Teksti: Mari Vehmanen
Moni tyypin 2 diabeetikko empii turhaan insuliinihoidon aloittamista. Hyvin suunniteltu hoito parantaa nopeasti verensokeritasoa ja kohentaa vointia ja mielialaa.
Tarvitsenko insuliinihoitoa? Keskimäärin joka toinen tyypin 2 diabeetikko joutuu jossakin vaiheessa tämän kysymyksen eteen.
– Monen pitkään sairastaneen tyypin 2 diabeetikon haiman toiminta hiipuu hiljalleen, eivätkä muut hoitokeinot enää riitä. Toisinaan taas diabetes on ehtinyt olla piilevänä kauan. Tällöin insuliinihoito voi olla tarpeen aloittaa heti, kun sairaus on havaittu, yleislääketieteen erikoislääkäri Markku Vähätalo kertoo.
Hänen mukaansa osa tyypin 2 diabeetikoista arkailee insuliinin käyttämistä ja haluaisi viivyttää hoidon aloittamista mahdollisimman pitkään.
– Huolenaiheita ovat erityisesti hypoglykemiat ja lihominen. Sen sijaan pistäminen on enää harvoin ongelma kenellekään, sillä hoitovälineet ovat kehittyneet, Markku Vähätalo sanoo.
Tilannetta arvioidaan aina yksilöllisesti. Yleensä mahdollisesta insuliinihoidosta aletaan keskustella, kun HbA1c-arvo pysyttelee arvon 59 mmol/mol yläpuolella eli vanhalla mitta-asteikolla yli 7,5 prosentissa, eikä laske muilla tavoin.
– Ikäkin täytyy ottaa huomioon. Hyvin iäkkään ihmisen ei ehkä ole enää tarpeen totutella uuteen hoitoon. Mutta nuorempien tyypin 2 diabeetikoiden kannattaa ehdottomasti yrittää saada sairautensa hallintaan ja vähentää näin lisäsairauksien riskiä, Markku Vähätalo toteaa.
Hän korostaa, että lääkärin ottaessa aiheen puheeksi kenenkään ei tarvitse vaipua itsesyytöksiin tai epäonnistumisen tunteisiin. Sen sijaan energiansa voi kohdistaa insuliinin käytön opettelemiseen.
Oikea annos löytyy vähitellen
Tyypillisesti hoito aloitetaan kerran vuorokaudessa annosteltavalla pitkävaikutteisella insuliinilla. Sopivin ajankohta pistokselle on yleensä illalla ennen nukkumaanmenoa, sillä se tasoittaa yön ja aamun verensokeritason vaihteluita.
Markku Vähätalon mukaan iltainsuliini kannattaisi pyrkiä ottamaan melko säännöllisesti noin tunnin tai parin aikaikkunassa.
– Mutta se ei tarkoita, että mihinkään iltarientoon ei voisi enää lähteä. Voin sanoa asiaa murehtivalle, että me tyypin 1 diabeetikot olemme tottuneet pistämään insuliinia mitä erilaisimmissa paikoissa ja tilanteissa. Ei ole mikään pulma piipahtaa vaikka teatterin tai konserttisalin vessassa, ellei halua pistää muiden nähden.
Markku Vähätalo vinkkaa asettamaan oikean yksikkömäärän insuliinikynään jo kotona ennen iltamenoihin lähtemistä. Näin pistäminen onnistuu nopeasti ja myös ilman lukulaseja.
Aluksi saatetaan kokeilla esimerkiksi 10 yksikön kerta-annoksia. Ellei tämä tuota tulosta, annostusta kasvatetaan vähitellen. Tarvittaessa pitkävaikutteisen valmisteen rinnalle otetaan käyttöön pikavaikutteinen ateriainsuliini.
Toisinaan tyypin 2 diabeetikon täytyy käyttää hyvin isoja, joskus jopa 400 yksikön kerta-annoksia. Erityisesti ne voivat olla tarpeen, kun elimistön insuliiniresistenssi on kehittynyt pitkälle.
Metformiini sopii hyvin rinnalle
Tablettihoidon jatkamista insuliinin ohella harkitaan niin ikään yksilöllisesti. Markku Vähätalo kertoo, että lääkäreillä on asiassa hieman erilaisia linjauksia.
– Osa lääkäreistä on sitä mieltä, että muut diabeteslääkkeet voi lopettaa kerralla insuliinihoidon alkaessa. Itse ohjeistan useimmiten potilasta jatkamaan ainakin metformiinin käyttämistä, Vähätalo sanoo.
Hänen mukaansa nimenomaan metformiinilla on runsaasti suotuisia vaikutuksia insuliinihoitoon yhdistettynä: se tehostaa pistetyn insuliinin vaikutusta ja ehkäisee painon nousemista. Myös gliflotsiinit eli SGLT2-estäjät sopivat yleensä hyvin insuliinihoidon rinnalle.
Sen sijaan omaa insuliinineritystä lisäävien lääkkeiden käyttöä ei välttämättä ole enää tarpeen jatkaa. Niin saatetaan kuitenkin tehdä esimerkiksi suolistohormonien kanssa.
– Keskeistä on käydä lääkityksen kokonaisuus huolellisesti läpi oman lääkärin kanssa, Markku Vähätalo korostaa.
Myös kaikki muutokset insuliinipistosten annostelussa olisi hänen mukaansa erityisesti alkuvaiheessa hyvä tehdä lääkärin tai diabeteshoitajan ohjeistuksessa.
– Jokaisella insuliinihoitoa aloittelevalla tyypin 2 diabeetikolla pitäisi olla yhteydenottokanava, josta saa aina tarvitessa kiinni ammattilaisen. Hyvät annosteluohjeet ovat erittäin tärkeät vaiheessa, jossa omaa kokemusta insuliinin pistämisestä ei ole vielä ehtinyt kertyä.
Mittaaminen auttaa hypohuoleen
Markku Vähätalon mukaan monen pelkäämät hypoglykemiat eivät ole yleensä insuliinihoidon alkuvaiheessa ongelma, sillä usein verensokeritaso on päässyt hyvin korkeaksi. Tosin joskus nopea verensokerin lasku tuottaa hypoglykemian tuntemuksia, vaikkei vielä oltaisi kovin matalissa lukemissa.
– Myöhemmin, kun hoito alkaa purra ja kun verensokeri lähestyy tavoitelukemia, jokainen varmasti saa ajoittain jonkinasteisia hypo-oireita. Niitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä ylenmäärin, ja varsinkaan ei pidä ruveta syömään kaiken varalta liikaa, Vähätalo korostaa.
Paras ase pelkoon verensokerin liiallisesta laskemisesta on riittävän tiuha verensokerin mittaaminen.
– Ensialkuun omia hypotuntemuksia voi olla vaikea tunnistaa. Tämän vuoksi kannattaa tarkistaa verensokeri aina, kun olo tuntuu hiukankin erikoiselta. Vähitellen verensokerin laskun oppii kyllä huomaamaan ja tekemään riittävän pienen korjausliikkeen.
Kun hoitotasapaino alkaa olla hyvä, myös kehon reagoimista liikuntaan on syytä tarkkailla. Pitkien kävely- tai hiihtolenkkien kaltainen aerobinen liikunta saattaa laskea verensokerin epämukavan matalaksi.
– Tähän olisi parasta varautua syömällä jo ennen lenkkiä hitaasti imeytyviä hiilihydraatteja, kuten kokojyvätuotteita. On aina huonompi ratkaisu korjata tilannetta jälkeenpäin jollakin äkkimakealla, Markku Vähätalo sanoo.
Fyysistä rasitusta ei missään nimessä kannata silti arkailla. Mieleinen, säännöllinen liikunta on erinomainen tapa parantaa omaa hyvinvointia ja diabeteksen hoitotasapainoa.
Katse ruokavalioon
Huoli painon nousemisesta insuliinihoitoa aloittaessa on Markku Vähätalon mukaan sinänsä aiheellinen. Insuliininpuutteen korjaantuessa ja verensokerin laskiessa ravinnon energia tosiaan siirtyy aiempaa tehokkaammin kehon solujen käyttöön, ja ylimääräiset kalorit varastoituvat helpommin rasvaksi.
Lisäksi monen tyypin 2 diabeetikon ruokavalio on jo pitkään ennen sairauden havaitsemista ollut turhan tuhti.
– Jos siis jatkaa vanhoja tottumuksia, kiloja saattaa kertyä, Vähätalo toteaa.
Mitään helppoa oikotietä välttyä painonnousulta ei oikeastaan ole. Ainoa keino on syödä hieman entistä vähemmän ja kevyemmin. Tämä jokaisen ylipainoisen tyypin 2 diabeetikon kannattaisi tosin tehdä ilman insuliinihoidon aloittamistakin.
Markku Vähätalo huomauttaa, ettei painonhallintaurakka ole todellakaan yksinkertainen nykyisessä yltäkylläisyyden maailmassa. Herkut ovat helppo ja tuttu keino kokea mielihyvää.
– Me hoitavat ammattilaiset toimimme silti väärin, ellemme puhu ylipainosta. Painonhallinta olisi useimmille tyypin 2 diabeetikoille aivan keskeinen tapa huolehtia itsestä.
Tarpeellista insuliinihoitoa ei tarvitse viivytellä painonnousun pelossa. Liian korkean verensokerin saaminen alas nimittäin kohentaa yleistä vointia parhaimmillaan hyvinkin nopeasti.
– Myös mieliala ja itsetunto yleensä nousevat huomattavasti, kun hoito vihdoin tuottaa tuloksia. Moni on yrittänyt pitkään saada verensokeria kuriin muilla keinoin, Vähätalo sanoo.
Kehon oma hormoni
Kaiken kaikkiaan Markku Vähätalo rohkaisee suhtautumaan ilman liikoja ennakkoluuloja oman lääkärin ehdotukseen insuliinihoidon aloittamisesta. On hyvä muistaa, että kyse on kehossa muutoinkin vaikuttavasta välttämättömästä hormonista – ei mistään vieraasta tai vaarallisesta aineesta.
Jonkin verran vaivaa diabeetikon täytyy hänen mukaansa varautua näkemään. Verensokeria on syytä mitata varsinkin alkuvaiheessa ahkerasti, kunnes omat hyvät hoitorutiinit löytyvät.
– Eikä kannata liikaa muistella jonkun tutun huonoja kokemuksia tästä hoitomuodosta. Jokainen diabeetikko on erilainen. Sitä paitsi insuliinit ja diabeteksen hoito ylipäänsä ovat kehittyneet kovasti viime vuosina.
Vähätalo arvioi, ettei tyypin 2 diabeetikoiden insuliinin käyttö ole muuttunut aiempaa yleisemmäksi. Päinvastoin, esimerkiksi uudet pistettävät suolistohormonilääkkeet voivat ehkäistä tai siirtää tarvetta siirtyä insuliiniin.
– Nämä lääkkeet laskevat myös painoa tehokkaasti. Huono puoli on niiden korkea hinta, Markku Vähätalo sanoo.
