Teksti: Tiina Huokuna
Voivatko kauas tulevaisuuteen liittyvät pelot hallita elämää juuri tällä hetkellä? Pelkoja on monenlaisia, monista seikoista taustoittuvia ja ne ovat myös yksilöllisiä. Diabetesliiton psykologin Helena Nuutisen mielestä pelkoja kannattaa tutkia, sillä ne ovat aina merkki jostakin.
– On tärkeää, että hoitopaikassa käydään asiallisesti läpi diabetekseen liittyviä kysymyksiä, myös huolia ja pelkoja, Helena Nuutinen sanoo.
Sairastumisvaiheessa saatu tuki ja ohjaus ovat pohja sille, miten asiat lähtevät eteenpäin, ja millaisilta näkymät eteenpäin tuntuvat sairastuneen mielestä.
Diabetesliiton kursseilla pelkoja koskevat aiheet tulevat usein esiin vastaanotoilla ja ryhmäkeskusteluissa. Pelkoja voi liittyä sairauteen ja sen oireisiin (esimerkiksi matalaan ja korkeaan verensokeriin), sairauden etenemiseen sekä mahdollisiin lisäsairauksiin ja hoitoihin (esimerkiksi pistospelot ja lääkkeiden sivuvaikutuksia koskevat pelot). Sekin voi mietityttää, miten diabetes mahdollisesti vaikuttaa tärkeisiin ihmissuhteisiin tai työhön.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Helena Nuutinen tutki lisensiaattityössään diabeteksen vaikutuksia elämänlaatuun. Eniten diabeteksen koettiin vaikuttavan siihen, miltä tulevaisuus näyttää. Joillakin siihen liittyi huolia ja pelkoja.
– Diabeteksen ja sen hoidon kanssa eläminen on jatkuva prosessi. Muuttuvat elämäntilanteet, hoitomuodon muutokset ja viitteet lisäsairauksista voivat nostaa esiin uudenlaisia kysymyksiä, Nuutinen sanoo.
Myös muiden suhtautuminen diabetekseen vaikuttaa siihen, miten oman sairauden näkee. Vertaistuki voi olla erinomainen apu pelkojen ja huolien suhteuttamisessa, onpa se vaikka ryhmään osallistumista tai verkkokeskustelua Facebookin kautta. Toisaalta joskus keskustelut erityisesti verkossa voivat myös lisätä huolia.
Lähipiirissäkin voi olla monenlaisia kokemuksia. Joskus ikävät kokemukset voivat varjostaa näkymiä omasta tulevaisuudesta.
– Kannattaa muistaa, että diabetes hoitoineen on jokaiselle erilainen, Nuutinen korostaa.
Kuka hallitsee elämääni: pelko vai minä itse?
Huolet ja pelot kuuluvat elämään, ja ne voivat auttaa suojautumaan ikäviltä asioilta. Pelot voivat myös alkaa elää omaa elämäänsä ja vaikuttaa reaalielämää kapeuttavasti. On hyvä miettiä, elänkö enemmän huolten vai toiveiden ohjaamana.
Sairastuminen vaikuttaa usein elämän ja kehon hallinnan tunteeseen. Kannattaa pohtia, millaisiin asioihin on mahdollista vaikuttaa ja millaisiin ei.
Diabeteksessa, sen hoidossa ja hyvinvoinnissa on paljon asioita, joihin on mahdollista vaikuttaa itse tai vaikka hoitopaikan tuella. Monet kokevat riskien suhteuttamisen ja vaikutusmahdollisuuksien työstämisen huojentavana. Myös omiin tunteisiin on mahdollista vaikuttaa. Mitä paremmin tunteensa ja niiden syyt tunnistaa, sitä helpompi niitä on itse hallita.
Kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, ja joskus voi joutua elämään huolen kanssa. Tunteiden jakaminen ja asioiden sanominen ääneen usein helpottaa.
Tunteet muuttuvat
Myös tunteiden työstämisessä olemme erilaisia. Joku miettii asioita mieluummin hiljaa itsekseen. Toinen haluaa puhua pelot ja huolet ääneen ja yhdessä. Joku tarttuu tietopuoliseen aineistoon.
– Useimmiten kaipaamme kuitenkin tukea huolten ja pelkojen suhteuttamiseen, Nuutinen sanoo.
Vertaisten lisäksi läheiset voivat olla hyvänä tukena ja apuna. Huolet voivat kuitenkin myllertää myös läheisten mielessä. On tärkeää, että he voivat esimerkiksi vastaanotolla tai kursseilla keskustella mieltään painavista kysymyksistä.
– Myös sisarukset voivat kantaa huolta veljestään tai sisarestaan. Hekin tarvitsevat tietoa, ja heidän kanssaan kannattaa jutella myös diabetekseen ja sen hoitoon liittyvistä tunteista ja ajatuksista, Nuutinen huomauttaa.
Miten pelkojen kanssa voi toimia?
Sairauden toteamisen vaihe on tärkeä:
– Silloin on oltava tilaa ja aikaa mieltä askarruttaville kysymyksille. Luottamus hoitopaikkaan on perusta, jotta uskaltaa esittää tyhmiäkin kysymyksiä, Helena Nuutinen tähdentää.
Monet kokevat vertaistuen hyväksi. Huomaat, että et ole ongelmiesi kanssa yksin. Ymmärrät, että muillakin on samanlaisia kokemuksia ja tuntemuksia.
– Tiedontarpeen tyydyttäminen on yksilöllistä. Kirjoissa, lehdissä, verkossa ja muissa medioissa on monenlaista tietoa saatavilla. Tietoa kannattaa hankia mahdollisimman luotettavista lähteistä.
– Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä, vaan usein se on tarpeen suhteuttaa omaan tilanteeseen asiantuntijan kanssa, Nuutinen lisää.
Joillekin tarjoutuu mahdollisuus paneutua rauhassa omahoitoon ja sen mahdollisuuksin diabeteskursseilla, ja se tuntuu helpottavalta. Monta kertaa, kun synkältä näyttänyttä tilannetta on yhdessä käyty läpi, mahdollisuudet vaikuttaa diabetekseen ja hyvinvointiin ovat alkaneet näyttävät valoisammalta.
Matala verensokeri voi pelottaa
Verensokerin lasku liian matalalle on tuttua suurelle osalle diabeetikoista. Kokemuksen yleisyys vaihtelee, joillakin on hypoglykemioita usein, toisilla ei juuri koskaan.
Hypoglykemiassa pelottavia voivat olla oireet sinänsä (hikoilu, heikotus, sekavuus ja esimerkiksi yölliset painajaiset). Mukana voi olla myös kuoleman pelkoa. Lisäksi matala verensokeri voi tulla yllättävissä tilanteissa. Toisten avun varaan joutuminen voi tuntua sekä epämiellyttävältä että pelottavalta.
– Joskus yksikin epämiellyttävä kokemus voi saada aikaan pelon. Huoli voi myös olla olemassa, vaikka tällaisia kokemuksia ei olisi. Pelon vuoksi diabeetikko voi pitää yllä verensokeria tarkoituksella hieman korkeammalla, mikä ei ole terveyden kannalta hyvä asia. Huolta voi lisätä, jos kyky tunnistaa matalan verensokerin oireita on heikentynyt, psykologi Helena Nuutinen kuvailee.
On tärkeää saada hoito sellaiseksi, että se tuntuu riittävän turvalliselta. Toisaalta on hyödyllistä työstää pelon taustoja. Joskus matalan verensokerin pelko voi liittyä esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelkoihin. Näistä asioista on hyvä keskustella diabetesvastaanotolla ja miettiä, mikä on realistista pelkoa ja millainen pelko rajoittaa elämää.
Myös terapeuttista tai psykologista tukea kannattaa kysyä ajoissa omasta hoitopaikasta, jotta pelot eivät alkaisi elää omaa elämää.
Puhu, erittele, mieti pelkojen taustoja, etsi vertaistukea.
