Teksti: Helena Hyvärinen
Jotta liikunnasta tulisi pysyvä harrastus, sen pitää tuottaa iloa ja hyvää oloa. Jouko Puustinen, Janne Mikkonen, Kaisa Mäki-Petäjä, Anneli Heiskanen ja Kati Multanen kertovat, millaisesta liikunnasta he pitävät ja miksi.
Squash kehittää pallosilmää
Liikunnallisuus on ollut osa Jouko Puustisen elämää aina. Hän pyöräilee ja retkeilee, ja aikaisemmin hän pelasi tennistä ja sulkapalloa. Nopeutta vaativa squashin peluu alkoi yli 30 vuotta sitten, ja tyypin 1 diabetesta sairastava Puustinen on edennyt lajissa niin pitkälle, että hän kilpailee.
– Pidän squashin haasteellisuudesta. Se vaatii nopeita reaktioita. On oltava pallosilmää, joka tarkoittaa muun muassa kykyä havaita ja ennakoida vastustajan tekemiset. Harrastan lajia pääsääntöisesti 5–6 eri pelaajan kanssa, ja jokainen heistä on pelityyliltään erilainen.
Laji vaatii Puustisen mukaan diabeetikolta hyvää oman fysiikan ja kehon tuntemusta, sillä jo pelkät harjoitukset kestävät usein pari tuntia.
– Mittaan ennen ja jälkeen pelaamisen verensokerini. Analysoin pelisuorituksiani ja havainnoin, mistä mikäkin johtuu, ja miten kaikki yhdessä vaikuttaa verensokeriini.
Puustinen korostaa, että lisäkulutus ei lopu pelin päättymiseen vaan jatkuu vielä 8–24 tuntia sen jälkeen. Kilpailutilanne tuo omat haasteensa, koska latautumisen ja jännityksen vaikutusta verensokeriin on vaikea ennakoida.
– Pidän huolen, että verensokerini on ennen pelin alkamista 10 mmol/l. Jos peli kestää pitkään, riskinä on, että se laskee liikaa.
Puustisen diabetes on ollut joskus nykyistä paremmassa tasapainossa.
– Pidän verensokerini mieluummin korkealla kuin matalalla välttyäkseni hypoilta, hän tunnustaa.
Kouvolassa asuva Puustinen on onnistunut saamaan käyttöönsä Flash-sensorin. Sen lukema osoittaa kesken haastattelun, että Puustisen verensokeri on menossa alaspäin.
– Nyt pitää syödä jotakin.
Spinningiä voi harrastaa joka säällä
Kakkostyypin diabeetikko Janne Mikkonen kuuluu aktiiviliikkujiin, joka vaihtaa sujuvasti lajista toiseen: hän hiihtää, kävelee, pyöräilee ja käy kuntosalilla sekä spinningissä.
– Spinning lähti pyöräilyharrastuksestani. Spinningissä poljetaan kuntopyörää sisätiloissa, ja sitä voi harrastaa joka säällä. On mukava polkea, kun taustalla soi hyvä musiikki, spinningiä kymmenen vuotta harrastanut Janne Mikkonen kertoo.
Lajin aloittaminen ei vaadi sen kummempia varusteita, mutta kenkien on hyvä olla mahdollisimman tukevapohjaiset.
Spinningissä harjoittelun tehoa säädetään vastusten avulla.
– Jos haluan treenata kevyesti, voin tehdä niin, vaikka muut salissa polkisivat täysillä vastuksilla, ja ohjaaja olisi sitä mieltä, että tänään harjoitellaan tehokkaasti.
Spinning sopii Mikkosen mukaan hyvin kakkostyypin diabeetikolle, koska säädettävä vastus mahdollistaa harjoittelun omalla tasolla, eikä jaloille tule iskuja, ja nivelet välttyvät näin turhalta rasitukselta.
Mikkonen ei ole erityisen aktiivinen verensokerinmittaaja, sillä hän tunnistaa kehossaan verensokerin vaihtelut.
– Treenien jälkeen syön banaanin, koska fyysisen suorituksen jälkeen on hyvä nauttia hiilihydraatteja.
Mikkonen innostui jossain vaiheessa liikkumaan sen verran tiiviisti, että oli vaarassa tulla ylikuntoon.
– Personal trainerini muistutti minua levon ja palautumisen merkityksestä. Pidän viikossa kaksi lepopäivää, ja pyrin nukkumaan kunnon yöunet. Kiinnitän huomiota myös kokonaiskuormitukseen, johon vaikuttavat liikunnan lisäksi työkiireet. En lähde liikkumaan orjallisesti, jos olen kovin väsynyt.
Taijissa on oltava läsnä itselleen
Kaisa Mäki-Petäjän kiinalaista kulttuuria kohtaan tuntema kiinnostus on saanut hänet opettelemaan kiinan kieltä ja harrastamaan alun perin taistelulajiksi kehitettyä taijia. Laji tunnetaan nykyään terveyttä edistävänä liikuntamuotona.
– Harrastukseni alkoi kiinalaisen opettajan johdolla 19 vuotta sitten Helsingissä. Kun palasin kotiseudulleni Kannukseen kymmenen vuotta sitten, toin lajin mukanani, ja opetan sitä kansalaisopistossa, Kaisa Mäki-Petäjä kertoo.
Taiji eroaa monista muista liikuntalajeista siinä, että tarkoitus ei ole hengästyä eikä hikoilla.
– Laji on henkisesti raskas, koska siinä edetään hitaasti. Alussa joutuu räpiköimään, sillä kehoaan on opeteltava käyttämään uudella tavalla. On luovuttava näköaistista ja opittava tunnistamaan kehossaan, mihin suuntaan mikäkin raaja menee. Edistyminen ilmenee sisäisten aistien herkistymisenä.
Mäki-Petäjällä on tyypin 1 diabetes, ja alkuvuosina hän huomasi harjoittelun tasaavan hänen verensokeriaan. Kun hän oli saavuttanut tietyn tason harjoittelussa, vaikutusta ei enää tullut, koska edistymisen myötä taijin rasittavuus väheni.
– Laji kehittää koordinaatiokykyä ja vaikuttaa erityisesti ääreisverenkiertoon ja stressinsietoon. Minulla oli aikaisemmin aina kylmät jalat ja kädet, mutta ei enää.
Mäki-Petäjä pitää taijissa erityisesti siitä, ettei lajiin liity samanlaista tavoitehakuisuutta kuin esimerkiksi juoksemiseen. Hänestä on myös vapauttavaa, ettei lajissa tule koskaan valmiiksi.
– Taijissa joutuu olemaan läsnä itselleen. Kullakin hetkellä voi tehdä parhaansa, ja onnistumisen ilo nousee intuitiivisista sisäisistä kokemuksista.
Vesijumppa rentouttaa ihanasti
Viime syksynä aloitettu vesijumppa on Anneli Heiskaselle ikioma hetki, josta hän ei hevillä luopuisi. Muuten työ, lapsenlapset, tukilapset ja kahden labradorinnoutajan ulkoiluttamiset pitävät huolen siitä, ettei ylimääräistä aikaa itselle jää.
– Käyn Lounais-Suomen diabetesyhdistyksen 45 minuutin vesijumpassa, jonka on suunnitellut fysioterapeutti. Vetäjinä toimii eri ohjaajia, eikä samaa jumppaa ole koskaan kahta kertaa, Anneli Heiskanen kertoo.
Vesijumpan plussiin kuuluu hänestä mahdollisuus tehdä liikkeet omaa jaksamistaan kuunnellen.
– Minulle sopii rauhallinen tyyli, sillä minulla on kakkostyypin diabeteksen kylkiäisenä lisäsairauksia. Olen myös haka keräämään infektioita. Tällä hetkellä sairastan rajua kämmenen jännetupen ja sen viereisen kudoksen tulehdusta.
Lähtö uimahallille vaatii huonoina päivinä tavallista enemmän itsekuria.
– Raha saa hyvin liikkeelle. Kun harrastuksen on kerran maksanut, siitä kannattaa nauttia koko summan edestä.
Yksi diabetesyhdistyksen vesijumpassa kävijöistä on kuuro, ja hänellä on mukanaan viittomakielen tulkki. Se tuo Heiskasesta harrastukseen ylimääräistä iloa, sillä osa tulkeista on uskomattoman ilmeikkäitä.
– Eräs heistä esitti vesijumppaliikkeet vauhdikkaasti liikehtien, eikä vain viittonut. Kun hän viittoi taustalla soitetun Tiikerihain sanat, musiikki alkoi elää meille kaikille.
Heiskasesta tuntuu, että vesijumppa vaikuttaa myönteisesti verensokeriin, mutta hän mittaa sen yleensä vain aamuisin.
– Vesijumpan jälkeen olo on ihanan raukea. Palkitsen itseni kotona usein pullakahvilla ja saatan ottaa pienet päiväunet.
Biljardi vaatii täydellistä keskittymistä
Järjestösuunnittelija Kati Multasen alun perin leikkimielisestä pelailusta alkanut biljardiharrastus on johtanut siihen, että hän pelaa lajissa neljättä kautta kakkosdivaritasolla Pirkanmaalla. Kauteen kuuluu hieman yli 20 sarjapeliä, lisäksi muutamia turnauksia sekä harjoittelua muutaman kerran viikossa.
– Biljardi vaatii keskittymistä, rauhallisuutta, pitkäjänteisyyttä ja kykyä havainnoida ja ottaa huomioon pieniä yksityiskohtia. Huipulla laji vaatisi ahkeraa harjoittelua ja lukuisia toistoja, tyypin 1 diabetesta sairastava Kati Multanen kertoo.
Hän käy pelaamassa kotikaupungissaan Tampereella biljardisaleilla ja kahdessa eri ravintolassa.
– Pidän lajiin liittyvästä sosiaalisuudesta, hän sanoo.
Multanen korjaa käsityksen, jonka mukaan biljardipöydän ympärillä pyöriminen ei olisi liikuntaa ollenkaan.
– Biljardi vaatii hyvää koordinaatiokykyä sekä lihasten hallintaa ja liikkuvuutta. Kun on mukana turnauksessa, päivän aikana voi olla 4–8 peliä, joista jokainen kestää puolesta tunnista tuntiin, kunnostaan kävelemällä ja kuntosaliharjoittelulla huolehtiva Multanen kertoo.
Hän mittaa verensokerinsa ennen kilpailua ja sen jälkeen, sillä kilpailujännitys ja tiukka keskittyminen nostavat yleensä sokeriarvoja. Verensokerin käyttäytymistä voi kuitenkin olla vaikea ennakoida, koska pelien tai turnauksen kestoa ei tiedä etukäteen.
– Jos verensokeri on kisan jälkeen liian alhaalla, korjaan tilanteen tuoremehulla.
Biljardin vaatima keskittyminen on Multasesta oiva tapa irrottautua arjen vaatimuksista.
– Pelatessa täytyy keskittyä täysin seuraavaan tilanteeseen. Muuta ei voi ajatella.
