Teksti: Hanna Vilo. Kuva: Ella Manninen
Ilman tervettä viivyttelyä eli kotvimista moni työ ei tulisi tehdyksi tai tavoite saavutukseksi. Kotviminen saa tukea myös aivotutkimuksesta: aivojen toiminnan kannalta on hyödyllistä, että intensiivinen tekeminen ja joutilaammat ajat vuorottelevat. Kotviminen on hyödyksi joskus myös diabeteksen hoidossa.
Monelle tuttu tilanne: vaikea tehtävä tai iso projekti pitäisi aloittaa, ja juuri silloin iskee täydellinen jumitus. Mitä tehdä, kun työ tai asiat eivät etene minnekään? No tietenkin kotvia!
Kotvimisen eli terveellisen viivyttelyn käsitteen loivat kolme oululaista kaverusta, opettaja ja kirjailija Katri Rauanjoki, kulttuuriantropologi ja kirjailija Jenny Kangasvuo sekä toimittaja ja tietokirjailija Jonna Pulkkinen pari vuotta sitten. Kolmikko huomasi, että heitä yhdistää tapa viivytellä, mikä yleensä suomalaisessa kulttuurissa ajatellaan kielteisenä asiana. Luovan työn ammattilaiset olivat kuitenkin eri mieltä. Heidän kokemuksensa oli, että työtä ei voi tehdä ilman joutilaita tuumailutaukoja.
Sana kotviminen löysi tiensä kaverusten sanavarastoon sattumalta, kun Kangasvuo oli penkomassa arkistolähteitä. Vuonna 1965 julkaistussa Suomen kielen vuosikirjassa kerrottiin, että kotviminen on itämurteinen sana, joka tarkoitti alun perin työn tauottamista. Vääjääminen taas tarkoitti väijymiseen liittyvää asian laistamista.
Kun kaveruksilla oli nyt termit tuntemalleen ilmiölle, he saivat idean kirjoittaa aiheesta kirjan. Siinä työryhmä määrittelee kotvimisen terveeksi vitkutteluksi, ajan ottamiseksi omille ajatuksille tai tuumailutauoksi. Vääjääminen taas on tahallista ja haitallista viivyttelyä, joka ei vie asioita eteenpäin.
Aivotutkimus tukee taukoja
Rauanjoki, Kangasvuo ja Pulkkinen löysivät kotvimiselle perustelut myös aivotutkimuksesta. Kahden aivotutkijan, Minna Huotilaisen ja Katri Saarikiven, keräämän tiedon mukaan aivot tarvitsevat luovia taukoja, jotta ne voivat toimia tehokkaasti.
Ilmiö perustuu siihen, että ihmisillä on aivoissaan sekä toimintaan keskittynyt verkosto että joutokäyntiverkosto. Tutkitusti tiedetään, että kummankin verkoston aktivoituminen työllistää aivoja yhtä paljon.
– Aivoissa tapahtuu valtavan paljon asioita silloinkin, kun ihminen ei keskity mihinkään erityiseen tai vaikuttaa täysin haahuilevalta.
Varsinkin elämän isojen kysymysten ratkaisemisessa tai luovassa työskentelyssä tarvitaan molempia verkostoja. Ratkaisut eivät synny vain niitä ajattelemalla. Lisäksi tarvitaan joutokäyntiä, jonka aikana aivot voivat tiedostamattomalla tasolla työstää asiaa.
– Vastaus saattaa pulpahtaa mieleen hyvin odottamattomalla hetkellä, kun ihminen ei tee mitään. Kotviminen on siis tärkeä osa aivotoimintaa.
Kotvia voi eri tavoin
Kotvimista tapahtuu eri mittasuhteissa. Työpäivän aikana työt saattavat jumittua johonkin hankalaan asiaan. Silloin on hyvä pitää tauko ja lähteä pienelle kävelylle tai juoda kuppi kahvia.
Kun pitkäkestoisempi projekti ei etene, kannattaa listata edessä olevat työt tai muut tekemiset ja lähteä liikkeelle vaikeimmista. Kun tuntuu, että aivot menevät jumiin, voi tehdä jotakin listan helpoimmista tehtävistä tai hoitaa käytännön asioita.
– Kun vireystila taas paranee, voi siirtyä takaisin haastaviin tehtäviin, Rauanjoki neuvoo.
Joskus elämässä tarvitaan myös pitkiä tuumailutaukoja.
– Esimerkiksi keski-iässä ihminen voi alkaa miettiä oman elämänsä suuntaa. Moni havahtuu, ettei ole elänyt omien toiveidensa mukaan ja alkaa pohtia, mitä loppuelämän aikana voi vielä tehdä. Kunnon tuumailutauko voi auttaa oivaltamaan, mihin haluaa lähteä elämäänsä viemään.
Vääjäämisen tunnistaa olosta
Kotvimisen ja vääjäämisen välillä kulkee hienovarainen raja. Rauanjoen mukaan oma olotila kuitenkin paljastaa, kummasta on kyse. Kotvimisen jälkeen olo on yleensä virkistynyt, vääjäämisen jälkeen ahdistunut.
– Kotviminen vie asioita eteenpäin. Luovan tauon jälkeen asiat sujuvat taas, ja niihin voi tulla uusia oivalluksia. Vääjäämisessä työt ja projektit pysyvät paikallaan, eikä minkäänlaista muutosta tapahdu.
Työssä kotviminen tarkoittaa tavallisesti lyhyitä, virkistäviä taukoja. Kyse ei siis ole työtehtävien tahallisesta välttelystä.
Diabeetikkokin tarvitsee kotvimista
Rauanjoki työskentelee äidinkielen opettajana ja kirjailijana ja pyörittää viiden hengen perhettä joka toinen viikko. Hänellä on kakkostyypin diabetes. Hän tietää kokemuksesta, että jatkuva ruokavalion seuraaminen arjen tohinoiden lisäksi uuvuttaa helposti.
– Meillä kaikilla ihmisillä on vain tietty määrä voimavaroja. On selvää, että pitkäaikaissairauden kanssa eläminen vie niitä. Aina en pysty tekemään kaikkea sitä, mitä haluaisin.
Kun sairaus vie voimia, Rauanjoki osoittaa itseään kohtaan jättiannoksen armollisuutta. Hän laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja keskittyy tekemään vain olennaisimmat. Täydellisyyden tavoittelun sijaan hänelle riittää, että asiat tulevat riittävän hyvin tehdyiksi.
– Sovellan kotvimista diabeetikon elämään. Kun olen väsynyt, sanon itselleni, että kyse ei ole laiskuudesta, vaan oikeasti en vain kykene sillä hetkellä muuhun. Annan itselleni luvan huolehtia omista tarpeistani.
Ykköstyypin diabeetikkokin voi tarvita joskus kotvimista hoidossaan: esimerkiksi kaikkiin korkeisiin sensorilukemiin ei kannata reagoida heti, vaan tilannetta voi seurata rauhassa ja miettiä, pitäisikö insuliinin annostelua muuttaa jotenkin perusteellisemmin.
Harjoittele kotvimista
Tee To dream -lista
- Vältä tekemästä To do -listoja tai laita niihin vain helposti suoritettavia askareita. Tee sen sijaan To dream -listoja eli listaa asioita, joista unelmoit.
- Lue unelmien lista säännöllisesti läpi ja anna alitajunnan miettiä, miten niitä voi alkaa toteuttaa.
- Tee riittävän hyvin
- Kun ryhdyt johonkin tavoitteelliseen puuhaan, liian suuret odotukset lopputuloksesta voivat estää sen toteutumisen kokonaan. Täydellisyyden tavoittelu saattaa aiheuttaa turhaa viivyttelyä, vääjäämistä. Kannattaisiko vähän laskea rimaa ja tyytyä riittävän hyvään?
- Mieti, mitä riittävän hyvin tarkoittaa sinulle? Voitko laskea rimaa jossakin asiassa ja saada tuloksia helpommin? Esimerkiksi tehdä riittäviä muutoksia joissakin elämäntavoissa ilman että tarvitsee muuttaa koko elämää ja saada siten painon laskemaan?
