Teksti: Eeva Mehto
– Ihmisen lajiominaisuus on, että tarvitsemme toisia ihmisiä terveenä pysymiseen, Vienna Setälä-Pynnönen sanoo.
Terveysjournalismi keskittyy yleensä yksilön omiin elämänvalintoihin, teknologisesti mitattavaan kehoon ja lukkoon lyötyyn perimään – ja unohtaa psyyken.
Vienna Setälä-Pynnönen tutki 2015 julkaistussa väitöskirjassaan tiedejournalismin tapoja esittää ihmiset ja heidän välisensä suhteet. Tutkimuksissaan hän havaitsi, että terveysjournalismissa keskitytään selittävinä tekijöinä yleensä vain geeneihin ja yksilön omiin elämänvalintoihin ja toimintatapoihin, mutta toisten ihmisten merkitys terveydelle ohitetaan. Tieteeseen perustuva journalismi olettaa, että perimän, ravinto- ja liikuntatottumusten, painonhallinnan ja esimerkiksi joidenkin ympäristömyrkkyjen lisäksi ei ole paljon muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä.
Näin siitä huolimatta, että on jo kauan tiedetty, että varhaislapsuuden ihmissuhteet ja kehitys ovat keskeinen tekijä aikuisiän terveydessä: muun muassa siinä, miten ihminen hahmottaa itsensä, miten hän sietää stressiä ja millainen hänen vastustuskykynsä on.
Ihminen on monimutkainen olento
Vienna Setälä-Pynnönen perehtyi ensin biotieteisiin, mutta tajusi myöhemmin, että ihminen on niin kiinnostava ja monimutkainen olio, ettei sitä voi genetiikalla täysin selittää. Tehtyään evoluutiobiologiasta lisensiaattityön, hän siirtyi tekemään väitöskirjaa yhteiskuntatieteistä ja tiedeviestinnästä. Alkuun tutkijan oli vaikea löytää tieteellistä foorumia, jolla ajatella bio- ja yhteiskuntatieteiden välisiä laajempia kysymyksiä.
– Siirryin terveysjournalismin pariin, sillä suurin osa ihmisen olemusta käsittelevästä tiedeviestinnästä kertoo terveydestä, Setälä-Pynnönen mainitsee.
Julkinen keskustelu on ollut hänen mielestään hieman rajoittunutta. Siitä on puuttunut ymmärrys perimän ja ympäristön vuorovaikutuksesta yksilön elinikäisenä prosessina, mukaan lukien yksilön kehitys ja menneiden sukupolvien vaikutus.
– Varhaisen ympäristön merkityksestä terveyteen ja aikuisiän selviämiseen alkaa olla jo sen verran monitieteellistä näyttöä, että tutkijat eivät voi sitä ohittaa. Geenit eivät ole aina tärkein tekijä siinä, mitä meistä tulee, Setälä-Pynnönen tähdentää.
Vauva-ajalla kauaskantoiset vaikutukset
Vienna Setälä-Pynnönen hyödynsi väitöskirjassaan laajaa tutkimusteoriaa lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen ja tunnetalouden merkityksestä terveyteen ja yhteiskunnassa selviämiseen. Tähän hänet sysäsi kolmen lapsen äitiys.
Pienen lapsen vanhempana oleminen on emotionaalisesti kuormittavaa. Jokainen äiti tarvitsee tukea, jotta hän voi antaa vauvalle sitä, mitä vauva tarvitsee. Tiedetään, että vauva-ajan puutteet ja usein tahattomat vuorovaikutuksen laiminlyönnit voivat näkyä aikuisiässä sairauksina. Siksi tuoreen äidin tai isän pitäisi ottaa oma lapsuutensa ja siihen liittyvät kesken jääneet kehitystehtävät erityistarkasteluun.
– Me vanhemmat väistämme usein mahdollisuuttamme kehittyä ihmisinä, ja siirrämme tavoitteemme mieluummin työelämään. Näin tunteiden säätelyyn ja stressinsietoon liittyvät, yli sukupolvien ulottuvat haasteet siirtyvät lasten perinnöksi ja yhteiskunnan kuormaksi.
– Asiantuntijat tietävät yleensä, että lapsi tarvitsee rakkautta kasvaakseen terveeksi. Diagnooseja tärkeämpää onkin koettaa auttaa ja ymmärtää, mitä lapsen ja hänen perheensä elämässä on tapahtunut. Harva vanhempi ajattelee mielellään osuuttaan lastensa mahdollisten terveysongelmien kehittymiseen, Setälä-Pynnönen pohtii.
Hän arvelee, että tutkijat ja lääkärit saattavat sensuroida vuorovaikutuksen tärkeyttä korostavaa terveystietoa, jotta ihmiset eivät loukkaantuisi. Hyvinvointiyhteiskunnan tabuja koettelevasta tieteellisestä näytöstä täytyy kuitenkin kyetä keskustelemaan.
– Onko mielen pahoittaminen niin vaarallista? Syyllisyyden kanssa pitää oppia elämään. Loukkaantuminen kertoo, että asia koskettaa. Se on ihan normaali aikuisen osa. Kun vanhemmat uskaltavat kohdata oman toimintansa seuraukset lapsen elämälle, asian ymmärtäminen mahdollistaa myöhemmät korjaustoimet, Setälä-Pynnönen huomauttaa.
Aivot muuttuvat myös aikuisiässä
Yksilön koko historia vaikuttaa myöhempään terveyteen. Siksi Vienna Setälä-Pynnösestä on tieteellisesti tyhmää ja epärehellistä jättää kokonaiskuva huomioimatta.
Varhaiset rakkauden kokemukset suojaavat aikuisiän terveyttä. Nämä kokemukset periytyvät, ja niiden molekyylimekanismeja tunnetaan koko ajan enemmän.
– Käsitykset siitä, mitä geenit tekevät, vaihtelevat tutkijan alasta ja tulokulmasta riippuen. Kehitysbiologeilla, molekyyligeneetikoilla, yhteiskuntatieteilijöillä ja evoluutiobiologeilla saattaa kaikilla olla erilainen käsitys perinnöllisyydestä.
– Pitkään on ollut vallalla naiivi geenikäsitys, josta DNA:n ja ympäristön vaikutusprosessit puuttuvat. Nyt käsityksemme perinnöllisyydestä on muuttumassa, Setälä-Pynnönen sanoo.
Ravitsemus, painonhallinta ja liikunta ovat edelleen tärkeitä terveyden tekijöitä. Niiden rinnalle tieteelliseen puheeseen nousee toisen ihmisen merkitys terveydelle. Myönteiset kokemukset suojaavat ja periytyvät, mutta niiden puute ei ole kohtalo, jota ei voi muuttaa.
Neurotieteet ovat osoittaneet, että ihmisen aivot ja mieli joustavat ajan kanssa. Toistuva kokemus nähdyksi tulemisesta muuttaa aivojen rakenteita myös aikuisiässä. Samalla ihminen muuttuu. Tähän mahdollisuuteen perustuu onnistuneen terapian vaikutus, joka on nähtävissä myös aivoissa.
Hyvää ruokaa ja liikunnan iloa
Vienna Setälä-Pynnönen sanoo, että kulttuurimme ihannoi turhan paljon suorituksia. Koetulle hyvinvoinnille ja ihmissuhteille voisi antaa enemmän arvoa teknologisesti mitattavien asioiden rinnalla.
– Ahkera liikkuminen ja tiukka ruokavalio voivat toimia myös sosiaalisesti hyväksyttävinä tapoina torjua ahdistusta. Yksinäisyys ja vaikeiden kokemusten ohittaminen näkyvät kuitenkin ennen pitkää ruumiillisina ja henkisinä oireina, hän sanoo.
Setälä-Pynnönen käyttää mieluummin ilmaisua hyvä elämä kuin terve elämä.
– Ajattelen, että hyvä lähtökohta terveydelle on kulttuurista riippumatta emotionaalisten tarpeiden ja ihmissuhteiden huomioimisessa. Mielen ja järjen äänen pitää olla mukana terveysasioissa.
Vienna Setälä-Pynnönen suositteleekin hyvän elämän rakennusaineiksi hyvää ruokaa ja liikunnan iloa tavoitteellisen suorittamisen sijaan.
Vienna Setälä-Pynnönen: Tiedejournalismi inhimillisen epävarmuuden palveluksessa. Tutkimus suomalaisen joukkoviestinnän tiedepuheesta, terveyskäsityksestä ja ihmiskuvasta. Helsingin yliopisto 2015. •
