Teksti: Janne Ora
Hallitus heikensi vuodenvaihteessa muiden diabeteslääkkeiden kuin insuliinin erityiskorvattavuutta tuntuvasti. Kallistuneet lääkkeet ovat laittaneet vähätuloiset kakkostyypin diabeetikot hyvin ahtaalle.
– Viime vuonna diabeteslääkkeeni maksoivat noin 54 euroa, tänä vuonna maksan niistä noin 580 euroa. Lääkkeiden omavastuukatto tulee minulle täyteen joskus loppuvuodesta, joten sen jälkeen saan muutaman viikon lääkkeet maksutta.
Turkulainen Pälvi Uusitalo, 55, kuuluu heihin, joilla on niukin naukin varaa maksaa lääkkeensä. Uusitalo teki pienimuotoisen kyselyn tuttavapiirissään. Kymmenestä diabeetikosta neljä oli joutunut joko lopettamaan tai muuten muuttamaan lääkityksiään.
– Kaksi heistä oli joutunut lopettamaan lääkehoidon, yksi oli siirtynyt yksinomaan insuliinihoitoon ja yksi tinki ruuastaan korvauskäytännön muuttumisen takia, Uusitalo sanoo.
Sama tarina toistuu kaikkialla Suomessa, osoittavat sekä Diabetes-lehden tekemä soittokierros että Diabetesliiton toteuttama jäsenkysely.
Epäinhimillinen päätös
Kiteeläinen hoiva-alaa opiskeleva Hannele Heikkinen, 58, lopetti pistettävän diabeteslääkkeensä ostamisen. Kolmen kuukauden erä olisi tullut maksamaan 200 euroa. Vielä viime vuonna hän sai samat lääkkeet hintaan 4,50 euroa. Tuolloin Heikkisen tarvitsema diabeteslääke kuului ylempään 100 prosentin erityiskorvausluokkaan ja hän maksoi siitä vain ostokertakohtaisen omavastuun.
– Toki olen nyt huolissani terveydestäni, mutta pienituloisena minulla ei enää ole varaa kalliiseen lääkkeeseen. Joudun nykyisin tyytymään halvempaan ratkaisuun, pelkkään insuliiniin, Heikkinen toteaa.
Hänen käyntinsä terveyskeskuksen diabeteshoitajalla siirtyi parilla kuukaudella. Häntä ihmetytti se, että diabeteshoitaja ei pitänyt tarpeellisena konsultoida diabeteslääkäriä lääkkeen lopettamisen takia.
– Hoitaja ei myöskään ollut ajan tasalla lääkekorvausten leikkauksista, Heikkinen ihmettelee.
Hänestä hallituksen pitäisi perua korvausleikkaukset mitä pikimmin.
– Ei tällainen ole ihmisarvoista toimintaa. Hallituksen pitäisi saada inhimillisyyttä päätöksiinsä.
Kakkostyypin diabetesta sairastaa Suomessa noin 300 000 ihmistä. Heistä yli 65-vuotiaita on noin 155 000.
Tuttu ilmiö Lahdessakin
Myös nastolalainen Kaarina Kannisto, 74, joutui vuodenvaihteen jälkeen luopumaan diabeteslääkkeestään. Kannisto on Lahden seudun diabetesyhdistyksen entinen puheenjohtaja. Hän tuntee monia kohtalotovereita Nastolassa ja Lahdessa.
– Lääkkeiden jättäminen on meille kaikille kovin tuttu ilmiö. Jouduin itse jättämään muun muassa yhden diabeteslääkkeen, jonka kolmen kuukauden erä maksaisi minulle toistasataa euroa.
Kannisto sairastaa monen muun ikätoverinsa tavoin muitakin kroonisia sairauksia, joihin tarvitsee kalliita lääkkeitä. Korvausheikennysten jälkeen hänellä ei ole enää varaa kaikkiin lääkkeisiin.
– Hallitus taitaa kuvitella, että kaikki diabeetikot kyllä pärjäävät insuliinilla. Päättäjät eivät tiedä, että diabetes on sairaus, jota on hoidettava alusta asti hyvin, muuten tulee kalliita lisäsairauksia.
Lähes kolmannes jättänyt osan lääkityksestään
Diabeteslääkkeiden korvausten heikennys kirpaisee pahimmin pienituloisia tyypin 2 diabeetikoita: eläkeläisiä, työttömiä ja pienipalkkaisia. Lääkekuluja ovat lisänneet myös vuoden ensimmäisen lääkeostoksen yhteydessä maksettava 50 euron alkuomavastuu, jonka diabeetikot ja muut jatkuvaa hoitoa vaativia sairauksia sairastavat maksavat käytännössä jo vuoden alussa.
Diabetesliitto selvittää korvausheikennysten monia vaikutuksia jäsenistönsä keskuudessa kyselyllä, johon voi vastata verkossa www.diabetes.fi/kelakorvaus. Tähän mennessä kyselyyn vastanneista lähes joka kolmas on kertonut, että rahat eivät nykyisin riitä kaikkiin tarpeellisiin lääkkeisiin. Vain 23 prosenttia ilmoitti yksiselitteisesti, että rahat riittävät lääkkeisiin, vaikka niiden korvauksia alennettiin.
Suurin osa vastanneista ilmoitti, että ollaan sillä rajalla, riittävätkö rahat lääkkeisiin. Se onnistuu ehkä juuri ja juuri tai jostain muusta tinkimällä.
– Kehitys on erittäin huolestuttava. Tutkitusti diabeteksen aiheuttamat lisäsairaudet kasautuvat juuri pienituloisille, ja lääkkeiden ostamatta jättäminen vain kärjistää tätä kehitystä, Diabetesliiton erityisasiantuntija Irene Vuorisalo sanoo.
Korvaus joillekin kynnyskysymys
Diabeetikoiden taloudellinen hätä näkyy myös apteekeissa.
– Asiakkaidemme joukossa on muutamia diabeetikoita, jotka eivät voi tai halua laittaa rahaa kallistuneisiin lääkkeisiin. Pienentyneet korvaukset ovat olleet heille kynnyskysymys. Esimerkiksi äsken meillä kävi asiakas, joka joutui jättämään kalliit ja erinomaisesti toimineet lääkkeet pois ja palaamaan insuliinihoitoon. Asiakas pelkää painonsa taas alkavan nousta, vaikka se oli juuri saatu hienosti kääntymään parempaan suuntaan, proviisori Olli Salin lahtelaisesta Kivimaan apteekista kertoo.
Salinin mukaan suurin osa apteekin diabeetikkoasiakkaista on kuitenkin päättänyt yrittää hankkia tavalla tai toisella rahat lääkkeisiin.
– Tämä kehitys huolestuttaa meitä joka tapauksessa, hän sanoo.
Salinin laskelmien mukaan uudentyyppisiä diabeteslääkkeitä käyttävien lääkekulut ovat nousseet 200–400 euroa vuodessa riippuen siitä, käyttävätkö he yhtä vai kahta lääkettä.
Diabeteslääkäriä huolestuttaa uudistuksen vaikutukset potilaiden terveyteen
Lounais-Suomen diabetesyhdistyksen Diabetesasemalla yksityisvastaanottoa pitävää professori Hannu Järveläistä huolestuttaa diabeteslääkkeiden korvauksien leikkaukset. Hänen tietoonsa on kantautunut kollegoiden kertomuksia siitä, että vähävaraiset potilaat ovat alkaneet tinkiä lääkehoidostaan ja ovat jättäneet jopa ostamatta lääkkeensä.
Diabetesaseman potilaissa tämä kehitys ei ole vielä näkynyt. Järveläisen mukaan tilanne on toinen kuntien ja kaupunkien terveysasemilla.
Järveläinen näkee monia riskejä siinä, että diabeetikoilla ei ole varaa ostaa lääkkeitään. Hyvä hoitotasapaino ja jopa potilaiden turvallisuus ovat suuressa vaarassa.
– Seuraukset näkyvät diabeteksen lisäsairauksien yleistymisenä. Pitkällä aikavälillä puutteellisesta lääkehoidosta on seurauksena silmänpohjamuutosten, munuaisvaurioiden ja sydäninfarktien mahdollinen lisääntyminen. Myös jalkahaavat ja amputaatiot saattavat merkittävästi lisääntyä, mikä tulee yhteiskunnalle erittäin kalliiksi, Järveläinen sanoo.
Hänen mukaansa lyhyellä aikavälillä puolestaan hypoglykemiat voivat lisääntyä, kun diabeetikot siirtyvät käyttämään nykyistä enemmän insuliineja tai vaihtavat uudet ja kalliimmat lääkkeet vanhoihin ja halvempiin sulfonyyliureavalmisteisiin.
Hän arvostelee valtiovallan tempoilevaa lääkekorvauspolitiikkaa, jossa ajatellaan vain lyhyen aikavälin lääkesäästöjä valtionkassan kannalta.
– Suomen lääkekorvauskäytäntöä pitäisi muuttaa nykyistä enemmän hyötyjen ja haittojen kokonaisuutta tarkastelevaksi. Nyt siinä näkyy jylläävän pelkkä kvartaaliajattelu ja valitettavasti potilaat maksavat lopullisen laskun.
Järveläisen mukaan lääkärit valistavat potilaita lääkkeiden jättämisen riskeistä, mutta monilla ei yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja.
– Jos lääkkeistä maksettava omavastuu nousee vaikkapa 20–30 euroa kuussa, se on monelle aivan liikaa. Vähävaraisimmilla potilailla tilanne on se, että pitää valita ruuan ja lääkkeen ostamisen välillä.
