Teksti: Pirkko Tuominen
Hermot eivät pidä liiasta sokerista. Korkea verensokeri voi johtaa niiden toiminnan vaurioihin, neuropatiaan. Varmin tapa ehkäistä hermovaurioita ja niiden etenemistä on ylläpitää hyvää verensokeritasapainoa.
Jalkaterien pistely, puutuminen, kihelmöinti, särky, lihaskrampit ja levottomat jalat voivat viestiä diabeettisesta neuropatiasta. Jalat voivat olla puutuneet tai jaloissa voi tuntua siltä kuin sukat olisivat koko ajan rytyssä. Muitakin outoja tuntemuksia voi olla. Yksi kuvailee kävelevänsä paperitollojen, toinen hiekkapaperin päällä. Myös sormet ja kämmenet voivat oireilla.
Tunto voi alentua tai herkistyä liiallisesti, jolloin kevytkin hipaisu tai lämpötilan muutos saattaa sattua. Oireet pahenevat usein iltaa kohden ja tuntuvat voimakkaimmin levossa.
– Diabeteksen hermovaurioiden yleisin ilmenemismuoto on ääreishermojen polyneuropatia. Se on molemminpuolinen ääreishermojen sairaus, joka oireilee eniten jalkaterissä ja vaikuttaa aluksi tuntohermoihin. Ajan myötä se voi laajentua ylemmäs, jolloin myös lihasten toimintaa säätelevät liikehermot voivat vaurioitua, endokrinologian ja sisätautien erikoislääkäri Leo Niskanen kuvailee.
Lihasten toiminnan häiriintymisestä voi seurata esimerkiksi kävelyvaikeuksia. Kyykystä tai tuolista nouseminen voi vaikeutua ja varpaiden ja jalkaterän asento muuttua.
Liika sokeri piinaa hermoja
Neuropatian tärkein syy on pitkäaikainen korkea verensokeritaso. Aivot ja hermokudos tarvitsevat jatkuvasti glukoosia eli verensokeria, ja siksi sokeri kulkeutuu hermosoluihin ilman insuliinia, toisin kuin esimerkiksi lihassoluihin. Jos verensokeri on pitkäaikaisesti koholla, glukoosia virtaa valtoimenaan hermosoluihin.
– Kun hermoihin kertyy runsaasti sokeria, se muuttuu sokerialkoholiksi, sorbitoliksi, jota elimistö ei pysty käyttämään hyväksi samalla tavalla kuin glukoosia, Niskanen sanoo.
Sorbitoli ja muut haitalliset kuona-aineet häiritsevät hermojen normaalia toimintaa. Ne aiheuttavat turvotusta hermosoluihin ja estävät valtimoverisuonia tuomasta hermoille niiden tarvitsemaa ravintoa. Lisäksi kohonnut verensokeri vaurioittaa hermojen pieniä verisuonia.
Hermovaurion riskiä lisäävät kohonnut verenpaine, rasva-aineenvaihdunnan häiriöt, B12-vitamiinin puutos, tupakointi ja alkoholin liikakäyttö sekä munuaisten vajaatoiminta. Myös normaali ikääntyminen lisää neuropatian riskiä. Lisäksi pitkä hermo on alttiimpi neuropatialle kuin lyhyt ja pitkät ihmiset ovat neuropatialle alttiimpia kuin lyhyemmät.
Neuropatia voi kehittyä kaiken tyyppisille diabeetikoille. Tyypin 2 diabeetikolla voi olla hermovaurioita jo taudin toteamishetkellä. Verensokeri on voinut olla koholla pitkään ennen diabeteksen toteamista, ja hermovauriot ovat voineet kehittyä vaivihkaa.
Diabeettinen neuropatia on moni-ilmeinen eikä sille ole yksiselitteistä määritelmää. Esiintymisluvut vaihtelevat eri tutkimuksissa.
– Esiintyvyydessä tapahtuu kuitenkin selvä hyppäys kymmenen vuoden sairastamisen jälkeen. Omassa tutkimuksessamme lähes puolella diabeetikoista oli silloin jonkinasteisia muutoksia, Niskanen kertoo.
Monenlaisia hermojen häiriöitä
Neuropatian oireet riippuvat siitä, minkä tyyppinen hermo on vaurioitunut. Tuntohermojen vaurioituminen voi ilmetä tuntopuutoksina tai kipuna, motoristen hermojen vaurioituminen lihasvoiman heikentymisenä. Tahdosta riippumattoman eli autonomisen hermoston vauriot puolestaan vaikuttavat elimistön toiminnan säätelyyn.
– Mononeuropatia on yksittäisen hermon tai hermoryhmän häiriö. Se oireilee yleensä paikallisesti: silmänliikuttajalihaksen häiriö saa aikaan kaksoiskuvia ja pohjehermon halvaus jalkaterän läpsymistä kävellessä, Niskanen kuvailee.
Neuropatian vaurioittama hermo on hauras ja altistaa pinneoireyhtymille, esimerkiksi rannekanavaoireyhtymälle, jolloin puristuksissa oleva käden keskihermo aiheuttaa sormien puutumista erityisesti yöllä.
Autonominen neuropatia eli ei-tahdonalaisen hermoston vaurio voi häiritä mahan ja suoliston lihasten toimintaa. Ruoka ei kulje normaalisti eteenpäin ja olo voi tuntua syömisen jälkeen epämiellyttävän täydeltä. Myös ripulia, ummetusta tai ulosteenkarkailua voi olla.
Syke voi olla nopea levossakin ja verenpaine laskea äkillisesti seisomaan noustessa. Autonomisen hermoston häiriö voi aiheuttaa myös rakon tyhjenemishäiriöitä, hikoiluongelmia ja erektiohäiriöitä.
– Äkillinen, tulehduksellinen neuropatia voi syntyä, jos korkea verensokeri korjataan hyvin nopeasti. Hermot reagoivat silloin ärtyneesti, ja käsissä ja jaloissa voi tuntua kovaa, polttavaa kipua. Oireet helpottavat kuitenkin yleensä ajan myötä, tyypillisesti vuoden kuluessa, Niskanen toteaa.
Hyvä sokeritasapaino ehkäisee ja hidastaa
Neuropatian kehittymisen riski on sitä pienempi, mitä paremmin verensokerin saa pysymään suositelluissa tavoitearvoissa. Hyvä sokeritasapaino jarruttaa tehokkaasti myös neuropatian etenemistä. Lievät hermovauriot voivat jopa parantua, jos hoitotasapaino saavutetaan eikä pysyviä muutoksia ole ehtinyt syntyä.
– Kun neuropatia on kehittynyt pitkälle, sitä ei voi parantaa, mutta muutosten pahenemisen voi ehkäistä. Diabeteksen hyvä glukoositasapaino on paras ja ainoa neuropatian etenemistä hidastava hoito, Niskanen sanoo.
Neuropatiaan liittyviä vaivoja voidaan hoitaa myös oireenmukaisesti: esimerkiksi mahalaukun hermovauriota ruokavaliohoidolla, suoliston hermovauriota ripuli- ja ummetuslääkkeillä, sukupuolitoimintojen hermovaurioita erektiohäiriölääkkeillä.
Elämäntavat kannattaa pitää mahdollisimman terveellisinä. Esimerkiksi alkoholi on myrkkyä hermoille: sen runsas käyttö pahentaa oireita.
– Fyysinen aktiivisuus on monin tavoin hyväksi. Liikunta vahvistaa lihaksia, kehittää tasapainoa ja koordinaatiota, parantaa verensokeritasapainoa ja voi helpottaa kipua, Niskanen luettelee.
Jalkahaavan vaara
Neuropatiaa on tärkeää ehkäistä ja hoitaa erityisesti siksi, että se altistaa vaikeille jalkahaavoille.
Hermovaurion edetessä jalkateriä suojaava tunto heikkenee ja jalat voivat vaurioitua huomaamatta, kun kipu ei varoita ongelmista. Kengässä hiertävä kivi, jalkapohjassa jäytävä lasin- tai metallinsiru tai liian pienten kenkien aiheuttama hiertymä ei silloin tunnu.
Jalkahaavojen syntyä edistävät myös neuropatiaan liittyvät jalkojen asentovirheet, heikentynyt verenkierto ja vähentynyt hikoilu sekä ihon kuivuminen, hilseily ja halkeilu. Korkea verensokeritaso lisää tulehdusriskiä.
– Vaarana on, että hiertymä tai haavauma jalassa jää havaitsematta. Silloin sen hoito viivästyy ja haavauma tulehtuu. Jos tulehdus etenee syvemmälle, muodostuu vaikeasti hoidettava pitkäaikainen haavauma, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa raajan amputaatioon, Niskanen sanoo.
Jalkahaavojen ehkäisyssä tärkeää on jalkojen säännöllinen tutkiminen vastaanotolla, ammattilaisen antama ennaltaehkäisevä neuvonta, jalkaterapia sekä jalkojen huolellinen omahoito.
– Jalkojen neuropaattiset muutokset havaitaan yleensä varhain, kunhan diabeetikko käy säännöllisesti seurannoissa. Vaurioitunutta hermostoa ei voida palauttaa, mutta hyvällä verensokerin hoidolla voi jarruttaa neuropatian etenemistä ja suojella jäljellä olevaa tuntoa, Niskanen rohkaisee.
Kipu koettelee
Molemminpuolista ääreishermojen sairautta, polyneuropatiaa, potee arviolta 30–50 prosenttia diabeetikoista. Heistä joka toisen hermovaurio on kivulias. Epäselvää on, miksi neuropatia on toisilla kivuton ja toisilla kivulias.
– Asiaa on tutkittu ja tutkitaan edelleen, mutta vastaus on jäänyt osin avoimeksi. Kivuliaalle hermovauriolle altistavat ainakin neuropatian vaikea-asteisuus, lämpötuntokynnyksen lasku, naissukupuoli, munuaisten vajaatoiminta, ahdistus, masennus ja kivun katastrofointi, neurologian erikoislääkäri Hanna Harno luettelee.
Moni kuvaa kipua polttavaksi, aristavaksi tai sähköiskumaiseksi tunteeksi. Tavallista on myös pistely, kihelmöinti ja kutinan tunne. Kipu tuntuu useimmiten sukan alueella jalkaterissä ja säärissä, toisinaan hansikasalueella käsissä. Joskus kipu voi olla jakautunut läiskäisesti muualle raajoihin tai vartaloon.
Öisin kipu häiritsee unta. Jos ei saa nukuttua, kipu lisääntyy ja mieliala ja muu terveys kärsivät. Siitä voi seurata lisää ongelmia.
– On yksilöllistä, miten kipu vaikuttaa arkeen ja elämään. Parhaimmillaan ihminen pärjäilee kivun kanssa, ja kipu on taustalla. Pahimmillaan kipu aiheuttaa työkyvyttömyyttä, estää harrastamisen ja rajoittaa sosiaalista elämää, Harno sanoo.
Herkistyneet kipuradat
Osa saa avun terveyskeskuslääkärin määräämästä hermovauriokivun lääkityksestä, toiset tarvitsevat kivunhoitoon perehtyneen lääkärin arviota. Hermovaurioon liittyviä kipuoireita hoidetaan ensisijaisesti tietyillä epilepsia- tai masennuslääkkeillä tai niiden yhdistelmillä. Vahvoja särkylääkkeitä käytetään harvoin ja opiaatteja vielä harvemmin. Hoito räätälöidään jokaiselle yksilöllisesti.
– Lääkehoidosta hyötyy puolet neuropaattista kipua potevista. Monilla lääkkeiden sivuoireet rajoittavat tehokkaiden annosten käyttöä. Tärkeää olisi käyttää lääkitystä riittävän pitkään, kuukausia tai vuosia, jotta ylivirittyneet kipuradat rauhoittuvat.
– Hyvänä vasteena pidetään 30–50 prosentin kivunlievittymistä lähtötilanteeseen nähden. Joskus kipu voi jopa loppua, mutta toisaalta se voi myös pahentua uudestaan vuosien jälkeen, Harno kertoo.
Ylivirittynyttä kivunsäätelyjärjestelmää voi ja kannattaa koettaa rauhoittaa myös lääkkeettömillä keinoilla. Monet yksinkertaisetkin asiat, kuten mielen rauhoittaminen, rentoutuminen ja mielihyvää tuottavien asioiden tekeminen, voivat auttaa kivunhallinnassa. Huomio kannattaa suunnata aktiivisesti pois kivusta.
Kivun itsehoitoon löytyy tietoa ja harjoitteita netistä Terveyskylän Kivunhallintatalosta osoitteessa kivunhallintatalo.fi.
Krooninen kipu kuormittaa usein myös henkisesti. Jos kivun kanssa on vaikeaa jaksaa, asiasta kannattaa puhua terveyskeskus- tai työterveyslääkärille. Hän voi tarvittaessa ohjata psykiatrin tai psykologin vastaanotolle.
