Teksti: Tuija Manneri
Ensimmäisiä merkkejä munuaistaudista löytyy usein jo tyypin 2 diabeteksen toteamisen aikoihin, mutta munuaisten vaurioitumisen voi pysäyttää. Tautia voi myös ehkäistä hyvällä diabeteksen hoidolla.
Diabetekseen liittyy munuaistaudin vaara. Hoitamattomana tauti johtaa munuaisten vajaatoimintaan, jossa munuaisten kyky poistaa nestettä ja kuonaa heikkenee heikkenemistään. Lopulta tarvitaan keinomunuaishoitoa eli dialyysia tai munuaisen siirto.
– Hyvä diabeteksen hoito ehkäisee munuaistautia ja voi myös kokonaan pysäyttää jo alkaneen taudin etenemisen, munuaistautien erikoislääkäri Kaj Metsärinne Turun yliopistollisesta keskussairaalasta rohkaisee.
Taudin ensimmäiset merkit näkyvät noin joka viidennellä sairastuneella jo siinä vaiheessa, kun tyypin 2 diabetes todetaan. Myöhemmin munuaistautiin voi sairastua jopa puolet tyypin 2 diabeetikoista. Kymmenen diabetesvuoden jälkeen tautia löytyy joka neljänneltä tai jopa joka kolmannelta kakkostyypin diabeetikolta.
Munuaistaudin ehkäiseminen ja sen etenemisen pysäyttäminen mahdollisimman aikaisin vaikuttaa elinajanodotteeseen, sillä jo lievä munuaistauti eli albuminuria kaksinkertaistaa kuolemanriskin.
– Elinajan ennuste on paljon parempi, jos selviää ilman munuaisvauriota, Metsärinne sanoo.
Lisääntyykö valkuainen, hidastuuko suodatus?
Alkuvaiheessa munuaistauti on oireeton, joten sitä ei voi itse huomata. Siksi munuaisten toimintaa pitää tyypin 2 diabetesdiagnoosin alusta lähtien seurata säännöllisesti laboratoriossa.
– Munuaistaudin ilmaantumisen ja etenemisen kannalta perusterveydenhuollossa tapahtuva seulonta on ratkaisevan tärkeää, Metsärinne korostaa.
Veri- ja virtsakokeissa seulotaan kahta asiaa: mahdollista albuminuriaa eli albumiinivalkuaisen määrää virtsassa ja GFR:n eli glomerulusfiltraation laskua, mikä kertoo munuaisten suodatuskyvyn heikkenemisestä. Joskus alkava munuaistauti aiheuttaa lisääntynyttä albuminuriaa, joskus taas vain suodatustoiminnan heikkenemistä. Joskus tapahtuu kumpaakin.
Alun jälkeen munuaistauti voi edetä joko hitaasti tai nopeasti, sillä yksilölliset elämäntilanteet vaihtelevat paljon. Kaikkia sairastumisen perimmäisiä syitä ja mekanismeja ei vielä edes täysin tunneta.
– Tyypin 2 diabeteksen munuaistaudissa kyse on monitahoisesta yhdistelmästä, jossa taudinkuvaan vaikuttavat esimerkiksi perimä, ikä, sukupuoli, diabeteksen kesto, verensokeritasapaino, verenpaine, veren rasva-arvot, ylipaino, lääkitys, liikunta ja tupakointi, Metsärinne luettelee.
Verenpaine alemmaksi
Verenpaine ja verensokeri vaikuttavat munuaistautiin eniten. Jos verensokeritasapaino on vuosien ajan huono, soluissa tapahtuu haitallisia muutoksia. Ne vaurioittavat munuaiskeräsiä, jotka poistavat verestä kuona-aineita.
– Korkea verenpaine puolestaan nostaa munuaisten sisäistä painetta, jolloin munuaiset alkavat päästää läpi valkuaista. Vähitellen munuaiskeräset arpeutuvat ja tuhoutuvat, mistä seuraa munuaisten vajaatoiminta.
– Jos liian korkeaa verenpainetta ei hoideta, munuaisten toiminnasta voi vuosittain menettää yli kymmenesosan. Jos verenpaine sen sijaan saadaan hyvään hoitotasapainoon, koko prosessi voi pysähtyä, Metsärinne tähdentää.
Munuaisia vahingoittaa jo lievästi koholla oleva verenpaine. Alle 65-vuotiaiden verenpaineen tavoitearvo on munuaistaudin vuoksi alle 130/80 elohopeamillimetriä. Yli 65-vuotiaiden tavoite mietitään yksilöllisesti.
Vahva suositus sokerinpoistajille
Verenpaineen riittävä lasku vaatii lähes aina lääkkeitä.
– Ensisijaisia ja hyvin toimivia verenpainelääkkeitä munuaistaudissa ovat ACE:n estäjät ja ATR:n eli angiotensiinieseptorin salpaajat, jotka sekä laskevat verenpainetta että vähentävät valkuaisen erittymistä virtsaan ja hidastavat suodatuksen heikkenemistä. Lisäksi ne suojaavat sydän- ja verisuonitaudeilta, joiden riskiä diabeteksen munuaistauti lisää. Yhtä aikaa niitä molempia ei kuitenkaan pidä käyttää, Kaj Metsärinne kertoo.
Sydän- ja verisuonitautiriskin vuoksi munuaistaudin hoitoon kuuluu myös veren rasva-arvojen hoito. Terveydelle huonon LDL-kolesterolin arvon tulisi olla alle 1,4 millimoolia litrassa tai puolet pienempi kuin aikaisemmin.
Pitkän aikavälin verensokeriarvon eli HbA1c:n tavoite on munuaistaudissa alle 53 millimoolia litrassa tai alle seitsemän prosenttia. Iäkkäiden tavoitearvot sovitaan kuitenkin tapaus kerrallaan.
– Jos verensokerin hoidossa ei vielä käytetä sokerinpoistajalääkkeitä eli SGLT2-estäjiä, asiasta on keskusteltava oman lääkärin kanssa. Tutkimusnäyttö niiden munuaisia suojaavasta vaikutuksesta on voimakas, Metsärinne sanoo.
SGLT2-estäjät vähentävät sekä valkuaisvirtsaisuutta että munuaisten suodatuksen hidastumista. Suolistohormonilääkkeet eli GLP-1 analogit vähentävät nekin valkuaisen erittymistä virtsaan, mutta vaikutusta suodatusnopeuteen ei ole todettu.
Elintavoilla voi vaikuttaa
Verenpaine- ja diabeteslääkkeiden lisäksi munuaistautia saatetaan hoitaa muillakin lääkkeillä. Kaj Metsärinteen mielestä kiinnostava on esimerkiksi uusi lääkeaine finerenoni, mineralokortikoidireseptorin estäjä. Se vaikuttaa diabeteksen munuaistautia sairastavien munuaisiin sokerinpoistajalääkkeiden lailla, mutta erilaisella mekanismilla.
Munuaisten vajaatoiminnan edetessä saatetaan niin ikään tarvita lääkkeitä nesteenpoistoon, elimistön kalsium-fosfaattitasapainon säätelyyn ja anemian ehkäisemiseen.
Alusta lähtien lääkkeiden rinnalla tarvitaan elintapamuutoksia. Tupakoinnin lopettaminen, ylipainon vähentäminen, liikunnan lisääminen sekä vähäsuolainen ja runsaskuituinen ruokavalio ovat osa munuaistaudin hoitoa. Pitkälle edenneessä munuaistaudissa tarvitaan ruokavaliomuutosten takia ravitsemusterapiaa.
Dialyysi onnistuu usein kotonakin
Munuaisten vakava vajaatoiminta aiheuttaa monenlaisia oireita: turvotusta, pahoinvointia, suonenvetoja, kutinaa ja väsymystä. Normaali elämä on yleensä silti mahdollista niin kauan kuin munuaisten toiminnasta on jäljellä vähintään viidesosa. Kun vajaatoiminta on tätä suurempaa ja oireet ovat vaikeita, nesteen poistamiseen ja veren puhdistamiseen tarvitaan dialyysia eli keinomunuaishoitoa.
Tyypin 2 diabetes on jo pitkään ollut yleisin sairaus, joka aiheuttaa Suomessa tarpeen dialyysihoitoon. Viime vuosina tilanne on kuitenkin kääntynyt hieman parempaan päin.
Dialyysia on kahta muotoa: vatsakalvo- eli peritoneaalidialyysi ja hemodialyysi. Vatsakalvodialyysissa vatsaonteloon ja sieltä pois kulkee katetrin läpi dialyysinestettä, johon neste ja kuona siirtyvät. Hemodialyysissa kuljetetaan verta kanyylien läpi kehon ulkopuolelle dialyysikoneeseen ja takaisin. Eniten, noin 80 prosenttia potilaista käyttää Suomessa hemodialyysia.
– Kumpikin hoito voi tapahtua kotona potilaan itsenäisesti tekemänä. Rasittavin ja kallein hoito on sairaalassa toteutettu hemodialyysi, mikä tarkoittaa tyypillisesti kolmea sairaalassa käyntiä viikossa, neljä viisi tuntia kerrallaan. Kotona sen voi sovittaa arkeen vaikkapa pari tuntia kerrallaan tai nukkumisen ajaksi. Mahdollisuuksia on monia, Metsärinne kertoo.
Myös munuaisen siirtoja tehdään tyypin 2 diabeetikoille, joskaan ei samassa suhteessa kuin heitä sairastuu munuaistautiin.
– Tyypin 2 diabeetikot ovat usein iäkkäitä ja heillä on monia lisäsairauksia. Silloin munuaisensiirto ei ole turvallista, eivätkä iäkkäät, monisairaat diabeetikot hyötyisi siitä yhtä paljon kuin nuoremmat hyötyvät.
Lähteitä ja lisätietoa:
Diabeteksen munuaistauti, www.kaypahoito.fi
Diabetes ja munuaiset, www.terveyskyla.fi
Munuaiset, Munuais- ja maksaliitto, www.muma.fi
Munuaisilla on monta tehtävää
- Ne suodattavat ja poistavat elimistöstä nestettä, suoloja ja kuona-aineita sekä esimerkiksi lääkkeitä.
- Ne erittävät hormoneja, jotka vaikuttavat verenpaineeseen ja punasolujen muodostumiseen.
- Ne säätelevät elimistön happo–emästasapainoa.
- Ne vaikuttavat D-vitamiinin toimintaan.
Tukea ryhmästä
Nyt on se hetki – ja voin itse vaikuttaa tulevaisuuteeni. Tällaista tunnetta etsitään Diabetesliiton ja Munuais- ja maksaliiton yhteisessä Tyypitkaksi-vertaistukihankkeessa. Se käynnistyy lähiaikoina kolmella pilottipaikkakunnalla Kuopiossa, Kouvolassa ja Seinäjoella.
– Hankkeessa kehitetään toimintamallia vertaisryhmille, joissa voi saada tietoa diabeteksesta ja munuaistaudista, käsitellä sairautta ja löytää keinoja omahoitoon, hankesuunnittelija Kati Hannukainen Diabetesliitosta kuvailee.
Parhaillaan pilottiryhmiin koulutetaan vertaisohjaajia ja etsitään ryhmiin jäseniä. Ensi vuoden puolella alkavat ryhmätapaamiset, joiden kokemusten pohjalta rakennetaan malli ryhmien toiminnalle.
– Vuonna 2024 malli ja ryhmät on tarkoitus jalkauttaa esimerkiksi diabetesyhdistyksiin ja terveydenhoitoon ja testata niitä valtakunnallisesti, Kati Hannukainen kertoo.
