Teksti: Minna Kinnari
Selman ensimmäinen kouluvuosi on jo pitkällä. Niin koulu kuin diabeteksen hoito koulupäivän ja iltapäiväkerhon aikana ovat sujuneet enemmän kuin mallikkaasti. Vanhemmat kiittävät kilvan koulun asennetta.
Selma Andersson käy ruotsinkielistä Laajasalon alakoulua Helsingissä. Viikkoa ennen syksyn koulunaloitusta koululla pidettiin palaveri, jossa olivat mukana Selma, vanhemmat, rehtori, terveydenhoitaja, avustaja ja erityisopettaja. Palaverissa tehtiin virallinen hoitosuunnitelma Selman koulupäivien ajaksi.
– Koulun aloitus on jännittävää kaikille osapuolille. Kun siihen liittyy vielä autoimmuunisairauksia, kuten meillä diabetes ja keliakia, tilanne vaatii kaikilta kykyä ja erityisesti tahtoa saada mahdollisimman hyvä lopputulos, Selman äiti Sanna Andersson pohtii.
– Ennen palaveria olimme valmistelleet koululle diabeteskansion, josta löytyvät muun muassa Selman kuva ja perustiedot, meidän vanhempien yhteystiedot, liian korkean ja liian matalan verensokerin oireet, tietoa ruokien hiilihydraattimääristä, insuliinin annostelutaulukko ja tietoa sairastumisen varalle, Sanna kertoo.
Idean kansiosta hän oli saanut toiselta diabeetikkolapsen äidiltä.
– Kansio on ollut koulun henkilökunnalle äärimmäisen hyvä apu, koulun rehtori Anders Rosenqvist kiittelee.
Koulun asennetta kuvaa hyvin myös se, että henkilökunta ja Selman avustaja ovat käyneet diabeteskoulutuksen Lastenklinikan diabetespoliklinikalla.
Avustajalla tärkeä rooli
Selman avustajana koulussa ja iltapäiväkerhossa toimii Helmi Österlund, jolle diabetes on tuttu myös omasta perheestä. Avustaja ei vaihdu päivän aikana, mikä on iso ja tärkeä asia Selmalle ja vanhemmille.
Helmi auttaa Selmaa ruokailussa ja insuliinin pistämisessä, tarkistaa verensokerin Libre-sensorista ja on mukana liikunta- ja muilla retkillä. Libre on tuonut todella suuren avun Selman koulupäivän aikaiseen verensokerien seurantaan.
– Ennen koulun aloitusta meiltä jonkin verran kyseltiin, miksi Selma ei itse pistä insuliinia. Lastenklinikalla on sanottu, että täytyy mennä lapsen ehdoilla. Lapset ovat erilaisia, eikä heitä voi pakottaa sellaiseen, mihin he eivät ole vielä valmiita.
Selma ei ole vielä valmis insuliinin pistämiseen.
– Vaikka pistäminen sujuisikin, miten ekaluokkalainen voi osata suhteuttaa insuliinin annostelun suhteessa verensokeritasoon ja päivän aktiviteetteihin, Sanna kysyy.
– Rehtori huikean hienosti kommentoikin, että jos Selma osaisi kaiken tuon, hän voisi mennä suoraan kolmoselle.
Isä kertoo diabeteksesta
Myös Selman isällä Callella on ollut tyypin 1 diabetes lapsesta saakka. Hän on käynyt aikanaan Selman esikoulussa ja nyt koulussa kertomassa lapsille diabeteksesta.
– On tärkeää antaa lapsille tietoa diabeteksesta ja myös mahdollisuus kyselemiseen. Näin diabetes tulee tutuksi ja lapset osaavat suhtautua siihen mutkattomasti. Selman kaverit osaavat jo kertoa aikuisille koulussa, jos esimerkiksi tytön verensokeri laskee liian alas, Calle kertoo.
Kun kaikki sujuu koulussa hyvin, Selma ja hänen vanhempansa voivat tuntea olonsa turvalliseksi.
– Aikuisten yhteispeli on avainasemassa. Kun se sujuu, sujuu myös diabeteksen hoito koulupäivän aikana, rehtori kiteyttää asiat.
