Teksti: Riitta Ahonen
Diabetesta sairastavan raskaus vaatii tarkkaa hoitoa. Uudet insuliinit helpottavat hyvän verensokeritasapainon ylläpitoa raskausaikanakin. Synnyttäneillä naisilla on tutkimusten mukaan useammin hyvä hoitotasapaino myös myöhemmin elämässään.
Tyypin 1 tai tyypin 2 diabetesta sairastavan naisen pitäisi aina suunnitella raskautensa hyvin. Kun vauvan hankinta on ajankohtainen, asiasta olisi hyvä keskustella äitiyspolikilinikalla sisätautilääkärin ja synnytyslääkärin kanssa.
– Keskeistä on, että verensokeritasapainon pitäisi olla hyvä. Verensokeritasapaino on ennen raskautta riittävän hyvä, kun HbA1c on alle 7 prosenttia eli 53 mmol/mol. Silloin pitää tietysti ottaa huomioon lisääntynyt liian matalan verensokerin vaara.
– Hyvä sokeritasapaino vähentää raskauteen liittyviä riskejä, kuten esimerkiksi verenpaineen nousua raskauden aikana. Hyvä sokeritasapaino helpottaa myös raskaaksi tulemista, dosentti, perinatologi Marja Vääräsmäki OYS:sta sanoo.
Alkuraskauden jälkeen verensokeritavoite on HbA1c 7–7,5 prosenttia.
Painonhallinta on myös tärkeää niin diabetesta sairastaville kuin muillekin raskautta suunnitteleville. Normaali paino helpottaa raskauden kulkua ja vähentää raskausriskejä.
Insuliinin tarve kasvaa
Suomessa synnyttää vuosittain noin 350 tyypin 1 ja 50–60 tyypin 2 diabetesta sairastavaa.
Verensokeritasapainon hallinta vaatii työtä koko raskausajan. Alkuviikkojen mahdollinen pahoinvointi sekä aineenvaihdunnalliset muutokset vaikeuttavat sitä.
– Matalat verensokerit keskittyvät usein raskauden alkupuolelle. Hypoglykemiariski on suurimmillaan alkuraskaudessa, jonka jälkeen verensokeritasapaino usein kohenee. On myös nähtävissä, että odottavien äitien hoitotasapaino paranee raskausaikana jo senkin takia, että sitä seurataan normaalia enemmän, Vääräsmäki kertoo.
Tyypin 2 diabetesta sairastavan hoitoon lisätään tarvittaessa insuliini hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi.
– Verensokeri tulisi mitata ennen pääaterioita, tunti pääaterioiden jälkeen sekä nukkumaan mennessä. Verensokerin seurantaa voidaan tehostaa sensoritutkimuksella, jolloin glukoositasapainon muutoksia seurataan myös yöllä.
Insuliinin tarve kasvaa 20.–30. raskausviikoilla, kun insuliinin vaikutus kudoksiin heikentyy. Joillakin diabetesta sairastavilla verensokeri nousee jo raskauden alkuvaiheessa. Happomyrkytys kehittyy raskaana oleville diabeetikoille huomattavasti helpommin ja matalimmilla verensokeriarvoilla kuin ei-raskaana oleville.
– Kärjistetysti voi sanoa, että odottavan äidin matalat verensokerit ovat vaarallisia äidille itselleen, korkeat ja sahaavat verensokerit vauvalle. Raskaana oleva happomyrkytyspotilas kuuluu aina sairaalahoitoon, Vääräsmäki linjaa.
Diabeetikon raskauden seurannassa tarvitaan hoitotiimiä, johon kuuluu sisätautilääkäri, diabeteshoitaja, kätilö sekä synnytyslääkäri.
Imetys laskee verensokeria
Synnytyksen aikana verensokerin tulisi olla 4–7 mmol/l. Siihen pyritään jokaisen äidin kanssa yksilöllisen suunnitelman mukaan.
– Yleensä käytetään lyhytvaikutteista insuliinia, ei äidin omia insuliineja. Insuliinipumppua käyttävät voivat yleensä käyttää omaa laitettaan. Tavallisesti sisätautilääkäri tekee yksilöllisen ohjeen synnytystä varten kullekin synnyttävälle diabeetikkoäidille.
– Synnytyksen jälkeen insuliinin tarve palautuu 2–3 vuorokaudessa lähes samalle tasolle kuin ennen raskautta. Imetyksen käynnistymisen jälkeen tarvitaan aika lailla tasapainoilua, sillä verensokeri laskee helposti imettäessä.
Jos äidillä on ylipainoa, maidon nousu voi olla hitaampaa. Suositus on täysimetyksen jatkaminen siihen saakka, kun vauva täyttää puoli vuotta. Se onnistuu vaihtelevasti.
– Nykyisin diabeetikon ennuste raskauden suhteen on hyvä. Suurin osa saa terveen lapsen. Synnyttäneillä on osoitettu olevan parempi diabeteksen hoitotasapaino myös myöhemmin elämässään, Vääräsmäki rohkaisee.
Väitöstutkimus:
Äidin korkea verensokeri huonontaa sikiön sydämen toimintaa
Lääketieteen lisensiaatti Lara Lehtoranta tutki väitöskirjassaan kokeellisen eläinmallin avulla raskaudenaikaisen hyperglykemian eli korkean verensokerin vaikutusta sikiön sydämen ja istukan toimintaan sekä sydämen kehitykseen. Äidin veren glukoosi läpäisee istukan, joten äidin korkea verensokeri nostaa samanaikaisesti sikiönkin verensokeria.
Lehtoranta havaitsi tutkimuksessaan, että korkealle verensokerille altistuneilla sikiöillä oli keskiraskaudessa sydämen supistus- ja rentoutumisvaiheen läpi kestäviä läppävuotoja ja sydämen vajaatoimintaa. Emon korkea verensokeri johti sikiön sydämen kudostason muutoksiin siten, että sydänsolujen määrä oli runsaampi. Se vaikutti myös sydämen supistuvuuteen, kasvuun ja rakenteeseen. Myös aineenvaihduntaan liittyvien geenien ilmentyminen oli poikkeava, ja istukan toiminta heikkeni.
Sydänsolujen geenien muutokset näkyivät vielä syntymän jälkeenkin.
TYKS:n naistenklinikalla työskentelevä Lehtoranta pitää tärkeänä seurata huonon sokeritasapainon omaavien odottajien sikiöiden hyvinvointia säännöllisesti jo toisella raskauskolmanneksella, ja viikolta 32 lähtien noin parin viikon välein.
– Käynnistäisin myös herkemmin synnytyksiä aikaisemmin, jotta turhilta sektioilta vältytään. Insuliinihoitoiselle diabeetikolle ja hänen lapselleen alatiesynnytys on yhtä tarpeellinen tapahtuma kuin muillekin, Lehtoranta sanoo.
Tyypin 1 diabeetikon sikiön kyky sietää rasitusta on poikkeava terveen äidin sikiön kykyyn verrattuna. Lehtoranta aikoo jatkossa raskaana olevia diabeetikoita hoitaessaan keskittyä nimenomaan sikiön sydämen ja keskeisen verenkierron mittareiden tutkimiseen. Tämän tutkimuksen perusteella sikiön vointia voidaan niitä tarkkailemalla arvioida paremmin kuin ennen.
– Verenkierron kattava tutkiminen paljastaa, onko kyseessä sikiö, jolla on suurempi riski sydämen toiminnan muutoksiin. Asia vaatii kuitenkin vielä paljon selvittämistä.
Naisen korkea tai vaihteleva verensokeri raskausaikana lisää sikiön vartalon ja sydämen liikakasvua, mutta ei ole ainoa syy niihin. Myös äidin poikkeavalla rasva-aineenvaihdunnalla ja istukkaperäisillä kasvutekijöillä on niihin vaikutusta.
