tasaisesti eri maakunnista.
Tärkeä osa omahoitoa
Valtaosa vastanneista käytti ihonsuojaa sensorin liiman aiheuttamaan iho-ongelmaan ja pumppuhoidossa tarvittavien teippikiinnitysten aiheuttamaan ihoärsytykseen. Ihon suojaaminen oli joillekin vastaajille ainut vaihtoehto, joka toimii niin hyvin, että sensorin käyttö on mahdollista. Osalla iho ei reagoi itse liimaan, mutta liima on niin tiukkaa, että sensorin irrottaminen on kivuliasta, repii ihoa ja ihon paraneminen kestää pitkään. Osalla iho tulehtui sensorin alla.
Lisäksi ihonsuojia käytettiin kantapäiden haavoihin, jalan haavoihin sekä hiertymien torjuntaan.
Kun diabeetikot tarvitsevat ihosuojaa, se vaikuttaa olevan heille keskeinen osa omahoidon onnistumista. Ihosuojaa tarvitsevista 43 prosenttia käytti sitä päivittäin ja 38 prosenttia viikoittain. Muut vastaajat käyttivät ihonsuojaa kuukausittain tai sitä harvemmin.
Ihonsuojalla näyttää olevan suuri merkitys myös sitä tarvitsevan diabeetikon toimintakykyyn. Noin 70 prosentille diabeetikoista ihonsuoja vaikutti erittäin merkittävästi toimintakykyä parantavasti.
Vastanneista vain alle puolet sai ihonsuojan tai osan tarvitsemastaan määrästä ihonsuojavalmisteita maksutta kunnan hoitotarvikejakelusta. Valtaosa näitä valmisteita itse hankkineista oli pystynyt hankkimaan niitä tarvitsemansa määrän. Ajoittaisia tai pysyviä ylitsepääsemättömiä taloudellisia vaikeuksia, jotka estivät ihonsuojan hankinnan, ilmeni neljäsosalla diabeetikoista.
Ihonsuojan käytön kustannukset jäivät valtaosalla alle 100 euroon vuodessa. Hieman yli puolet vastanneista diabeetikoista käytti niihin rahaa alle 50 euroa vuodessa. Yli 50 euroa mutta alle 100 euroa käytti hieman yli 30 prosenttia vastanneista. Vain harvat joutuivat käyttämään ihonsuojiin yli 200 euroa vuodessa.
Syiksi siihen, ettei ihonsuojavalmisteita pysty hankkimaan ilmoitettiin varattomuus, muut kalliit lääkkeet ja lääkärikäynnit. Talous on tullut vastaan monella sen vuoksi, että sopivan valmisteen löytäminen ei ole aina yksinkertaista, jolloin sen etsimiseen on voinut mennä paljonkin rahaa turhaan.
Tietoa ei ole tarpeeksi
Vastausten perusteella ihonsuojan maksuttomassa jakelussa ilmenee alueellista epätasa-arvoa. Kenenkään ei kuitenkaan tulisi joutua maksamaan tarvitsemastaan ihonsuojasta itse. Hoitotarvikkeet on oikeus saada maksutta silloin, kun ne on kirjattu hoitosuunnitelmaan.
Kirjallinen hoitosuunnitelma oli tehty 52 prosentille vastanneista. Kuitenkaan kaikki, joilla ihonsuoja oli kirjattu hoitosuunnitelmaan, eivät olleet saaneet sitä maksutta. Vastauksista ilmeni myös, että kaikissa tapauksissa ihonsuojaa ei oltu kirjattu hoitosuunnitelmaan, vaikka liimasta oli aiheutunut pahoja iho-ongelmia. Osa vastanneita oli saanut ihonsuojan maksutta vasta usean pyynnön jälkeen. Vastauksissa raportoitiin myös riittämättömästä hoitotarvikejakelusta: osan joutuu kaikesta huolimatta ostamaan itse.
Omalla rahalla ostaminen oli johtunut osalla vastanneista tiedon puutteesta. Osa vastanneista on ensin joutunut ostamaan ihonsuojan itse, kun ei ole tiennyt, että sen voi saada maksutta osana hoitosuunnitelmaa. Terveydenhuollon ammattihenkilöt eivät olleet kertoneet vastaanotolla asiasta. Ylipäätään vain puolet vastanneista oli saanut tietoa ihonsuojasta terveydenhuollon ammattihenkilöltä: lääkäriltä tai hoitajalta. Keskeisiä tiedonlähteitä olivat verkko tai toinen diabeetikko.
Erityisasiantuntija Irene Vuorisalo, Diabetesliitto
Tällä palstalla tarkastellaan sosiaaliturvaa ja terveyspolitikkaa diabeetikon näkökulmasta.
Julkaistu Diabetes-lehdessä 6/2018.