Teksti: Pirita Salomaa
Suomessa on turvallista synnyttää ja syntyä, mutta pienessä osassa synnytyksiä lapselle tulee vamma, kuten esimerkiksi solisluun murtuma. Jos äiti sairastaa tyypin 1 diabetesta, on synnytysvamman todennäköisyys hieman tavallista suurempi, osoitti suomalaisissa sairaaloissa syntyneitä lapsia koskeva tutkimus.
Tampereen yliopistollisessa sairaalassa naistentautien ja synnytysten erikoislääkärinä työskentelevä Maiju Kekki tutki tekeillä olevan väitöskirjansa osatyössä diabetesta sairastavien äitien lasten synnytyksessä saamia vakavia vammoja.
Yleisin vastasyntyneille synnytyksestä aiheutunut vakava vamma on olkahermopunoksen vaurio. Muut vakavat vammat, esimerkiksi kallonsisäiset verenvuodot, ovat hyvin harvinaisia. Valtaosa synnytysvammoista paranee, mutta osasta voi jäädä pitkäaikaista haittaa. Synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta aiheutuneet vammat eivät sisältyneet tutkimukseen.
Kekki tarkasteli tutkimuksessaan tyypin 1 ja tyypin 2 diabetesta sairastavia sekä raskausdiabeetikoita ja vertasi näille äideille syntyneitä lapsia muille äideille syntyneisiin vauvoihin. Rekisteritietoihin perustuvassa tutkimuksessa oli mukana suurin osa vuosina 2004–2017 Suomessa elävinä syntyneistä lapsista.
– Tarkastelin tutkimuksessani yli 620 000 sairaalasynnytystä. Sen ulkopuolelle jäivät monikkosynnytykset, sektiot ja ennen raskausviikkoa 35 tapahtuneet synnytykset, Kekki tarkentaa.
Imukuppisynnytyksissä kohonnut vammariski
Tyypin 1 diabetesta sairastavien äitien synnytyksiä Kekin tutkimusaineistossa oli 1 659. Näiden äitien lapsista 2,5 prosenttia sai synnytyksessä vakavan synnytysvamman.
– Synnytysvamman todennäköisyys on siis heilläkin pieni, mutta kuitenkin suurempi kuin tyypin 2 diabetesta sairastavien, raskausdiabeetikoiden ja muiden äitien lapsilla.
Tyypin 2 diabetesta sairastavia tutkimuksessa oli vähän, 548 äitiä. Heille syntyneistä lapsista vakavan synnytysvamman sai 1,8 prosenttia. Raskausdiabetesta sairastavien äitien lapsista vakava syntymävamma tuli 0,5 prosentille ja muiden äitien lapsista vieläkin pienemmälle osalle.
Synnytysvamma voi johtua esimerkiksi lapsen hartioiden jumiutumisesta synnytyskanavaan ja vauvan ulos ottamisen vaikeudesta.
– Imukuppiavusteisiin synnytyksiin liittyy kohonnut vammariski. Tyypin 1 diabetesta sairastavien äitien synnytyksissä imukuppia tarvitaan tavallista useammin, noin 16 prosentissa heidän alatiesynnytyksistään, Kekki kertoo.
Hän huomauttaa, että synnytyksen nopeuttaminen imukupilla voi pelastaa lapsen esimerkiksi hapenpuutteelta.
Tavallisin synnytysvamman taustalla oleva syy on lapsen suuri koko, mikä voi vaikeuttaa vauvan hartioiden ulos saamista.
– Lisäksi rekisteritiedot osoittivat, että myös äidin lihavuus kasvattaa tyypin 1 diabetesta sairastavien äitien lasten vammariskiä. Runsas ylipaino voi hidastaa synnytyksen etenemistä, Kekki taustoittaa.
Synnytysvammat ovat vähentyneet
Väitöstutkimuksensa ensimmäisessä osatyössä Kekki tarkasteli kaikkien Suomessa syntyneiden lasten synnytysvammoja vuosina 1997–2017.
Vakavien vammojen lisäksi tässä tutkimuksessa arvioitiin myös lievempien vammojen, kuten esimerkiksi pinnallisten päänahan vammojen ja solisluun murtumien, esiintyvyyttä. Työn tulos oli positiivinen yllätys: kaikkien synnytysvammojen määrä oli tarkasteluajanjaksolla vähentynyt yli puolella.
– Tutkimuksen lähtöoletus oli, että vammojen määrä on saattanut lisääntyä, koska synnyttäjien keski-ikä on noussut, raskausdiabetes on yleistynyt, yhä useampi synnyttäjä on ylipainoinen ja synnytyksiä käynnistetään enemmän, Kekki taustoittaa.
Kun tutkimusajanjakson alussa vuonna 1997 synnytysvamma todettiin 34:llä tuhannesta vauvasta, oli vamman saaneiden vauvojen lukumäärä 21 vuotta myöhemmin 16,6 tuhatta synnytystä kohden.
– Vammojen määrä väheni pääosin siksi, että yleisin synnytysvammatyyppi eli solisluun murtumat harvinaistuivat. Tähän saattoi myötävaikuttaa se, että yhä harvempi vastasyntynyt painoi 4 000 grammaa tai enemmän.
Tässä Kekin työssä olivat mukana myös monikkoraskaudet, sektiolla syntyneet sekä raskausviikon 22 jälkeen syntyneet yli 500 grammaa painaneet keskoset. Kaikkiaan rekisteriaineistossa oli 1,2 miljoonaa lasta.
Sektioiden määrä ei ole noussut
Kekin tutkimuksessaan havaitsema synnytysvammojen väheneminen 51 prosentilla tarkoittaa sitä, että Suomen sairaaloissa vuonna 2017 syntyneistä lapsista harvempi kuin kaksi sadasta sai synnytyksessä vamman. Vammat havaitaan tavallisesti pian synnytyksen jälkeen, mutta osa jää piiloon. Tämän vuoksi Kekki sisällytti tutkimukseensa myös rekisteritietoja alle yhden vuoden ikäisillä lapsilla havaituista hoitoa vaatineista vammoista, joilla oli syy-yhteys synnytykseen.
– Varmoja syitä siihen, miksi synnytysvammojen määrä on vähentynyt, ei tiedetä. Taustalla ei voi olla esimerkiksi sektioiden eli keisarileikkausten yleistyminen, sillä niiden määrä pysyi koko tutkimusjakson noin 16–17 prosentissa kaikista synnytyksistä, Kekki pohtii.
Hänen mukaansa yksittäisiä tekijöitä voivat olla esimerkiksi synnytysten aiempaakin parempi hoito sekä isokokoisten vastasyntyneiden pienempi määrä.
– Erityisesti diabeetikoiden raskauksissa, jos sikiö on kasvamassa kovin suureksi, harkitaan synnytyksen käynnistämistä ennen laskettua aikaa.
Elämä voi yllättää
Kekki tietää, että lapsen vaurioituminen synnytyksessä on rankka kokemus, vaikka vammojen paranemisennuste on pääosin hyvä. Hän toivoo, että tapahtuneen hyväksymistä auttaa myönteinen suhtautuminen elämän yllätyksellisyyteen.
– Elämä voi tuoda eteemme mitä vaan, eikä kaikilta synnytysvammoiltakaan valitettavasti voida välttyä, vaikka riskeihin osataan varautua, hän sanoo.
Taysin äiti-lapsiyksikön vastuulääkäri Kekki korostaa, että jokaiselle odottavalle äidille halutaan löytää juuri hänen tilanteeseensa paras ja sekä lapsen että synnyttäjän kannalta turvallisin synnytystapa. Osa raskauksista päätetään suunnitellusti sektiolla.
– Sektio on iso leikkaus ja se tekee arven kohtuun, mikä voi vaikeuttaa seuraavia raskauksia ja synnytyksiä. Siihen liittyy myös kasvanut verenhukan ja laskimotukoksen riski, Kekki luettelee eräitä syitä siihen, miksi hän toivoo sektioiden määrän säilyvän Suomessa maltillisena.
Synnytysvammat ovat sektiolla syntyneillä lapsilla harvinainen poikkeus, mutta alatiesynnytys on silti usein äidille ja lapselle turvallisin.
– Valtaosa synnytysvammoista paranee, ja vaikeat vammat ovat harvinaisia. Niitä ei ole odotusaikana syytä pelätä.
– Ja vaikka diabetesta sairastava olisi suunnitellut raskautensa ja tavoitellut hyvää hoitotasapainoa, voivat sikiön painon kehitys ja synnytyksen kulku silti poiketa odotetusta. Siitä ei pidä syyllistyä, Kekki vielä muistuttaa.
Lääketieteen tohtorin tutkintoon johtava väitöstutkimus on tyypillisesti tiimityötä, ja Kekki kiittää tutkimusryhmänsä jäseniä Kati Tihtosta, Tuomas Huttusta, Anne Salosta, Topias Koukkulaa, Ville Mattilaa, Mika Gissleriä ja Hannele Laivuorta tuloksellisesta yhteistyöstä.
