Teksti: Pirkko Tuominen
Diabeteksen hoito on iäkkäillä usein haasteellisempaa kuin nuoremmilla aikuisilla. Myös hoidon tavoitteet poikkeavat: senioreilla tärkeää on hyvä elämänlaatu, oireettomuus ja turvallinen arki.
Diabetesta sairastavien vanhusten määrä lisääntyy nopeasti. Kaksi kolmasosaa kakkostyypin diabetekseen sairastuvista on yli 65-vuotiaita. Elinikä on pidentynyt, ja myös nuorena tyypin 1 diabetekseen sairastuneet elävät pidempään kuin ennen.
Diabeteksen hoito on iäkkäillä usein haasteellisempaa kuin nuoremmilla, joskin yksilölliset erot ovat suuria.
– Monet iäkkäät diabeetikot ovat hyväkuntoisia ja aktiivisia ja pärjäävät hyvin kotona. Toisaalta osa senioridiabeetikoista tarvitsee avukseen vahvan tukiverkoston, sillä heillä saattaa olla diabeteksen ohella muita sairauksia ja lääkityksiä. Ne vaikuttavat merkittävästi diabeteksen hoitoon ja sen tavoitteisiin, diabeteshoitaja Eija Sampolahti kertoo.
Esimerkiksi muistisairautta poteva ei aina muista, onko pistänyt insuliinin tai ottanut tablettilääkkeen. Hän saattaa joskus jättää lääkkeensä ottamatta tai ottaa ne kahteen kertaan. Ikääntyvän diabeetikon verensokerin heittelyyn voivat vaikuttaa myös mieliala, epätavallinen ruokailu, syömisen unohtaminen ja arkiaktiivisuuden lisääntyminen tai väheneminen.
– Vakavan hypoglykemian jälkeen pitää aina selvittää tilanteeseen johtaneet syyt. Myös silloin, kun lieviä hypoglykemioita esiintyy toistuvasti, kannattaa keskustella lääkärin ja diabeteshoitajan kanssa, tarvitaanko hoitoon muutoksia, Sampolahti sanoo.
Kotipalvelu etsii ratkaisuja lääkityksen seurantaan omaisten kanssa. Tarvittaessa lääkkeitä voidaan säilyttää kotipalvelussa ja tuoda ne asiakkaalle päivittäin. Lääkkeiden muistamista helpottaa, kun lääkelaseihin merkitään isoin kirjaimin lääkkeidenoton ajat. Joskus lääkkeet pitää käydä antamassa jokaisella lääkkeenottokerralla suoraan suuhun.
Myös insuliinin pistäminen voidaan siirtää kotipalvelun tehtäväksi, mutta siirto pitää valmistella huolellisesti ja hienotunteisesti.
– Vanhuksen itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen on tärkeää. Senioria pitää ohjata varoen ja kunnioittaen, sillä diabeteksen hoito menee syvälle ihmisen identiteettiin: miten minä syön, nukun, liikun. Tarvitaan kannustusta, rohkaisua ja tukea. Ohjaaminen pitää tehdä rauhassa ja siihen kannattaa varata riittävästi aikaa, Sampolahti neuvoo.
Nykypaino paras paino
Elämänrytmi on monella ikäihmisellä epäsäännöllinen, eivätkä omat vakiintuneet tavat aina tue diabeteksen hoitoa. Ravitsemusterapeutti Eliina Aro sanoo, että iäkkään diabeetikon päivään olisi hyvä sisältyä 4–5 syömiskertaa.
– Energiantarve vähenee iän myötä, mutta proteiinin tarve kasvaa. Monipuolinen, terveellinen ja riittävästi proteiinia – lihaa, kalaa, kananmunaa, juustoa, leikkeleitä ja maitotuotteita – sisältävä ruoka auttaa säilyttämään lihaksia ja ylläpitämään toimintakykyä, Aro perustelee.
Iäkkään diabeetikon painoa kannattaa seurata säännöllisesti, esimerkiksi kerran kuukaudessa. Nykypainossa pysyminen on turvallisinta.
– Paino alkaa helposti laskea, kun ruokahalu iän myötä heikkenee. Näin käy monelle 80 ikävuoteen mennessä.
– Laihtuminen tai laihduttaminen ei kuitenkaan ole ikääntyvälle hyväksi, sillä se syö lihaksia. Kun lihakset muutenkin vähenevät, vanhuksen toimintakyky saattaa romahtaa, Aro huomauttaa.
Painonputoamisen estämiseksi joudutaan joskus tinkimään asioista, jotka ovat normaalisti tärkeitä diabeetikon hoidossa.
– Kovaa rasvaa ja makeaa pitäisi välttää. Toisaalta ikäihmisen ruokavalioon joudutaan joskus lisäämään kermaa, voita tai sokeria, jotta ruoka maistuisi, Aro toteaa.
Jos senioridiabeetikon paino nousee, syynä ovat usein liian suuret lääkeannokset. Lääkäri voi silloin tarkistaa, voidaanko ruokahalua hillitä vähentämällä lääkitystä.
Yli 70 vuoden iässä painon pudottamiseen ei kannata ryhtyä ilman tarkkaa harkintaa.
– Jos kunto on muuten hyvä, painoa on mahdollista pudottaa hitaasti monipuolisen ruokavalion ja liikunnan avulla. Jos ikää on reilusti enemmän tai on paljon muita sairauksia tai huono ruokahalu, painon pudottamiseen ei pitäisi ryhtyä muuta kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin hitaasti ja tarkassa ohjauksessa, Aro linjaa.
Hoitosuunnitelma auttaa
Verensokerinseuranta auttaa selvittämään, voidaanko senioridiabeetikon hoitoa jatkaa entiseen malliin vai tarvitseeko hoitoa muuttaa. Valtaosa senioridiabeetikoista suoriutuu omaseurannasta hyvin. Jos ikääntyvällä on rajoitteita, esimerkiksi heikentynyt näkö tai hienomotoriikka, verensokerin mittaaminen onnistuu, kunhan etsitään sopiva mittari.
– Verensokeria ei pidä mitata vain mittaamisen vuoksi, vaan on tiedettävä, mihin mittaamisella pyritään. Verensokerin mittaamisen pitää olla suunnitelmallista. Mittaamisen tiheys riippuu hoidosta ja suunnitellaan jokaiselle diabeetikolle yksilöllisesti, Eija Sampolahti muistuttaa.
Jos ikääntyvällä on ruokavaliohoito tai tablettilääkitys, johon ei liity matalan verensokerin vaaraa, parimittaukset kerran viikossa tai joka toinen viikko riittävät. Parimittauksella tarkoitetaan verensokerin mittaamista ennen ateriaa ja pari tuntia aterian jälkeen. Seurantaa tihennetään ennen lääkärintarkastusta tai jos huomataan, että vointi on huonontunut.
– Jos käytössä on insuliinihoito tai lääke, joka voi laskea verensokeria liikaa, mittauksia tehdään tiheämmin yksilöllisen hoitosuunnitelman mukaan, Sampolahti lisää.
Eija Sampolahti ja Eliina Aro korostavat hoitosuunnitelman tärkeyttä. Ihanne olisi, että hoitosuunnitelma tehtäisiin jokaiselle diabeetikolle vuositarkastuksen yhteydessä.
– Hoitosuunnitelma ohjaa esimerkiksi kotipalvelun toimintaa ja helpottaa heidän työtään valtavasti, Aro toteaa.
Hoitosuunnitelmaan kirjataan hoidon tarve, tavoitteet ja toteutus. Lääkärin on hyvä tarkastaa suunnitelma vähintään kerran vuodessa. Hoitosuunnitelmasta kaikki hoitoon osallistuvat näkevät esimerkiksi, mitkä ovat kyseisen henkilön verensokeriarvojen tavoitteet ennen aterioita ja aterioiden jälkeen ja kuinka usein verenpaine mitataan. Sokeritasapaino pyritään pitämään sellaisena, ettei ole matalan eikä korkean verensokerin oireita.
– Ikääntyneiden hoidon tavoitteet ovat yksilöllisiä ja voivat poiketa nuorempien tavoitteista. Ensisijainen tavoite on, että seniori voi hyvin. Hoito pyritään pitämään yksinkertaisena ja helposti toteutettavana niin, että turvallisuus, oireettomuus ja elämänlaatu säilyvät, Sampolahti tiivistää.
Mitä omainen voi tehdä?
- Tutustu seniorin käyttämään verensokerimittariin ja insuliinikynään. Tieto välineistä auttaa hahmottamaan hoitorutiineita.
- Havainnoi ja ennakoi. Ikääntyvän diabeetikon arjen haasteisiin ja hankaluuksiin kannattaa tarttua mieluummin liian aikaisin kuin liian myöhään.
- Ole osa hoitotiimiä. Keskustele lääkärin ja hoitajien kanssa läheisesi hoidosta. Osa ikääntyvistä ei tosin halua, että heidän asioistaan puhutaan lapsille tai muille läheisille. Silloin kannattaa jutella diabeetikon kanssa siitä, että omaiset olisi hyvä pitää ajan tasalla.
- Hae voimaa vertaistuesta. Myös omaisille on tarjolla vertaistukea ja sitä löytyy esimerkiksi Diabetesliiton kautta.
