Teksti: Irma Heiskanen-Haarala
Hypoglykemia on tuttu riski insuliinia käyttäville diabeetikoille. On harvinaisempaa, että verensokeri laskee liikaa ilman insuliinihoitoa tai jopa ilman diabetesta, mutta niinkin voi käydä.
Joskus suun kautta otettavat diabeteslääkkeet voivat aiheuttaa hypoglykemiaa, kun käytössä on paljon eri lääkkeitä ja potilas on iäkäs.
Aliravitsemustila sekä maksan ja munuaisten vajaatoiminta altistavat hypoglykemialle. Lihavuusleikkauksen jälkeen noin yhdelle prosentille leikatuista ilmaantuu taipumus aterian jälkeiseen hypoglykemiaan. Selityksenä on joko hiilihydraattien nopea saapuminen ohutsuoleen tai myöhemmin haiman insuliinia tuottavien saarekesolujen liikakasvu.
Liikuntaan liittyvä perinnöllinen hypoglykemia on todella harvinainen. Se johtuu beetasolujen toimintaan vaikuttavasta geenimuutoksesta. Suomessa tällainen oireilu on todettu vain muutamilla ihmisillä.
Harvinainen kasvain joskus syynä
Verensokerin liiallinen lasku voi johtua myös insulinoomasta.
Insulinooma on hyvin harvinainen haiman kasvain, joka aiheuttaa insuliinin liikatuotantoa. Yleensä kasvain on pieni ja hyvänlaatuinen. Perimmäistä syytä insulinooman kehittymiseen ei tiedetä, mutta esimerkiksi joissakin perinnöllisissä, hormonaalisissa oireyhtymissä on suurentunut insulinoomariski.
Kasvaimen tuottaman ylimääräisen insuliinin vuoksi verensokeri laskee liian alas etenkin paaston aikana, tavallisesti aamuyöllä tai varhain aamulla, mikä pakottaa syömään yöllä. Joillakin insulinoomaan liittyy myös aterianjälkeistä hypoglykemiaa.
Tautiepäily herää, kun kotona tehtyjen verensokerin mittausten tai jatkuvan glukoosisensoroinnin avulla todetaan matalat verensokeripitoisuudet. Diagnoosi varmistetaan tekemällä sairaalaosastolla 72 tunnin paastokoe. Yleensä koe joudutaan keskeyttämään jo aiemmin hypoglykemian vuoksi.
Alhaisen sokeripitoisuuden aikana otetaan verinäytteet insuliini- ja c-peptidipitoisuuksien määritystä varten. Insulinoomaa sairastavalla insuliinin eritys ei normaaliin tapaan vähene sokeritason laskiessa.
Haimaa tutkitaan magneettikuvauksella, endoskooppisella ultraäänellä tai PET-tutkimuksella eli kerroskuvauksella, jossa käytetään radioisotooppileimattua merkkiainetta. Joskus kasvain on niin pieni, että sitä on vaikea löytää. Insulinooma poistetaan leikkauksella, yleensä poistamalla osa haimaa tai enukleoimalla eli ”pullauttaumalla” kasvain pois.
Haima ylireagoi
Reaktiivinen hypoglykemia tarkoittaa tilannetta, jossa aterian sisältämät hiilihydraatit nostavat nopeasti verensokeria, ja haima ylireagoi siihen erittämällä liikaa insuliinia, mikä johtaa sokeritason laskuun 2–3 tunnin kuluttua syömisestä. Joskus sama ilmiö nähdään myös sokerirasituskokeessa.
Reaktiivinen hypoglykemia voi olla merkki alkavasta tyypin 2 diabeteksesta, jolloin elimistön insuliiniherkkyys on heikentynyt ja haima pyrkii kompensoimaan tilannetta erittämällä enemmän insuliinia. Välillä se voi johtaa hypoglykemiaan.
Reaktiiviseen hypoglykemiaan auttaa ruokavalio, joka sisältää runsaasti hitaita hiilihydraatteja sekä kuituja ja proteiinia hidastamaan hiilihydraattien imeytymistä. Jos vatsa kestää, ruokavalioon voi lisätä vielä kuiturakeita tai erityislupavalmisteena saatavaa akarboosia. Ne tasaavat hiilihydraattien imeytymistä ja sokerihuippuja.
Ihmisten, joilla on reaktiivisten hypoglykemioiden lisäksi suuri riksi sairastua tyypin 2 diabetekseen esimerkiksi keskivartalolihavuuden, sukurasituksen tai sairastetun raskausdiabeteksen vuoksi, on hyvä jatkaa verensokerin seurantaa myös sen jälkeen, kun oireilu on saatu ruokavaliomuutoksilla hallintaan.
Asiantuntijana sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri Minna Koivikko, Oulun yliopistollinen sairaala
Mikä hypoglykemia?
Verensokeri on normaalia alhaisempi, kun plasman glukoosipitoisuus on alle neljä millimoolia litrassa. Hypoglykemia on tila, jossa glukoosiarvo on alle kolme millimoolia litrassa ja samalla tulee oireita, joihin syöminen auttaa. Tyypillisiä oireita ovat tiheä pulssi, hikoilu, vapina, nälän tunne ja ärtyisyys. Jos hypoglykemia pitkittyy, voi tulla päänsärkyä, sekavuutta, näköhäiriöitä, outoa käytöstä ja tilanteen edetessä jopa kouristuksia ja tajuttomuus.
Remontti ruokavalioon
Diabetesliiton yhteyspäällikkö Mari Noppa, 35, kertoi pari vuotta sitten työterveyshuollon terveystarkastuksessa poikkeuksellisesta väsymyksestään ja voimakkaasta nukahtamistarpeestaan ruokailun jälkeen.
Glukoosirasituskokeessa hänen paastoarvokseen mitattiin noin neljä millimoolia litrassa, mikä on normaali, mutta matalanpuoleinen tulos. Kahden tunnin kuluttua mitattu glukoosiarvo oli alle paastoarvon.
– Silloin kuulin ensimmäisen kerran reaktiivisesta hypoglykemiasta, Mari Noppa sanoo.
Vaikka hänellä ei ole diabetesta, hän oli jo aikaisemmin mitannut itseltään verensokerin silloin tällöin ja todennut, että lukemat ovat välillä matalia. Hänen suvussaan on tyypin 2 diabetesta, mutta ei ihan perhepiirissä.
Verensokerin seuranta kuitenkin jäi, kun ruuan jälkeinen nukahtamistarve vähän lievittyi.
– Tänä syksynä sattui sitten onnekas tilanne ja sain käyttööni verensokeria jatkuvasti mittaavan sensorin. Tein kolmen ja puolen viikon sensoroinnin kahdella eri laitteella. Kun verensokeria mitattiin jatkuvasti yötä päivää, hahmotin paremmin, milloin verensokeri on matala ja milloin tulee korkeampi verensokeripiikki, joka laskee nopeasti turhan alas.
Jatkotutkimuksiin
Mari Noppa kokeilee ja tutkii, onko glykeemisestä indeksistä apua ruokien valinnassa ja aterioiden kokoamisessa. Lisäksi hän tekee testejä, miten eri ruoka-aineet ja ruokayhdistelmät vaikuttavat verensokeriin. Hän syö aina aamupuuron ja sai työkaveriltaan, Diabetesliiton ravitsemusterapeutilta vinkin lisätä siihen rasvaa jossain muodossa – esimerkiksi pähkinää, mantelia tai ”rasvasilmän”. Vaaleaa leipää ja isoja pasta-annoksia hän välttää.
Reaktiivinen hypoglykemia reagoi voimakkaasti nopeasti imeytyviin hiilihydraattipitoisiin ruokiin. Ne nostavat äkkiä verensokeria, joka sitten laskee voimakkaasti alas.
Lopullinen syy Nopan oireisiin ei ole vielä varmistunut.
– Vielä ei tiedetä, johtuuko ruokailun jälkeinen väsymys ja hömelö olo korkeasta verensokerista vai siitä, että verensokeri laskee nopeasti.
Aamuisin Nopan pitää saada nopeasti syötävää. Välillä hänelle tulee matalan verensokerin oireita: ärtyisyyttä, sydämen tykytystä, keskittymisvaikeuksia ja huonovointisuutta.
Myös syöminen ennen ja jälkeen liikunnan on tarkkaa, varsinkin Nopan uusimman liikuntaharrastuksen, kovatehoisen crossfitin kanssa.
Noppa on lukenut, että juuri hänen kaltaisillaan hoikilla, liikunnallisilla naisilla on suurempi taipumus reaktiiviseen hypoglykemiaan. Kysymys voi olla toisaalta ihan normaalista taipumuksesta matalaan verensokeriin, ja siksi verensokerin käyttäytymistä on vielä syytä tutkia. Työterveyslääkäri onkin kirjoittanut hänelle lähetteen jatkotutkimuksiin.
Tutkimuksia leikkausta varten
Sairaanhoitaja Maria Punkka, 37, huomasi matalan verensokerin oireita ensimmäisen kerran kymmenisen vuotta sitten.
– Heräsin yöllä ja ihmettelin, mikä minua vaivaa. En saanut nukuttua, ja ajatukset pyörivät päässä. Kun söin yöllä, olo helpotti. Vuoden aikana oireet muuttuivat rajummiksi – tuli hikoilua ja huonovointisuutta, hän kertoo.
Punkkaa tutkittiin terveyskeskuksessa. Hän sai lähetteen sairaalaan, missä tehtiin haiman alueen magneettikuvaus ja paaston sietoa ja sokeriaineenvaihduntaa selvittävä tutkimus. Kahden vuorokauden paaston aikana verensokeri laski noin kahteen millimooliin litrassa, ja insuliiniarvot olivat koholla.
Tutkimuksia jatkettiin Tampereen yliopistollisessa sairaalassa ja Turussa PET-keskuksessa, jossa solumuutosta haimassa etsittiin merkkiaineen avulla. Punkalla epäiltiin olevan insuliinia erittävä kasvain, insulinooma.
Kuvantamistutkimuksissa ja endoskooppisessa ultraäänitutkimuksessa näkyi mahdollinen muutos haimassa, ja vuonna 2008 Punkan haimasta leikattiin osa pois. Koepalalöydös oli nesidioblastoosi: tavallista enemmän ja tavallista suurempia insuliinia erittäviä haiman saarekesoluja.
Ei selittävää geenivirhettä
Maria Punkka on saanut leikkauksen jälkeen kaksi lasta ja voinut hyvin. Hänen verensokeriarvonsa ovat kuitenkin olleet matalahkoja koko ajan, ja hänen on pitänyt olla tarkkana syömisistä.
– Minun on pitänyt harrastaa syömistä, ja siksi painoa on tullut liikaa parikymmentä kiloa. Yritän suosia pitkiä hiilihydraatteja ja kuitupitoista ruokaa. Kaurapuuroonkin laitan kuitulisän. Ruokavaliotani rajoittaa keliakia, Punkka kertoo.
Kolmisen vuotta sitten seurantakäynnillä Seinäjoen keskussairaalassa selvisi, että Punkan verensokeriarvot olivat taas päässeet liian alas, ja tutkimusrumba alkoi uudelleen. Hänelle määrättiin verensokeria nostava lääkitys, mikä on hyvin harvinainen hoitomuoto. Nykyisin hänelle riittää ruokavaliohoito: vuoden sisällä hänen verensokerinsa on ollut alimmillaan 3,5 millimoolia litrassa.
Parhaillaan Punkka on tutkimuspotilaana Meilahden sairaalassa, jossa on selvitetty myös geenivirheen mahdollisuus. Dna-tutkimuksessa ei löytynyt hänen sairauttaan selittävää geenivirhettä.
– Endoskooppisessa ultrassa näkyi kasvain, mahdollinen insulinooma, ja siitä saatiin koepala. Tulossa on vielä PET-kuvaus Turussa uudella merkkiaineella. Tutkimusten jälkeen päätetään, leikataanko haimasta pala pois vai poistetaanko koko haima.
Ilman haimaa voi elää, kun pistää insuliinia ja syö ruuansulatuslääkkeitä loppuelämän.
Yhdeksän kymmenestä insulinoomasta on hyvänlaatuisia kasvaimia, ja ohutneulanäytteen perusteella myös Punkan kasvain on sellainen.
– Kasvaimen löytyminen oli minusta hyvä uutinen: sitä on koko ajan epäilty syyksi oireisiini, Punkka sanoo.
