Teksti: Esa Tuominen
Diabeetikkojen ei tarvitse pelätä leikkaushoitoon menoa. Diabetes sinänsä ei tee operaatiosta vaikeampaa tai monimutkaisempaa. Mahdollisista peloista tai aiemmista huonoista kokemuksista on kuitenkin tärkeää kertoa henkilökunnalle jo etukäteen.
Tällaisen viestin sairaalaan leikkaukseen tuleville diabeetikoille lähettää Päijät-Hämeen keskussairaalassa työskentelevä anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Marianne Ylikoski. Hänellä on myös diabetologin pätevyys.
On kuitenkin asioita, joita diabetesta sairastavan ja hoitotiimin on otettava huomioon leikkaukseen valmistauduttaessa.
– Jos hoitotasapainossa on korjattavaa, pohditaan yhdessä, siirretäänkö leikkausta, kunnes kohtuulliseen tasapainoon päästään. Tällöin täytyy miettiä, onko siirtämisestä enemmän hyötyä vai haittaa.
– Leikkaukseen mentäessä HBa1c:n tulisi olla enintään 53–64 mmol/mol. Arviointi tehdään kuitenkin aina yksilöllisesti. Kaikki eivät pääse näihin tavoitteisiin tai heidän ei ole edes turvallista niihin pyrkiä, Ylikoski kertoo.
Oman tutun hoitotiimin kanssa on hyvä käydä läpi, ovatko lääkehoito, verenpaine ja rasva-arvot kohdallaan. Leikkausta edeltävänä aikana verensokeritasoa täytyy seurata tavanomaista tarkemmin.
– Jos verensokeri pysyttelee pääosin alle 10 mmol/l tasolla, pienenee esimerkiksi haavainfektion riski merkittävästi. Säännöllisellä ateriarytmillä ja hyvällä aterioiden koostumuksella voidaan vaikuttaa verensokeriin ja sitä kautta leikkauksesta toipumiseen, Ylikoski neuvoo.
Keskustele pumpusta ja sensorista etukäteen
Insuliinipumpun ja sensorin käyttö leikkauksen aikana on mahdollista, mutta siitä täytyy aina erikseen sopia leikkaustiimin kanssa. Insuliinipumpun sijainti ja sensorin kiinnityspaikka katsotaan yhdessä etukäteen sellaisiksi, etteivät ne häiritse leikkausta.
Aina insuliinipumpun ja sensorin käyttö ei ole mahdollista tai turvallista. Silloin siirrytään tilapäisesti käyttämään insuliinipumpun varajärjestelmää. Yleisanestesian aikana verensokeri mitataan sensorin lisäksi sormenpäästä.
Leikkaukseen tulevan potilaan insuliinin annostuksista on olemassa hieman erilaisia ohjeita. Joissakin sairaaloissa suositellaan, että insuliinin annostelua vähennetään ennen leikkausta. Päijät-Hämeen keskussairaalassa noudatetaan toisenlaista linjaa.
– Ennen leikkausta täytyy olla syömättä ja juomatta kuuden tunnin ajan. Jos sokeritasapaino on hyvä eikä potilaalla ole öisin tai aamuisin matalia verensokereita, meidän mielestämme insuliinin annostusta ei tarvitse vähentää leikkausta varten. Jos öisin esiintyy matalia verensokereita, annosta pienennetään yleensä noin 20 prosenttia. Leikkauspäivän aamuna laitamme kaikille suonensisäisesti glukoosi-infuusion turvaamaan normaalia verensokeriaineenvaihduntaa, Ylikoski kuvailee.
Leikkaus nostaa yleensä verensokeria, koska se aiheuttaa elimistölle stressitilan. Stressi tunnetusti nostaa verensokeria.
– Samansuuntainen vaikutus on jännityksellä, kivulla ja liikkumattomuudella. Joillakin potilailla leikkauspäivän ja sitä seuraavien päivien insuliinin lisätarve voi olla jopa kaksinkertainen normaalipäivään verrattuna, Ylikoski sanoo.
Verensokeritasoa seurataan
Leikkauksen aikana diabeetikon verensokeritasoa seurataan. Hänen ei siis tarvitse kantaa huolta siitä, että leikkauksen aikana verensokeri painuu kriittisen matalaksi tai nousee pilviin.
– Pääsääntö on, että anestesian aikana tunnin välein tarkistetaan verensokeri sormenpäästä. Tarvittaessa verensokeri mitataan tiheämminkin. Myös heräämössä ja osastolla verensokeria seurataan säännöllisesti. Jos käytössä on sensori, sen antamaa tietoa voidaan käyttää seurannassa hyväksi, Ylikoski kertoo.
Hän korostaa, että verensokerin mittaaminen on leikkaussalin hoitajille arkipäivää. He osaavat myös tulkita saadut tulokset.
Ylikoski on diabetologi, mutta läheskään aina ei leikkaussalissa ole henkilökuntaa, joka olisi erityisesti perehtynyt diabeteksen hoitamiseen. Siksi sairaaloissa on laadittu ohjeet, joista selviää, millaisia seikkoja diabeetikkoa leikkausosastolla hoidettaessa täytyy ottaa huomioon.
Aikaisemmin käytössä olleen insuliini-infuusion käyttö on vähentynyt ja hoito diabeetikon omalla perusinsuliinilla on leikkauksen yhteydessä lisääntynyt, koska sekä leikkausten kestoajat että sairaalassaoloajat ovat lyhentyneet. Nykyään yhä useammat leikkaukset voidaan tehdä päivä- tai lyhytkirurgisesti. Tällöin potilas tulee toimenpiteeseen aamulla ja lähtee jo illalla tai seuraavana aamuna kotiin.
– On huomattu, että leikkauksesta toipuminen edistyy usein kotioloissa paremmin kuin sairaalassa, Ylikoski huomauttaa.
Hän on ollut vetämässä Päijät-Hämeen keskussairaalan pilottihanketta, jossa on luotu toimintamalli verensokerihäiriöiden tunnistamiseksi ja hoidon optimoimiseksi leikkausosastoilla. Siinä on olennaisena osana diabeteksen hoitoon perehtyneen lääkärin, sairaanhoitajan ja muun henkilökunnan tiimityö. Se kestää leikkausta edeltävästä käynnistä aina kotiutukseen asti.
– Hoitaja ohjaa potilasta sekä ennen leikkausta että sen jälkeen. Lääkäri laatii tarvittavat lääkemuutokset ja lausunnot.
– Toimintamalliin kuuluu, että diabetekseen perehtynyt hoitaja käy osastoilla päivittäin. Näin muunkin henkilökunnan osaamista pyritään vahvistamaan jatkuvan koulutuksen avulla, Ylikoski mainitsee.
Kun leikkaus tulee yllättäen
Joskus diabeetikolla ei ole mahdollisuutta valmistautua leikkaukseen kysymällä ohjeistusta hoitavalta diabeteslääkäriltään tai diabeteshoitajaltaan. Hän voi päätyä leikkaussaliin onnettomuuden tai äkillisen sairauskohtauksen seurauksena. Tällöin toimenpidettä ei voi lykätä, vaikka verensokeriarvot olisivat täysin pielessä.
Kun potilas tulee leikkaussaliin yllättäen, miten hoitohenkilökunta tietää, että kysymyksessä on diabeetikko, jonka verensokerin seuraaminen vaatii erityistoimia?
– Kyllä se aina tavalla tai toisella selville saadaan, Marianne Ylikoski vakuuttaa.
– Monilla on ranneke, jossa lukee ”Diabetes”. Se kertoo tietenkin asian heti – edellyttäen, että ranneketta osataan vilkaista.
– Toiseksi sairaaloiden tietojärjestelmiin kirjatuista potilaan tiedoista näkyy nopeasti diagnoosi tai diabeteslääkitys. Lisäksi verensokerin arvo mitataan esimerkiksi onnettomuuteen joutuneilta ihmisiltä aina rutiininomaisesti. Poikkeavat verensokeriarvot osataan hoitaa, ja ne myös hoidetaan.
Ylikoski sanoo ymmärtävänsä, että leikkaukseen saapuva diabeetikko saattaa pelätä jäävänsä yksin sairautensa kanssa. Pelokkaille ihmisille hänellä on rauhoittavaa kerrottavaa.
– Mahdolliset pelot on hyvä ottaa puheeksi leikkausta edeltävällä käynnillä ja leikkauksen jälkeen osastolla. Meillä on selkeät ohjeet siitä, kuinka poikkeavat verensokeriarvot hoidetaan, mutta parhaat tulokset syntyvät, kun hoitoa suunnitellaan yhdessä.
Ylikoski myöntää, että henkilökunnan osaamisen taso vaihtelee sairaaloissa eikä diabeteksen erityisosaamista ole aina tarjolla. Siksi Päijät-Hämeen pilottimalli, jossa diabetesta tunteva hoitaja käy osastoilla ja samalla kouluttaa henkilökuntaa, on ollut iso askel eteenpäin.
– Kun hoitaja käy päivittäin osastolla, mahdolliset ongelmat havaitaan ja hoidetaan heti. Ei siis jäädä vain seuraamaan tilannetta vaan toimitaan.
Päijät-Hämeen pilottihankkeen tulokset ovat olleet niin hyviä, että hankkeelle on luvattu jatkoa.
