Teksti: Pirkko Tuominen
Jalat tarvitsevat päivittäistä hoitoa. Samalla kannattaa tarkistaa, mitä jaloille kuuluu. Diabetes asettaa niille haasteita, mutta oikeanlainen omahoito auttaa ehkäisemään ongelmia.
Pari terveitä jalkoja on ihanteellinen kulkupeli. Niillä liikkuu näppärästi paikkaan kuin paikkaan, ja päivittäinen huolto on helppoa. Silti moni unohtaa pitää jaloistaan huolta ja kiinnittää niihin huomiota vasta, kun astuminen tekee kipeää tai tulee muita ongelmia.
Diabeetikon jalat tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja seurantaa, sillä mahdollinen heikentynyt verenkierto, alentunut kosketustunto ja tulehdusherkkyys altistavat jalkavaurioille. Naarmusta, hiertymästä, rakosta tai ihon halkeamasta alkaneen jalkahaavan seuraukset voivat olla vakavia.
– Paras tapa saada hyvinvoivat jalat ja ehkäistä ongelmia on jalkojen säännöllinen omahoito: pesu, kuivaus, kynsien lyhentäminen ja tarvittaessa rasvaus. Jalat tulisi tutkia päivittäin, jotta mahdolliset vauriot huomataan ja saadaan hoidettua ajoissa. Myös sopivien sukkien ja kenkien käyttö kuuluu jalkojen hoitoon, jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen Diabetesliitosta tiivistää.
Jalkojen hoidossa on tärkeää muistaa, että jokainen diabeetikko on yksilö. Toisen jalat voivat mainiosti vähäisellä hoidolla, toisen jalat tarvitsevat enemmän huoltoa ja varovaisuutta.
– Kaikkien ei esimerkiksi tarvitse rasvata jalkojaan päivittäin tai välttää paljain jaloin kävelyä, Huhtanen tarkentaa.
Jalkojen hoidosta kannattaa tehdä samanlainen jokapäiväinen rutiini kuin hampaiden harjaamisesta. Omahoito on helppoa, eikä aikaakaan kulu paljon.
– Jalkojen hyvinvoinnista huolehtiminen on jokaisen omalla vastuulla, mutta jos ongelmia tulee, apua saa omasta hoitopaikasta, jalkojenhoitajalta tai jalkaterapeutilta. Yksin ei tarvitse, eikä pidä jäädä, Huhtanen muistuttaa.
Joka päivä on pesupäivä
Pese jalat haalealla, mieluiten juoksevalla vedellä päivittäin. Puhdista erityisesti varpaiden välit ja niiden kaula-alueet.
– Pelkkä veden valuttaminen ei riitä, vaan jokainen väli pitää putsata käsin, Huhtanen neuvoo.
Jalkoja ei kannata liottaa kuumassa jalkakylvyssä, sillä liottaminen kuivattaa ihoa ja altistaa varvasvälien hautumiselle. Jos jalat hikoilevat paljon tai ovat muuten likaiset, pesussa voi käyttää hapanta pesuainetta, jonka pH on alle 5,5 eli lähellä ihon pH-arvoa.
– Tärkeää on, että ihon oma mikrobikanta säilyy. Esimerkiksi palasaippuat ovat usein emäksisiä, ja niissä voi olla liikaa pesutehoa kuivaihoiselle, Huhtanen kertoo.
Kuivaihoiselle sopii voidepesu: jalat pestään perusvoiteella tai voidepesuaineella, joka levitetään iholle saippuan tavoin ja huuhdotaan pois haalealla vedellä. Sopivaa voidetta tai pesuainetta kannattaa kysyä apteekista.
Pesun jälkeen on tärkeää kuivata jalat ja varpaiden välit huolellisesti. Varvasväleihin jäänyt kosteus voi aiheuttaa hautumia tai ihorikkoja, ja rikkoutunut iho on altis bakteeritulehduksille.
– Jos varpaiden välit ovat tiiviit tai niissä on asentovirheitä, varpaisiin kannattaa kierittää apteekista saatavaa varvasvillaa. Se imee varvasväleistä kosteutta ja auttaa ihoa säilymään ehjänä, Huhtanen sanoo.
Pehmennä perusvoiteella
Jos jalkojen iho on kuiva, rasvaa jalat pesun jälkeen ja hiero rasva kunnolla ihoon. Rasvaus tekee ihosta pehmeämmän ja joustavamman ja auttaa ehkäisemään ihon halkeilua, kovettumia ja känsiä. Varpaiden välien rasvausta on vältettävä, sillä se voi altistaa hautumille.
– Jalkoja ei rasvata diabeteksen vaan ihon kuivuuden takia. Jos iho ei ole kuiva, jalat eivät tarvitse päivittäistä rasvausta, Huhtanen huomauttaa.
Moni tykkää nopeasti imeytyvästä, juoksevasta lotionista, mutta se ei ole paras mahdollinen valinta kuivan ja halkeilevan ihon hoitoon. Myös hajusteilla on usein kosteutta haihduttava vaikutus.
– Jaloille parasta on yleensä hajusteeton, rasvainen tai keskirasvainen perusvoide. Mitä kuivempi iho, sitä rasvaisempi voide. Myös marketin hyllyltä löytyy hyviä, riittävän rasvaisia voiteita, Huhtanen toteaa.
Jos säännöllinen rasvaus ei tuota tulosta ja iho on edelleen kuiva ja halkeileva, kokeile tuhdimpaa voidetta.
Jos sekään ei auta, kannattaa käydä jalkojenhoitajalla tai jalkaterapeutilla ja selvittää, johtuuko kuivuus mahdollisesti jostakin jalkasairaudesta, kuten jalkasilsasta.
Pidä kynnet sopivan pitkinä
Kynsi suojaa varvasta kolhuilta. Kynsiä ei saa leikata liian lyhyiksi, eikä toisaalta kasvattaa liian pitkiksi.
– Kynsi on sopivan mittainen, kun sen reuna tuntuu, jos sormea painaa kevyesti varpaan päästä, Huhtanen neuvoo.
Liian pitkiksi kasvaneet kynnet voivat aiheuttaa viereiseen varpaaseen haavan ja liian lyhyet kynnet kasvaa ihon sisään. Kynnet kannattaa yleensä leikata suoraan varpaan muotoa mukaillen kulmia kadottamatta. Terävät reunat voi tarvittaessa tasoittaa kynsiviilalla. Oikea leikkausmuoto riippuu kynsien muodosta.
Kynnet kannattaa leikata pesun jälkeen, jolloin ne ovat pehmeät ja joustavat. Paksuja, kovia kynsiä voi ohentaa ensin kynsiviilalla. Leikatessa kannattaa kumartua lähelle varvasta.
– Tärkeää on, että kynsien lyhentäminen sujuu turvallisesti. Jos kynsien lyhentäminen on hankalaa, kannattaa kääntyä jalkojenhoitajan tai jalkaterapeutin puoleen, Huhtanen sanoo.
Lopeta raspaus
Jalkojen raspaaminen on julistettu pannaan, sillä se herättää ihon puolustusmekanismit. Iho paksunee ja kovettumien muodostuminen kiihtyy.
– Joillekin tulee kovettumia helpommin kuin toisille, eikä kaikkia tarvitse poistaa, Huhtanen toteaa.
Jalkojen säännöllinen rasvaaminen auttaa vähentämään kovettumien syntyä. Myös pehmeistä pohjallisista tai yksilöllisistä tukipohjallisista voi joskus olla apua.
– Kovettumia tai känsiä ei pidä mennä itse hankaamaan tai vuolemaan, sillä se lisää haavojen ja ihorikon riskiä. Myöskään kemiallisia känsänpoistotuotteita ei pidä käyttää, Huhtanen varoittaa.
Hankala kovettuma tai känsä kannattaa poistattaa ja sen synty selvittää jalkojenhoitajalla tai jalkaterapeutilla.
Unohda laastarit
Jos jalkaan tulee pieni haava tai rakko, se on hoidettava huolellisesti.
– Haava puhdistetaan juomakelpoisella vedellä, kuivataan ja peitetään ihoon tarttumattomalla sidoksella, joka kiinnitetään ihoteipillä. Oikea hoitotuote imee haavasta kudosnestettä, ylläpitää sopivan lämpötilan ja edistää haavan paranemista. Rikkoutunutta ihoa ei saa peittää laastarilla eikä rakkolaastarilla, Huhtanen tähdentää.
Laastarin alle voi jäädä muhimaan epäpuhtauksia ja haavaan voi kehittyä paha tulehdus. Jos haava tai rakkula tulehtuu, tai jos tuore haava on iso, kannattaa hakeutua herkästi lääkäriin.
Keinokuituja sukkaan ja käyntivaraa kenkään
Tekokuituiset akryyliä, polyamidia tai polyesteriä sisältävät sekoitesukat ovat hikoileville jaloille parhaita, sillä ne kuljettavat kosteuden pois iholta. Puhdas puuvillasukka sen sijaan imee kosteutta mutta ei siirrä sitä pois. Kosteassa sukassa myös iho on kostea, jolloin se altistuu hiertymille ja rakoille.
– Sukkien tulisi olla sopivan kokoiset. Liian pienet sukat puristavat varpaat yhteen, lisäävät hikoilua ja altistavat varpaiden virheasennoille. Isot sukat voivat aiheuttaa rullautuessaan hiertymiä ja rakkoja. Tiukka sukansuu estää jalkojen neste- ja verenkiertoa, Huhtanen luettelee.
Urheilusukissa on paljon hyviä, keinokuituisia ja sekoitemateriaalisia sukkia. Niissä on usein tiiviimpi neulos nilkassa ja jalkaterässä, jolloin sukka pysyy napakasti paikoillaan. Sukat täytyy vaihtaa päivittäin.
Myös kenkien tulee olla sopivan kokoiset ja pysyä tukevasti jalassa. Kengissä tarvitaan käyntivaraa, sillä seistessä ja kävellessä jalkakaaret madaltuvat ja jalkojen koko kasvaa. Muuten kengät valitaan käyttötarkoituksen mukaan.
– Sopiva kengän pituus on sentin pidempi kuin jalka. Kengän kärjen on hyvä olla tarpeeksi leveä ja korkea, jotta varpaat voivat olla suorina, eikä päällinen paina. Hengittävä materiaali on paras, Huhtanen sanoo.
Nauha-, tarra- tai remmikiinnityksellä kenkää on helppo säätää ja varmistaa siten, että se pysyy tukevasti jalassa.
– Terve, jaloistaan hyväkuntoinen diabeetikko saa kävellä myös paljain jaloin. Mutta jos iho on huonossa kunnossa tai on lisäsairauksia, on tiedostettava riskit ja pidettävä sukat ja kengät jalassa, Huhtanen muistuttaa.
Tarkasta tunnollisesti, jumppaa joutessasi
Tarkasta jalkasi – myös varvasvälit ja kynnet – päivittäin samalla, kun peset ja hoidat niitä. Onko iho ehjä? Onko ihossa punoitusta, hilseilyä, halkeamia, turvotusta? Tuntuuko kipua tai ovatko jalat tunnottomat?
– Tarkasta myös paikat, joihin et kunnolla näe. Käytä tarvittaessa peiliä apuna tai pyydä läheistäsi katsomaan ne, Huhtanen neuvoo.
Jos huomaat jotakin tavallisuudesta poikkeavaa, ota yhteyttä jalkojenhoitajaan tai jalkaterapeuttiin. Mitä aikaisemmin vauriot löydetään, sitä paremmin ne saadaan hoidettua.
Myös jalkojen päivittäin jumppaaminen on tärkeää.
– Jalkoja voi jumpata arkitoimien lomassa: ojentele ja koukistele nilkkoja, harita varpaita, keinu kannoilta varpaille. Yksilöllisempiä lihasharjoitteita kannattaa kysyä jalkojenhoitajalta tai jalkaterapeutilta, Huhtanen vinkkaa.
Pese jalat joka päivä.
Kuivaa jalat ja varpaidenvälit huolellisesti pesun jälkeen.
Kosteus voi aiheuttaa varpaidenväleihin hautumia tai ihorikkoja.
Käytä jalkojen tarkastamisessa apuna peiliä.
Onko iho ehjä, punoittava, halkeillut tai turvonnut?
Tuntuuko kipua tai ovatko jalat tunnottomat?
Jumppaa jalkojasi joka päivä.
Kuvat: Janne Viinanen
