Teksti: Katja Holopainen
Parisuhde on ihmisen läheisin suhde. Se vaikuttaa hyvinvointiin ja diabeetikolla myös hoitotasapainoon. Vakavan sairauden tulo parisuhteeseen voi yhdistää tai erottaa.
– Parisuhteessa paljon on kyse asenteesta, Parisuhdekeskus Katajan toiminnanjohtaja Katariina Pelkonen toteaa.
Jos pari päättää yhdessä onnistua, näin yleensä käy. Esimerkiksi Pelkonen ottaa tutkimuksen tupakoinnin lopettamisesta: jos puoliso lopettaa tupakoinnin, 80 prosentin todennäköisyydellä toinenkin lopettaa.
Pelkonen näkee parisuhteen liimana olevan me-asenteen. Puolisoilla on jonkinlainen yhteinen näky hyvästä parisuhteesta, halu tehdä yhdessä parhaansa. Siihen sisältyy positiivisia näkemyksiä, kuten ”me ollaan ennenkin selvitty vaikeista asioista” ja ”me tykätään olla yhdessä”. Suhteessa jaetaan yhtä lailla arkea ja juhlaa, ja arjessa on mukana pieniä asioita, jotka ylläpitävät rakkautta.
– Tämä asenne on yhdessä päätetty tai valittu, Pelkonen toteaa.
Hänen mukaansa asenne löytyy, kun tietoisesti käsitellään tunteita ja parisuhteen rooleja. Kyse on halusta nähdä vaivaa parisuhteen onnistumiselle.
– Kannattaa tehdä töitä, jotta parisuhde olisi tukevalla pohjalla, Pelkonen kannustaa.
Kaiken hyvinvoinnin kannalta on suuri merkitys, minkälaisessa parisuhteessa elää ja miten siinä voi. Diabeetikolla parisuhde voi näkyä myös hoitotasapainossa. Kaikki eivät kuitenkaan halua identifoitua sairauden kautta. Joillekin diabetes on osa elämää, mutta se ei vaikuta parisuhteeseen. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun sairaus on ollut jo ennen parisuhdetta.
Sairaus tulee suhteeseen
Pelkosen mukaan sairauden tulo yllättäen on aina jonkin asteinen parisuhteen kriisi. Sairauden aiheuttama hätäännys voi olla pieni tai suuri. Parisuhteessa puolisot voivat kokea kriisin ja sen vaiheet eri tavalla.
Kriisiin katsotaan sisältyvän neljä eri vaihetta: shokki-, reaktio-, käsittely- ja uudelleen suuntautumisen vaihe. Kaikissa näissä vaiheissa on erilaisia tunteita ja erilaisia toimintamalleja.
Parisuhteessa haastetta asian käsittelyyn tuo myös se, että puolisot voivat käydä kriisin vaiheita eriaikaisesti läpi. Diagnoosin saanut voi olla shokissa alussa, mutta kun hän alkaa jo hyväksyä sairauden, puoliso pystyy ehkä vasta siinä vaiheessa reagoimaan, ja hänellä vaiheet alkavat alusta. Sairastunut saattaa väsyä, kun toinen vielä jauhaa asioita, vaikkapa selvittämällä, miten sairastuneen pitää elää, hoitaa itseään tai syödä.
Myös psyykkinen kyky käsitellä vaikeita asioita vaihtelee eri yksilöillä. Toiselle jokin asia voi olla tosi vaikea, toiselle helppo.
Tunteet ja teot
Sairauden aiheuttamaan kriisiin ja arkeen sairauden kanssa liittyy monenlaisia tunteita: turvattomuutta, pelkoa, surua, vihaa, epävarmuutta, riittämättömyyttä, turhautumista. Osa tunteista voi tuntua itselle vierailta ja voimakkailta. Ne voivat purkautua vaikkapa itkuna, syyttelynä ja raivona.
Kaikille tunteille pitäisi antaa tilaa ja hyväksyä ne osaksi kriisiä. On parempi itkeä ja huutaa kuin piilottaa tunteet.
– Tunteiden tukahduttaminen vaikuttaa myös fyysiseen terveyteen, Pelkonen huomauttaa.
On hyvä myös muistaa, ettei tilanne ole pysyvä.
Tunteet ovat yhteydessä parisuhteen rooleihin. Puoliso voi miettiä, osaako hän riittävästi tukea ja auttaa toista. Sairastunut voi miettiä, haluaako toinen olla hänen kanssaan, kun hänellä on tällainen sairaus.
Tunteet voivat vaikuttaa siihen, miten parisuhteen roolit sairauden kanssa muovautuvat. Säilyttävätkö molemmat puolison roolin vai ottavatko puolisot hoitajan, terapeutin, lääkärin tai hoidettavan rooleja. Valmiissa parisuhteessa on suuri merkitys sillä, mikä dynamiikka on ollut ennen: terveystietoisesta, huolehtivasta vaimosta voi tulla valvoja.
Krooniseen sairauteen liittyy aina myös jonkinlaista luopumista. Pelkonen kertoo monen pariskunnan sanoneen, että haluaisi palata entiseen, siihen suhteeseen, joka heillä oli aikaisemmin. Luopuminen voi myös liittyä unelmiin, harrastuksiin, vapaa-ajan viettoon. Ajatukset voivat kulkea ihan kuolemaan asti: Mitä, jos joudun luopumaan kumppanista? Miten kumppani pärjää lasten kanssa, jos minä kuolen?
Tärkeää on vuorovaikutus ja yhdessä tekeminen. On hyvä, jos edes välillä muistaa kiittää toista hänen sanoistaan tai teoistaan ja kertoo, minkälaiset teot tai sanat auttavat. Pelkosen mukaan olisi hyvä, jos kumppani voisi välillä olla mukana lääkärin vastaanotolla. Näin molemmilla olisi sama tieto, ja puoliso voisi ymmärtää paremmin, miten sairaus vaikuttaa puolisoon ja miten sairauden kanssa tulisi eri tilanteissa toimia.
– Yhteisen ymmärryksen luominen vahvistaa parisuhteen perustaa, Pelkonen toteaa.
