Teksti: Riitta Ahonen
Kahden Tampereen yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan tuiki tavalliset enterovirusinfektiot liittyvät tyypin 1 diabeteksen käynnistymisprosessiin. Ne voivat myös vauhdittaa jo käynnissä olevaa tautiprosessia.
Sami Oikarisen väitöstutkimuksen kolmessa osatyössä tutkittiin enterovirusten yhteyttä tyypin 1 diabetekseen. Tyypin 1 diabetes on autoimmuunisairaus, joka johtuu haiman beetasolujen tuhoutumisesta. Sairastumisriski syntyy geneettisen alttiuden kautta, mutta sairauden puhkeamiseen tarvitaan lisäksi jokin ympäristötekijä. Vankin näyttö on nyt enteroviruksista, ja tämäkin väitöstutkimus vahvisti sitä.
– Enterovirusinfektiot ovat yleisempiä tyypin 1 diabetekseen sairastuvilla lapsilla kuin terveillä verrokkilapsilla. Verrokit olivat terveitä, vasta-ainenegatiivisia lapsia, joilla ei siis ollut merkkejä diabeteksesta, Sami Oikarinen kertoo.
Enterovirusinfektiot ovat yleisiä ja useimmiten oireettomia tai hyvin vähäoireisia, kuten esimerkiksi nuha tai nuhakuume. Enterovirukset voivat aiheuttaa myös enterorokkoa ja aivokalvontulehduksia.
Sami Oikarisen aineistot olivat laajoja. Yksi oli DIPP-tutkimus, jossa suomalaisia lapsia seurattiin syntymästä saakka siihen asti, kunnes he sairastuivat diabetekseen. Oikarisen tutkimuksessa tutkittiin veren seeruminäytteitä.
Merkittävä löydös tutkimuksessa oli se, että enterovirusinfektiot ajoittuvat tyypin 1 diabeteksen tautiprosessin alkamishetkeen. Suurin ero terveisiin verrokkilapsiin nähden todettiin kuusi kuukautta ennen autovasta-aineiden ilmaantumista, jolloin enterovirusinfektioita oli eniten diabetekseen myöhemmin sairastuneilla lapsilla.
– Toinen löydös oli, että enterovirusinfektiot olivat yleisempiä tautiprosessin myöhemmässä vaiheessa, eli ne voivat myös vauhdittaa jo alkanutta tautiprosessia, Oikarinen lisää.
Tyypin 1 diabeteksen puhkeamista edeltää oireeton vaihe, jolloin veressä esiintyy diabetekseen yhdistettyjä autovasta-aineita. Oireettoman vaiheen kesto voi vaihdella muutamasta kuukaudesta jopa kymmeniin vuosiin.
Rokote tulevaisuudessa
Sami Oikarisen tutkimuksessa oli mukana myös Yhdysvalloista kerätty tutkimusaineisto. Löydökset olivat saman tyyppisiä kuin DIPP-tutkimuksessakin. Yhdysvaltoja koskevassa tutkimuksessa kaikki lapset olivat vasta-ainepositiivisia, eli heillä oli jo tyypin 1 diabeteksen merkkiaineita veressä.
– Lapsia, jotka lopulta sairastuivat diabetekseen, verrattiin sellaisiin lapsiin, jotka eivät sairastuneet diabetekseen vasta-ainepositiivisuudestaan huolimatta. Sairastuneilla lapsilla oli tässäkin ryhmässä enemmän enterovirusinfektioita kuin terveillä lapsilla, Oikarinen kertoo.
Kolmas Oikarisen väitöskirjan osatyö oli eurooppalainen tutkimus, jossa kerättiin näytteitä diabetekseen sairastuneilta lapsilta ja terveiltä verrokeilta Suomesta, Ruotsista, Kreikasta, Englannista ja Ranskasta. Se oli jatkotutkimus Hanna-Riikka Honkasen tutkimukselle, jossa hän kartoitti entero- ja rinovirusten esiintyvyyttä Suomessa pienillä lapsilla. Tutkimuksessa selvisi, että tutkituista 41 enterovirustyypistä vain CV-B1-virus käynnistää diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmaantumisen ja diabetesprosessin. Oikarisen tutkimus puolestaan osoitti, että CV-B1-virus liittyi autovasta-aineiden kehittymiseen lapsille myös Ruotsissa, Kreikassa, Englannissa ja Ranskassa.
Mielenkiintoinen tulos on antanut pontta rokotteen kehittämiselle CV-B1-virusta vastaan.
– Alustavia hiirikokeita on jo tehty inaktivoiduilla rokotteilla Suomessa ja Ruotsissa. Rokote oli turvallinen ja ehkäisi hiirillä tämän viruksen aiheuttamia infektioita. Nyt kerätään tiedeyhteisöjä ja lääkeyrityksiä, jotka jatkaisivat rokotteen kehittämistä, jotta päästäisiin kliinisiin kokeisiin asti, Hanna-Riikka Honkanen kertoo.
Hän arvioi, että rokotteen kehittämiseen menee aikaa kaikkiaan noin kymmenen vuotta, eikä se tule markkinoille vielä moniin vuosiin. Rokotteen tulisi toimia kaikissa maissa, mikä vaatii sen testausta useissa väestöissä.
– Jos saisimme rokotteella eliminoitua diabeteksen laukaisevan viruksen, se olisi hieno ja merkittävä asia, Honkanen sanoo.
Esimerkiksi enteroviruksiin kuuluvaa poliovirusta vastaan kehitettiin rokote jo 1950-luvulla, vaikka vieläkin on osittain epäselvää, miten poliovirukset aiheuttavat halvaantumisen.
Suojaavia viruksia
Hanna-Riikka Honkasen tutkimusaineistona oli DIPP-tutkimus, johon oli kerätty näytteitä vuosina 1996–2012. Geneettisen diabetesalttiuden omaavia lapsia seurattiin syntymästä saakka. Seeruminäytteistä analysoitiin neutraloivat vasta-aineet 41 enterovirustyyppiä vastaan.
CV-B1-virus osoittautui riskivirukseksi, sillä diabetekseen sairastuneilla ja niillä, joilla sairastumisprosessi oli käynnistynyt, löytyi enemmän tätä virusta kuin verrokeilta. Mielenkiintoista oli se, että nyt löydettiin myös suojaavia viruksia.
– CV-B3 ja CV-B6 ovat suojaavia viruksia. Jos lapsi oli sairastanut ennen CV-B1-virusinfektiota CV-B3:n tai CV-B6:n aiheuttaman infektion, tämä suojasi CV-B1-viruksen aiheuttamalta immuunireaktiolta niin, että se jäi heikoksi eikä pystynyt käynnistämään tyypin1 diabetekseen johtavaa sairastumisprosessia, Honkanen selittää.
Lisäksi lapsilta tutkittiin kolmen kuukauden iästä 2–3 vuoden ikään asti kerätyt ulostenäytteet. Näin laajaa tutkimusta ei ole tehty koskaan aikaisemmin koko maailmassa.
Näistä näytteistä kävi ilmi, että diabetekseen myöhemmin sairastuneilta löydettiin ennen tautiprosessin käynnistymistä enemmän enterovirusinfektioita kuin verrokeilta.
– Yllättävää oli, että tutkittaessa 411 lapsen noin viittätuhatta ulostenäytettä, niistä ei löydetty yhtä tiettyä viruskantaa, joka olisi voitu yhdistää diabetekseen. Voi olla, että sairastumisprosessin mahdollisesti käynnistävät enterovirukset aiheuttavat hengityselinten infektioita, eivätkä ne näin ollen erity ulosteisiin, Honkanen arvelee.
Monet tutkimukset ovat toisaalta osoittaneet, että enterovirukset ovat vähentyneet viime aikoina, mutta silti virusten aiheuttamat vakavammat sairaudet lisääntyvät.
– Herkin vaihe enterovirustartunnan aiheuttamille tuhoille on alle puolentoista vuoden iässä, kun lapsen immuunijärjestelmä ei ole vielä täysin kehittynyt, eikä se pysty häätämään virusta tehokkaasti. Äidiltä perityt vasta-aineet enteroviruksia vastaan ovat tärkeässä osassa tässä herkässä vaiheessa. Äidiltä perittyä suojavaikutusta voi todennäköisesti vielä tehostaa ja sen kestoa jatkaa rintaruokinnan avulla.
Jos vauva saa ensimmäiset enterovirusinfektiot siinä vaiheessa, kun on äidin vasta-aineiden suojaama, ne ovat lievempiä kuin jos hän saa ne imetyksen loppumisen jälkeen.
