Teksti ja kuvat: Susanne Hiltunen
Kotioloissa hypokoira vaikuttaa tavalliselta lemmikiltä. Koiran pettämätön hajuaisti pelaa silti päivin ja öin, jopa riistatreeneissä.
Turun Uittamolla paritalon oven takaa kuuluu kumeita haukahduksia. Marita ja Antti Nisulan taloudessa asuvilla viidellä labradorinnoutajalla on kullakin oma, tärkeä roolinsa.
Emännän hengen kannalta tärkein rooli on Mimmillä. Kolmevuotias Mimmi valmistui hypokoiraksi noin vuosi sitten. Sen ansiosta Marita Nisulan ykköstyypin diabetes on nykyään tarkassa seurannassa.
– Mimmi ilmaisee tönimällä kättäni, kun verensokerini laskee alle arvon 4,5. Sen jälkeen koira istuu viereeni odottamaan, että mittaan verensokerini. Vasta sen jälkeen on palkan aika. Palkka on yksi lihapulla, joka tarjoillaan kolmena palana, sekä pieni leikkihetki, Marita Nisula esittelee.
Hän halusi koiransa reagoivan ajoissa, jotta verensokeri ei ehdi laskea hypoglykemiaksi asti.
– Kuljemme paljon metsässä ja saarissa. Nyt ei tule koskaan paniikkia hypon kanssa, eikä milloinkaan ole kiire syödä mitään, hän iloitsee.
Sängystä ylös
– Minulta poistettiin haima kolme vuotta sitten, joten tiesin jo etukäteen, että sen seurauksena saan ykköstyypin diabeteksen, Marita Nisula kertoo.
Tuolloin hän otti yhteyttä hypokoiria kouluttavaan Elisa Forsmaniin saadakseen ohjeita pennun kouluttamiseen. Pentu hankittiin tutulta kasvattajalta Heinolasta.
Leikkauksen ja sen komplikaatioiden vuoksi Nisula oli heikossa kunnossa silloin, kun hypokoiraksi koulutettava Mimmi tuli taloon.
– Onneksi lähellä asuva poikani kävi meillä päivittäin. Hän kannusti minua jaksamaan ja auttoi koiran kouluttamisessa. Koira lopulta sananmukaisesti sai minut sängystä ylös.
Hypokoirilla on erilaisia tapoja ilmaista verensokerin laskut. Nisula halusi opettaa koiralleen tavan, joka ei häiritsisi kanssaihmisiä, mutta olisi silti sellainen, että sitä ei sekoita muuhun koiran elekieleen.
– Haukkumalla ilmaiseminen olisi noloa esimerkiksi teatterissa. Pohkeeseen raapiminen taas sopii pikkukoirille, mutta ei isoille, Nisula havainnollistaa.
Föriajelulla
Mimmiä treenattiin pennusta asti naksuttimella. Koulutuksessa koiran on itse tarjottava apuaan ja pyrittävä oivaltamaan, mitä siltä halutaan.
Mimmi on ahne ja perso ruualle, mutta myös kekseliäs. Vaaratilanteitakin syntyi, kun koira oppi laittamaan keraamisen hellanlevyn päälle ja valikoimaan kuumennettavia levyjä.
– Olen myynyt työkseni kodinkoneita 15 vuotta. Kehuin aina asiakkaille, että kosketinnäytölliset liesitasot ovat lasten ja koirien kanssa turvallisia, koska ensin on osattava laittaa virta päälle ja vasta sitten voi valita levyn, joka kuumenee. Mutta Mimmi oppi senkin, Nisula hämmästelee.
Kodin ulkopuoliseen maailmaan koiranpentua totuteltiin föriajeluilla. Nisula istui Aurajokea edestakaisin kulkevan lautan kyydissä pennun kanssa. Samalla hän palkitsi koiraa herkuilla jatkuvasti, jotta se oppi keskittämään huomionsa ohikulkijoiden sijaan vain omistajaansa.
– Föriajelut olivat hyvää totuttelua. Suosittelen niitä muillekin koiranomistajille, Nisula sanoo.
Nykyisin hypokoiran opit pysyvät tallella sen ansiosta, että emännän verensokeriarvot laskevat lähes päivittäin liian alas.
Päättäväinen herättäjä
Kotona ja maailmalla Mimmi seuraa omistajaansa kaikkialle. Koiralla on vain kaksi kiellettyä paikkaa, isäntäväen kylpyhuone ja yleinen uimahalli.
– Kylpyhuone on kielletty paikka kaikille koirillemme. Uimahallissa taas koira pitäisi jättää valvomatta, ja sitä en uskalla tehdä. Muualla koira kulkee aina mukanani. Olen soittanut etukäteen ja kysynyt lupaa kaupoista ja ravintoloista, joissa käymme. Samalla kerron, mikä hypokoira on, Nisula kuvailee.
Kotona Mimmi nukkuu öisin Nisuloiden sängyssä, pariskunnan välissä. Sinnikäs koira herättää sikeäunisen emäntänsä, mikäli haistaa tämän verensokerin laskevan alle lukeman 4,5.
– Kerran Mimmi seisoi päälläni ja läpsi minua tassulla päin näköä. Verensokerini oli silloin jonkin verran päälle 3. Ellei koira saa minua hereille, se herättää vieressäni nukkuvan Antin.
Tehokkain herätys isännän mielestä on se, kun koira sieppaa hänen peittonsa ja viskaa sen lattialle yhdellä reippaalla riuhtaisulla. Isännän on pakko nousta ja herätä sen verran, että ymmärtää Mimmin tarvitsevan apua emännän herättämisessä.
Nuorempana Mimmiltä jäi havaitsematta muutamat öiset verensokerin laskut, kun se nukkui niin sikeästi.
– Olen havainnut, että nykyään Mimmi heräilee läpi yön noin puolen tunnin välein, nuuhkaisee ja nostaa päätään ja jatkaa sitten uniaan, jos kaikki on kunnossa, Antti Nisula kertoo.
Mieletön luottamus koiraan
Työkoira Mimmillä on myös omia harrastuksia. Mimmi on toistaiseksi Suomen ainoa hypokoira, joka on läpäissyt noutajien taipumuskokeet. Lisäksi Mimmi harrastaa metsästyskoirien verijäljestystä, jossa etsitään haavoittuneita sorkkaeläimiä.
– Mimmi on tullut ilmaisemaan minulle hypoglykemian jopa kesken riistatreenien. Siitä tiedän, että voin tehdä koiran kanssa muutakin kuin arkisia rutiineja, eikä se silti unohda perustyötään. Se on nostanut mielettömästi luottamustani koiraan, Nisula kiittää.
Hän on tehnyt Mimmin kanssa kotona perinpohjaisen pohjatyön. Myös perheen vanhin koira, 10-vuotias Akka osaa reagoida, kun emännän sokeriarvot laskevat.
– Akka on perso ruualle. Kun Mimmi saa aina lihapullan palkaksi, Akkakin on alkanut panna merkille verensokerin laskemisen, Nisula nauraa.
Mistä niitä saa?
- Paras keino hypokoiran hankkimiseen on käydä hypokoirakoulutus oman lemmikin kanssa. Pennun kouluttaminen voi olla helpompaa kuin tapoihinsa piintyneen täysikasvuisen koiran.
- Koulutus maksaa noin 2 000 euroa ja sisältää sekä lähiopetusta että kotiharjoittelua. Kurssi kestää noin vuoden.
- Kurssin jälkeen koiran työskentelyä seurataan kuutisen kuukautta ennen kuin koiralle myönnetään virallinen hypokoiran asema.
- Hypokoirat toimivat diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerin vaihteluita. Erinomaisen hajuaistinsa avulla koirat erottavat ihmisen verensokerinvaihtelut ihon tuoksun perusteella, jopa ennen kuin diabeetikko itse havaitsee matalan verensokerin oireita.
Lisätietoa: www.hypokoira.fi
Tule tutustumaan hypokoiriin ja niiden koulutukseen Diabetesmessuille, jotka järjestetään 23.–24. syyskuuta Tampereella.
