Teksti: Tuija Manneri
Sairaus voi oikeuttaa ylioppilaskirjoituksissa lisäaikaan, jota voi anoa ennakkoon tai joka voidaan myöntää vielä kesken kokeenkin. Useimmiten diabeetikot eivät kuitenkaan lisäaikaa tarvitse.
Viime keväänä Joona Pengerkoski aloitti yhteiskuntaopin ylioppilaskokeen levollisin mielin. Hän oli ennakkoon anonut Ylioppilastutkintolautakunnalta luvan erityisjärjestelyihin siltä varalta, että tyypin 1 diabetes ja pumppuhoito aiheuttaisivat ongelmia.
– Jos verensokerit olisivat nousseet liian korkealle tai laskeneet liian matalaksi, olisin tarvittaessa voinut saada lisäaikaa kokeen jatkoksi, Pengerkoski kertoo.
Hän haki erityisjärjestelyä, koska tiesi kokemuksesta jännityksen ja stressin voivan nostaa verensokeria tavallista enemmän. Haastavina päivinä verensokeritaso saattaa heti aamusta olla kaukana tavoitteesta.
– Tieto lisäajan mahdollisuudesta antoi mielenrauhaa – varsinkin kun koko koetilanne oli ensimmäisellä kerralla uusi ja siksi jännittävä. Silloin voi syntyä kierre, jossa ensin stressi nostaa verensokeria ja sitten alan stressata sitä, miten saan verensokerin alas kuitenkaan ylikorjaamatta sitä.
Pengerkoskelle eritysjärjestely myönnettiin ehdollisena: lisäaika astuisi voimaan, jos pulmia tulisi. Mitään poikkeavaa ei kuitenkaan tapahtunut, ei viime kevään kokeessa eikä syksyllä toisessa kokeessa.
– Ajatustauoilla mittasin aktiivisesti verensokeria, jotta se ei huomaamatta alkaisi kääntyä väärään suuntaan. Varsinkin toisessa kokeessa verensokeriarvot olivat oikeasti hyvät, melkein tavoitetasolla.
Tavoitteena yhdenvertaisuus
Diabetes voi oikeuttaa yo-kirjoituksissa erityisjärjestelyihin, koska kokelaille on turvattava yhdenvertaiset mahdollisuudet sairauksista, vammoista tai vaikeista elämäntilanteista huolimatta. Diabetes ei silti tarkoita, että erityisjärjestelyjä välttämättä tarvitsisi.
– Valtaosalla ylioppilaskokeet sujuvat normaalisti, ilman ongelmia, kertovat HUSin endokrinologian yksikön osastonylilääkäri Tiinamaija Tuomi ja Ylioppilastutkintolautakunnan pääsihteeri Tiina Tähkä.
Diabetekseen liittyviä erityisjärjestelypäätöksiä lautakunta tekee vuosittain kolmisenkymmentä. Lisäksi lukioista ollaan vuoden aikana lautakuntaan yhteydessä noin sadasta äkillisestä sairauskohtauksesta kokeissa. Niistä osa liittyy diabetekseen, osa muihin sairauksiin.
Aikaa, lepotila tai lisäpisteitä
Erityisjärjestelyt tarkoittavat diabeetikoilla yleensä lisäaikaa, jota voi saada korkeintaan kaksi tuntia normaalin koeajan jatkoksi. Joskus oppilas voi myös tarvita äkillisenä erityisjärjestelynä lepotilaa.
Arvostelussa koepäivän äkkitilanteita voidaan ottaa huomioon, jos kokeesta olisi saamassa hylätyn arvosanan. Hakemus toimitetaan kokeen jälkeen lautakunnalle, joka voi korottaa pisteitä.
Ylioppilastutkintolautakunnalla ei ole yleispätevää listaa siitä, milloin lisäaikaa voi saada ja milloin ei.
– Diabetes on yksilöllinen sairaus ja siksi päätökset erityisjärjestelyistä tehdään aina yksilöllisesti, Tiina Tähkä linjaa.
Joskus jo ennakkoon tiedetään, että kokelas tarvitsee lisäaikaa jokaisessa kokeessa. Joskus tarve sen sijaan yllättää vasta kokeessa, ja sitä pystytään myös myöntämään silloin. Näiden kahden ääripään väliin asettuvat Joona Pengerkosken kaltaiset tilanteet: ennakkoon tiedetään lisäajan tarve mahdolliseksi, mutta ei välttämättömäksi. Silloin erityisjärjestely myönnetään ehdollisena ja otetaan käyttöön vain tarvittaessa.
Pikapäätös kesken kokeen
Kirjoituksia edeltävät erityisjärjestelyhakemukset on tehtävä hyvissä ajoin, kevään kirjoituksiin viimeistään marraskuussa ja syksyn kirjoituksiin huhtikuussa. Isot tai yllättävät terveysmuutokset lautakunta ottaa huomioon nopeammallakin aikataululla.
Hakemus tehdään sähköisesti koululla, yleensä rehtorin, opinto-ohjaajan tai erityisopettajan kanssa. Lääkärinlausunnon lisäksi tarvitaan koulun ja diabeetikon kuvaukset erityisjärjestelyiden käytöstä ja niiden tarpeesta lukioaikana.
– Jatkuvaan lisäaikaan tarvitaan hyvin selkeä syy, miksi kokeen suorittaminen on merkittävästi tavanomaista hitaampaa, Tiina Tähkä sanoo.
Syy voi olla esimerkiksi äskettäin aloitettu tyypin1 diabeteksen hoito tai se, että diabeteksen lisäksi on jokin muu sairaus.
Ehdollisissa hakemuksissa näyttö voi olla kevyempää kuin jatkuvan lisäajan hakemuksissa.
– Lääkäri miettii lausuntoja kirjoittaessaan eniten hoitotasapainohistoriaa: kuinka todennäköinen lisäajan tarve on ja onko diabeetikolla ollut paljon korkeita tai matalia verensokeriarvoja ja millaisissa tilanteissa, Tiinamaija Tuomi kuvailee.
Kesken kokeenkin lisäaikaa voi vielä saada. Kokelas ottaa ensin yhteyttä kokeen valvojiin, jotka soittavat Ylioppilastutkintolautakunnan päivystysnumeroon.
– Lautakunta voi tehdä erityisjärjestelyistä pikapäätöksen tai lautakunnan neuvojen avulla rehtori voi päättää asiasta, Tiina Tähkä kertoo.
Lukioaika tuo kokemusta
Yllätystilanteissa tutkintolautakunta ja koulu sopivat puhelimessa yleensä ensin 15 minuutin selvittelyajasta. Sen jälkeen lisäaikaa pohditaan tarkemmin.
– Hypoglykemian korjaaminen vie yleensä ainakin sen varttitunnin. Lievästä hypoglykemiasta toipuu nopeasti, mutta jos verensokeri käy reilusti matalalla, ajatuksenjuoksu voi hidastua tunneiksi vielä korjaamisen jälkeen, Tiinamaija Tuomi sanoo.
Myös niin päin voi käydä, että verensokeri nousee liian korkeaksi.
– Hyperglykemia on mahdollista, jos on kovin jännitysherkkä tai jos hoitotasapainon kanssa on isoja ongelmia.
Korkeaan verensokeriin tottumatonta verensokerin korjaaminen voi hypoglykemiariskin vuoksi jännittää. Verensokeria ei kuitenkaan kannata varmuuden vuoksi pitää kovin korkeana.
– Viimeistään kun arvo ylittää 15, alkaa yleensä väsyttää ja keskittymiskyky heikkenee. Korkea verensokeri lisää myös virtsamäärää ja vessassa käynnin tarvetta, samoin kokeeseen liittyvä stressi, Tuomi huomauttaa.
Hän neuvoo kokelaita käymään ennen kirjoituksia vastaanotolla läpi erilaisia tilanteita ja niissä toimimista. Mielikuvaharjoituksista voi olla hyötyä, jos on sairastanut vasta vähän aikaa. Pidempään sairastaneita Tuomi rohkaisee luottamaan kokemukseensa, jota heille sairauden ja lukion aikana on kertynyt.
– Useimmiten ylioppilaskokeissa ei tapahdu mitään erityistä, hän rohkaisee.
Entä jos laitteet piippavat?
Hämeenlinnalainen Kaisa Jaanu ei jännittänyt verensokerinsa käyttäytymistä, kun hän viime syksynä aloitti ylioppilaskirjoitukset.
– Hoitotasapainoni on vaihdellut pitkään. Sen kanssa täytyy tehdä jatkuvasti töitä, mutta olen tottunut siihen ja siedän hyvin aika korkeitakin verensokeriarvoja. Kokeessa hoidin verensokerin mittaamiset ja insuliinin pistämiset samalla kun söin, ja kaikki meni ihan hyvin.
Verensokeriarvoja enemmän Jaanua mietityttivät lääkkeet ja hoitovälineet. Niistä ei tarvitse tehdä erityisjärjestelyhakemusta. Ne saa viedä koetilaan, mutta Jaanu oli kuullut, että koulujen vaatimukset vaihtelevat.
– Ohje on, että kokelas sopii hoitovälineiden käytöstä koulun kanssa. Siihen tarvitaan lääkärintodistus. Erityisesti langattomien laitteiden käyttö täytyy käydä ennakkoon rehtorin kanssa läpi, ettei herää vilppiepäilyjä, Tähkä neuvoo.
Esimerkiksi kännykkää ei saa käyttää, vaikka moni on tottunut lukemaan sillä glukoosisensorin mittaustulokset. Kännykän voi korvata lukulaitteella, jonka käyttö kannattaa harjoitella etukäteen, jottei siitä aiheudu lisästressiä.
– Laitteiden piippausäänet kytketään kokeissa pois tai lukion kanssa sovitaan, miten niitä voisi käyttää niin, että ne häiritsevät mahdollisimman vähän muita kokelaita, Tähkä opastaa.
– Hoitovälineet kannattaa myös pakata läpinäkyvään pussiin ja teipata kaikki tekstit huolellisesti piiloon. Itse teippasin insuliiniampullinkin tekstit, Kaisa Jaanu naurahtaa.
– Koejännitykseni helpotti, kun aloin ajatella, että ylioppilaskoe on oikeastaan tavallinen koe, ei sen kummempi. Pitää vain olla hiljaa ja kestää kuusi tuntia.
