Teksti: Anna-Maija Kakkonen
Tyypin 1 diabetesta sairastavilla naisilla munasarjojen monirakkulaoireyhtymää eli PCOS:ää esiintyy enemmän kuin väestössä yleensä. Toisaalta monirakkulaoireyhtymää sairastavilla on selkeästi kohonnut riski saada tyypin 2 diabetes.
PCOS (polycystic ovary syndrome) eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on hormonihäiriö, jota esiintyy 5–15 prosentilla naisista. Sen perimmäistä aiheuttajaa ei tunneta, mutta taustalla vaikuttavat todennäköisesti sekä perimä että ympäristötekijät. Oireyhtymään kuuluu tyypillisesti kuukautiskierron häiriöitä, mieshormonin liikavaikutusta sekä kaikututkimuksessa todetut monirakkulaiset munasarjat. Kuukautiskierron häiriön taustalla on ovulaatiohäiriö, joka voi vaikeuttaa raskaaksi tuloa.
Kuopion yliopistollisen sairaalaan naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, lapsettomuuslääkäri Paula Kuivasaari-Pirinen kertoo, että ovulaatio-ongelman mekanismi on hyvin monipolvinen.
– Kyseessä on tavallaan noidankehä, jossa toinen asia vahvistaa toista, eikä kukaan tällä hetkellä varmasti tiedä, mikä asia on muna ja mikä kana, Kuivasaari-Pirinen kuvailee.
– Liian korkeiden mieshormonitasojen tiedetään häiritsevän ovulaatiosta vastaavan hypotalamus-aivolisäke-munasarja-akselin toimintaa. Kun ovulaatiota ei tapahdu, mieshormonit eli androgeenit lisääntyvät, minkä johdosta ovulaatio tapahtuu entistä epätodennäköisemmin, hän tarkentaa.
Munasarjojen monirakkulaoireyhtymään ja mieshormonien liian korkeaan tasoon liittyy usein insuliiniresistenssi. Resistenssi aikaansaa veren korkean insuliinipitoisuuden, mikä kiihdyttää munasarjojen androgeenien tuotantoa. Liiallinen mieshormonin määrä kehossa on mahdollista todeta verikokeella ja nähdä usein iholla liiallisena karvoituksena tai akneongelmana.
Puolet ylipainoisia
Paula Kuivasaari-Pirinen kertoo, että munasarjojen monirakkulaoireyhtymällä on yhteys sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabetekseen.
Tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyy PCOS:ää enemmän kuin väestössä yleensä. Tutkimusten mukaan tämä voi liittyä hoitona annettavaan insuliiniin, sillä sen pitoisuus verenkierrossa on suurempi kuin mitä haima luonnollisesti erittää. Munasarjat voivat reagoida tähän samalla tavalla kuin insuliiniresistenssissä eli kasvattamalla mieshormonien määrää ja edelleen heikentämällä ovulaatiota.
– PCOS:ää sairastavilla naisilla on puolestaan selkeästi enemmän tyypin 2 diabetesta kuin muilla, eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on tässä merkittävä riskitekijä. Riskiä lisää entisestään ylipaino, Kuivasaari-Pirinen sanoo.
PCOS-potilaista yli puolet on ylipainoisia. Tyypillisintä on keskivartalolihavuus.
Lapsettomuuden näkökulmasta Kuivasaari-Pirinen ei näe pelkkää munasarjojen monirakkulaoireyhtymää isona ongelmana. Hänen mukaansa oireyhtymää sairastavilla on loppujen lopuksi hyvät mahdollisuudet saada lapsia, mutta he tarvitsevat siihen usein lääketieteen apua.
– Ovulaatio-ongelmissa munasolun irtoamista voidaan tukea lääkkeillä. Tämän lisäksi on mahdollista aloittaa insuliiniresistenssiä laskeva lääkitys. Ylipainoisella PCOS:ää sairastavalla naisella kaiken perusta on painonhallinta. Jo muutaman kilon, noin 5–10 prosentin painonpudotus voi aikaansaada täydellisen kuukautiskierron ja sitä kautta ovulaation.
Iän myötä PCOS voi helpottaa
Keskenmenoja PCOS:ää sairastavilla ei Kuivasaari-Pirisen mukaan esiinny enempää kuin muilla, jollei oireyhtymään liity ylipainoa.
Iän myötä PCOS voi myös helpottaa ja kuukautiskierto säännöllistyä. Vaikka nuorempana ensimmäistä lasta on saattanut joutua odottamaan, Kuivasaari-Pirisen mukaan ei ole tavatonta, että PCOS:ää sairastaville syntyy myöhemmällä iällä yllättäen iltatähtiä.
– Jos kuitenkin haluaa saada lapsen, sen hankkimista ei kannata siirtää liian kauas tulevaisuuteen, Kuivasaari-Pirinen toteaa.
Hän korostaa, että kaikille diabeetikkonaisille ehdottoman tärkeää on raskauden suunnittelu.
– Ehkäisyä ei saa jättää missään nimessä pois ennen kuin verensokeritaso on hyvä ja foolihappolisä aloitettu. Jos raskauden alkaessa sokeritasapaino on huono, anomaliariski eli sikiön elinpoikkeavuuksien riski kasvaa.
