Teksti: Irma Heiskanen-Haarala
Verensokerin mahdollisimman hyvä tasapaino on diabetesta sairastavalle paras vakuutus iho-ongelmien varalle. Pienetkin nirhaumat kannattaa hoitaa huolella, jotta niiden kautta ei pääse pöpöjä elimistöön.
Ihoa kannattaa suojata ja hoitaa hyvin. Iho täytyy pitää puhtaana, mutta voimakkaita pesuaineita ja shampoita on hyvä välttää, jotta ihon suojaa antava pintakerros ei vaurioidu. Iho täytyy kuivata kunnolla pesun jälkeen.
Ihon kosteustasapainosta huolehditaan sopivilla perusvoiteilla. Kasvoille riittää kesällä kevyt voide, jalkapohjat tarvitsevat varsinkin talvella rasvaisemman tuotteen. Kuivaihoinen voi käyttää välillä käsien ja jalkojen pesuunkin kevyttä perusvoidetta.
Diabeetikon sormenpäät voivat vaatia melko rasvapitoista voidetta päivän verensokerimittausten jälkeen. Sormenpäät kannattaa voidella illalla ennen nukkumaanmenoa.
Ihorikko on portti pöpöille
Pienikin nirhauma ihossa voi olla portti pöpöille. Kun iho oireilee tai rikkoutuu, sen syy täytyy selvittää viivyttelemättä ja hoitaa vaiva huolella.
Hiivasieni viihtyy kostealla, lämpimällä ja ”sokeripitoisella” iholla. Se voi aiheuttaa sitkeää kutiavaa, punoittavaa ja jopa haavautuvaa ihottumaa rintojen alla, taivealueilla, kynsivalleissa, sormiväleissä, suupielissä, esinahan alla tai emättimessä.
Hiivasieni hoidetaan paikallisvoiteilla, joita pitää käyttää riittävän pitkään.
Rikkoutunut iho on oiva alusta bakteeri-infektioille: karvatupen tulehduksille, paiseille ja kynsivallintulehduksille. Pinnalliset ihon bakteeritulehdukset hoidetaan yleensä paikallisilla antibakteerisilla voiteilla tai hauteilla.
Jos hiiva- tai silsasieni on rikkonut varpaanvälin, kudokseen saattaa päästä märkäbakteeri ja aiheuttaa alaraajaan hankalan bakteeritulehduksen, ruusun. Silloin pitää suunnata päivystykseen, sillä ruusu vaatii suonensisäisen antibioottihoidon.
Hoitotasapaino vaikuttaa ihoon
Diabeteksen hoitotasapaino vaikuttaa ihon eri osiin: verisuoniin ja sidekudokseen, orvaskeden ja verinahan liitokseen, orvasketeen, karvafollikkeleihin, hikirauhasiin ja myös ihonalaiseen kudokseen.
Kohonnut verensokeri muuttaa monien ihossa olevien valkuaisaineiden ominaisuuksia, ja ihon puolustuskyky infektioita vastaan voi heiketä. Verisuoniin voi tulla tulehdustila ja ne saattavat kovettua, mistä seuraa esimerkiksi jalkojen ihon ohenemista ja kylmyyttä.
Alaraajoissa ihotunto saattaa häiriintyä, ja silloin kovettumat ja hankaumat voivat jäädä huomaamatta. Heikentyneen verenkierron vuoksi ihorikot kehittyvät tavallista helpommin haavoiksi.
Noin kolmasosalle diabeetikoista ilmaantuu jossain elämän vaiheessa diabetekseen liittyvä iho-oire, esimerkiksi kutinaa, ärsytysherkkyyttä ja punoitusta. Tavallisia ihosairauksia, kuten atooppista ihottumaa, ei esiinny diabetesta sairastavilla sen enempää kuin muillakaan.
Läiskiä, rakkuloita, pälviä
Joskus harvinainen ihomuutos Necrobiosis lipoidica on ensimmäinen oire diabeteksesta. Se näyttäytyy säären etupinnalla tarkkarajaisina läiskinä, jotka ovat aluksi violettiin vivahtavia ja koholla. Sitten ne madaltuvat ja muuttuvat kellertäviksi. Iho voi olla kutiava ja kivulias, ja mahdolliset haavaumat paranevat huonosti.
Diabeettinen dermopatia ilmenee lievästi hilsehtivinä, pigmentoituneina läiskinä säärten etupinnoilla. Se johtuu vaurioista pienissä verisuonissa, eikä se välttämättä häviä, vaikka verensokeri saataisiin hyvälle tasolle.
Diabeettiset rakkulat eli bullat ovat hyvin harvinaisia. Ne muistuttavat tavallisia rakkoja ja paranevat yleensä itsekseen noin kolmessa viikossa. Rakkuloita voi ilmaantua spontaanisti sormiin, kädenselkiin, varpaisiin, jalkoihin ja joskus sääriin tai käsivarsiin. Paranemista edistää hyvä verensokeritasapaino.
Rengasgranulooma-niminen ihotauti voi olla merkki heikentyneestä sokerinsiedosta ja alkavasta tyypin 2 diabeteksesta. Se on laaja-alainen, koholla ja ihon värinen.
Noin kolmasosalle ykköstyypin diabeetikoista tulee kädenselkien skleroosi: kädenselkien, joskus myös varpaiden ja otsan iho muuttuu vahamaiseksi ja paksuksi. Hoidossa on tärkeää pyrkiä hyvään verensokeritasapainoon.
Ykköstyypin diabetekseen voi liittyä autoimmuunimekanismilla syntyviä iho-oireita, kuten vitiligo eli valkopälvi, alopecia areata eli pälvikalju ja ihokeliakia.
Iho-oireita pistoskohdissa
Joskus harvoin insuliinin pistoskohtiin kehittyy niin sanottu lipoatrofia eli rasvakudoksen kato, jota hoidetaan kortisonivoiteella. Tavallisempaa kuitenkin on lipohypertrofia, ihonalaisen rasvakudoksen liikakasvu.
Näissä tapauksissa insuliinin pistospaikkaa täytyy vaihtaa.
Jos insuliinin pistoskohtaan tulee toistuvasti nokkosihottuman tyylinen paukama, on syytä selvittää, onko kyseessä allerginen reaktio. Allergian aiheuttaja voi olla esimerkiksi säilyteaine insuliinikynässä, joskus harvoin itse insuliini. Tällöin täytyy vaihtaa valmistetta.
Joskus verensokerisensorin liima-aine aiheuttaa kosketusallergian esimerkiksi luonnonhartsille. Asia pitää selvittää ihotesteillä ihotautiyksikössä, jotta osataan valita sensori, jossa allergiaa aiheuttavaa liima-ainetta ei ole. Ihoreaktio hoidetaan kortisonivoiteella.
Asiantuntijoina:
• Annamari Ranki, Helsingin yliopiston ihotautien professori ja HYKS:n Ihotautien, allergologian ja sukupuolitautien klinikan ylilääkäri
• Sonja Hahtola, ihotauteihin ja allergologiaan erikoistuva lääketieteen tohtori
Perusvoide pehmentää kantapäät
Hyvät kengät ja sukat ja ahkera ihon rasvaaminen ovat parasta kantapäiden hoitoa. Jalat kannattaa pestä joka päivä ja rasvata tarpeeksi rasvaisella perusvoiteella.
Jos säännöllinen rasvaus ei auta kuivaan ihoon ja halkeileviin kantapäihin, pitää selvittää, onko iholla jokin ihosairaus, joka lisää hilseilyä, halkeilua ja kovettumista.
– Krooninen jalkasilsa on yllättävän yleinen ihosairaus. Vaikka puhdas, ehjä iho torjuu parhaiten tulehduksia, jalkasilsan saaminen ei liity epähygieenisyyteen. Yksilöllinen alttius vaikuttaa erilaisten ihotulehdusten riskiin: yksi saa helpommin sienitulehduksen, toinen bakteeri- ja kolmas virustulehduksen, Diabetesliiton jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen kertoo.
Alkutalvesta alkaa oireilla talvijalkasyndrooma, yksi atooppisen ihottuman muoto. ’Kumisaapasjalkoinakin’ tunnetun oireyhtymän arvellaan syntyvän, kun hengittämättömät sukat ja kengät tai kumisaappaat hautovat arkaa, atooppista ihoa.
Kova kenkä koettelee jalkaa
Ohut ja kova kengän ulko- ja sisäpohja lisäävät kuivan ihon kovettumista ja halkeamia kantapäissä. Myös kengän muotoilu kantapään alla vaikuttaa jalkapohjaan kohdistuvaan hankaukseen ja kuormitukseen.
– Sandaaleissa voi olla kantapään alla kuppimainen muoto, mikä on hyvä asia, mutta silloin kantapään pitää osua kuppiin niin, että se ei jää kovien reunojen ulkopuolelle, Huhtanen opastaa.
Kovettumat jalkapohjissa voivat johtua myös jalan rakenteesta, virheasennosta ja muutoksista nivelten toiminnassa.
Jalan asentovirheitä ja kuormitusongelmia korjataan lihasharjoitteilla, ja joskus tarvitaan jalan asentoa korjaavia tukipohjallisia. Kengän sisään voi laittaa myös esimerkiksi silikonista valmistettuja suojia ja pehmusteita.
Kantapäitä ei kannata itse hioa raspilla. Jos suomuisia halkeamia ja ihosuikaleita hankaa vastakarvaan, voi tulla syväkin haava. Voimakkaasti ihoa pehmentävät kuorintavoiteet ja -sukat voivat jopa syövyttää ihoa.
– Markkinoilla on paljon jalkojenhoitoporia ja muita härpäkkeitä, joita en suosittele. Jalkakylvytkään eivät edistä jalkojen terveyttä, Huhtanen huomauttaa.
