Teksti: Pirita Salomaa
Diabetesta sairastavien tie työelämään on hoitomenetelmien kehittymisen myötä tasoittunut. Yhä on kuitenkin ammatteja, joihin insuliinihoitoista diabetesta sairastava ei sovellu tai joissa työskentelyä voi olla vaikeaa sovittaa omahoitoon. Diabetesliiton lääkärineuvoston työryhmän kokoama ”Diabetes työelämässä – ammatinvalinta ja eri aloilla työskentely” -julkaisu auttaa työuria koskevissa pohdinnoissa.
Diabetesta sairastavan tukeminen ammatinvalinnassa ja työelämässä sekä työkyvyn edistäminen ja ylläpitäminen on yhteistyötä moniammatillisen diabeteksen hoitotiimin, diabeteslääkärin ja työterveyslääkärin kesken.
Kun lapsi tai nuori sairastuu diabetekseen, voivat ammatinvalintaan liittyvät pohdinnat olla ajankohtaisia jo ennen opintojen ja työelämän alkua.
– Asia nousee esiin perheiden vastaanottokäynneillä eritoten silloin, kun lapsi tai nuori haluaa suuntautua ammattiin, jossa työskentelyyn insuliinihoitoinen diabetes voi asettaa rajoituksia. Perheellä saattaa esimerkiksi olla kuljetusalan yritys, johon nuoren toivotaan työllistyvän, lastenendokrinologi Liisa Viikari Turun yliopistollisesta keskussairaalasta (TYKS) kertoo.
Viikarin mukaan diabetesta sairastavan ammatinvalintaan liittyvät mahdolliset suunnitelmat otetaan TYKSin vastaanotoilla puheeksi, kun nuoren on ajankohtaista alkaa miettiä yläkoulun jälkeisiä opintojaan.
– Keskustelemme tästä kasiluokkalaisten kanssa. Jos nuorella on tietty haaveammatti, mietimme yhdessä, voiko siihen päästä ja millä tavalla, ja miten diabetes voi vaikuttaa siinä toimimiseen. Lähtökohtamme on, että diabetes ei ole este tehdä sitä mitä haluaa.
Viikari iloitsee siitä, että diabeteksen hoidossa saavutetut edistysaskeleet, kuten glukoosisensorointi, ovat avanneet diabetesta sairastaville uusia mahdollisuuksia työelämässä.
– Entiset käsitykset ammattikohtaisista rajoituksista eivät välttämättä enää päde. Rohkaisen ottamaan selvää ammattien vaatimuksista ja vaihtoehtoisista väylistä niiden pariin. Sitoutuminen diabeteksen omahoitoon lisää valinnanmahdollisuuksia työelämässä alasta riippumatta, Viikari kannustaa.
Oma terveys on aina etusijalla
Työterveyslääkäri Marjatta Pekola-Kiviniemi jakaa Viikarin näkemyksen diabeteksen hoidon ja työelämän aiempaa joustavammasta yhdistämisestä.
– Diabetesta sairastavalla on samat edellytykset menestyä työelämässä kuin useimmilla omahoitoista sairauttaan hoitavilla, kunhan hän saa tarvitsemansa välineet, tuen ja ohjauksen. Kääntöpuoli on se, että tämän päivän työelämä on usein stressaavaa ja haukkaa aiempaa isomman osan arjesta, minkä vuoksi työstä palautuminen ja hoitotasapaino voivat kärsiä, Pihlajalinnassa työskentelevä Kiviniemi sanoo.
Hän korostaa, että omasta terveydestä huolehtiminen on jokaiselle ensisijainen asia, myös työpäivän aikana.
– Tämä näkyy meillä työterveysvastaanotoilla. Työelämässä olevat haluavat, että heidän sairautensa ja työn vaatimukset ovat tasapainossa, ja työterveyshuollon rooli työolosuhteiden turvaajana ymmärretään hyvin.
Työterveyslääkäri kohtaa työssään myös henkilöitä, jotka sairastuvat insuliinihoitoiseen diabetekseen ammatissa ollessaan. Jos työtehtävät ovat sellaisia, että sairastuminen on este niissä jatkamiselle tai sairauden hoitaminen osoittautuu vaikeaksi, se ei työelämässäkään tarkoita päätymistä umpikujaan.
– Työterveysneuvottelussa työntekijä, työnantaja ja työterveyshuollon edustaja sopivat keinoista, joilla voidaan tukea työntekijää ja sovittaa työtä hänen työkykyynsä sopivaksi. Jos aiemmassa työssä jatkaminen ei ole mahdollista, voi uusi urapolku avautua työkokeilun tai uudelleenkouluttautumisen kautta, Pekola-Kiviniemi opastaa.
Työkyvyn ylläpito on yhteistyötä
Lakisääteinen vastuu työturvallisuudesta on aina työnantajalla. Työnantaja on velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä, ja työnantajan on otettava huomioon työn, työolosuhteiden ja työympäristön lisäksi myös työntekijän henkilökohtaiset edellytykset työn tekemiseen.
Työterveyshuollon ja työlääketieteen professori Riitta Sauni Tampereen yliopistosta muistuttaa, että työkyvyn ylläpito on yhteistyötä.
– Insuliinihoitoisen diabeetikon hoitopaikassa ei välttämättä ole työelämän tuntemusta eikä suoria yhteyksiä työpaikoille. Jotta pitkäaikaissairauden hoidossa onnistutaan tukemaan myös työkykyä, tarvitaan avointa keskusteluyhteyttä hoitopaikkojen, työterveyshuollon ja työntekijöiden välillä, Sauni korostaa.
Hänen mielestään työnantajien suhtautuminen pitkäaikaissairauksiin on muuttunut positiiviseen suuntaan.
– Jos työntekijällä on jokin työkykyä rajoittava terveydellinen tekijä, siihen ei enää takerruta, vaan pohditaan, mitkä ovat työntekijän vahvuuksia ja millaisiin työtehtäviin hän on halukas ja kykenevä.
Kaikki ammatit eivät ole mahdollisia
Vaikka diabetes on yhä harvemmin este ammatillisten unelmien toteuttamiselle, insuliinihoitoinen diabeetikko ei sovellu kaikkiin työtehtäviin, sillä heilahtelevat verensokeritasot voivat aiheuttaa joissakin ammateissa vaaratilanteita joko itselle tai muille.
Viranomaisten määrittämiä rajoituksia on etenkin ammateissa, joissa ollaan vastuussa muiden ihmisten turvallisuudesta. Niitä on ilmailu-, kuljetus- ja turvallisuusalalla. Rajoituksia on myös sotilasammateissa sekä ammattisukeltajan ja nosturinkuljettajan tehtävissä.
Lisäksi eräät ammatit ovat omahoidon kannalta vaativampia kuin toiset. Diabeteksen omahoitoa voivat yksilöllisesti vaikeuttaa esimerkiksi epäsäännölliset työajat, työn fyysinen tai henkinen rasittavuus ja niiden vaikea ennakoiminen tai työn sitovuus.
Ammattiryhmäkohtaisia rajoituksia ja niistä poikkeamismahdollisuuksia käsitellään yksityiskohtaisesti ”Diabetes työelämässä – ammatinvalinta ja eri aloilla työskentely”-verkkojulkaisussa. Liisa Viikari, Marjatta Pekola-Kiviniemi ja Riitta Sauni olivat mukana sen laatineessa työryhmässä. Julkaisu löytyy Diabetesliiton verkkosivuilta osoitteesta www.diabetes.fi/ammattiohjeistus.
