Teksti: Mari Vehmanen
Hallituksen kulukuuri on osunut kaikkein kipeimmin niihin suomalaisiin, joiden tilanne on muutoinkin tukala useiden sairauksien vuoksi. Moni joutuu jo miettimään, mitkä lääkkeet ja hoidot jättää hankkimatta.
Jatkuvaa huolta, toivottomuuden tunnetta, byrokratian kanssa taistelemista. Tällaisin sanoin kuvaa arkeaan tamperelainen 44-vuotias Sari Saarinen.
Sarilla on niin kutsuttu dual-diabetes: lapsuudessa puhjenneen tyypin 1 diabeteksen rinnalle on viime vuosina tullut lisäksi tyypin 2 diabeteksen oireita.
Monisairas Sari on joutunut jäämään eläkkeelle diabeteksen aiheuttamien silmäongelmien ja näkövamman vuoksi. Lisäksi hän kärsii munuaisongelmista, neuropatiasta, liikaunisuudesta ja B12-vitamiinin imeytymishäiriöstä.
– Kaikki tämä on vaikuttanut psyykkiseen vointiini, eli sairastan myös masennusta, Sari kertoo.
Elämää täyttävät monenlaiset hoidot ja lääkitykset. Arkea hankaloittaa, että hänen on käytävä sairauksiensa seurantatutkimuksissa lukuisissa eri paikoissa ympäri kaupunkia.
– Jo pelkistä pakollisista vastaanottokäynneistä matkoineen kertyy siis kuussa pitkä penni. Eläke on jäänyt väkisin pieneksi, kun olen joutunut jäämään jo aikaisin pois ansiotöistä, Sari Saarinen sanoo.
Alkuvuosi on vaikein
Erityisesti pienituloisen ja monisairaan taloutta kuristaa lääkekorvauksien supistaminen ja omavastuuosuuksien kasvattaminen. Sari Saarisen mukaan pieniltä vaikuttavista yksittäisistä kuluista kertyy yhteensä kestämätön taakka.
– Joudun joka kuukausi laskemaan, mitkä lääkkeet pystyn kustantamaan ja mitkä on pakko jättää hankkimatta, Sari kuvailee.
Erilaiset maksukatot aiheuttavat lisäksi sen, että aina kalenterivuoden alussa taloudellinen hätä on kaikkein suurimmillaan.
– Ennen kuin hoito-, matka- ja lääkekulujen vuosittaiset katot tulevat täyteen, eläke ei yksinkertaisesti riitä edes osaan välttämättömistä menoista. Toimeentulotukea taas ei voi hakea ennen kuin talous on miinuksella, ja lisäksi hakemuksen käsittely kestää.
Vaikka syksy on hieman helpompi, myös silloin mieltä painaa tietoisuus alkuvuoden vaikeuksista.
Jatkuva rahan ajatteleminen aiheuttaa Sari Saarisen mukaan suurta stressiä ja ahdistusta. Nöyryyttävältä tuntuu velvollisuus hakea etuuksia ja todistella elinikäisiä sairauksia aina vain uudelleen.
– Ja kaikkein toivottomimmaksi mielen vetää tieto siitä, että mikään ei muutu ainakaan parempaan suuntaan. Meidän monisairaiden asemaa heikennetään pala kerrallaan.
Koira ja läheiset tuovat iloa
Sari Saarinen sanoo hallituksen unohtaneen nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Säästötoimet eivät juuri kirpaise harvoin sairastavia tai työterveyshuoltoon oikeutettuja.
– En ole itse toivonut tai aiheuttanut tilannettani. Enemmän kuin mitään muuta haluaisin pystyä työskentelemän ja ansaitsemaan elantoni.
Suunnitelmat tyypin 2 diabeteksen lääkkeiden korvausluokan alentamisesta tuntuvat pelottavilta.
– Jos esitys toteutuu, taakka käy yksinkertaisesti kestämättömäksi, Sari Saarinen toteaa.
Kaikista vaikeuksista huolimatta hän näkee elämässä myös hyvää.
– Voimavarat huolehtia itsestä ovat tosi vähissä, mutta koiran vuoksi on onneksi jaksettava joka aamu nousta päivän puuhiin. Lisäksi ystävät, läheiset ja vertaistuki tuovat iloa.
Kiitosta saavat erityisesti Tampereen keskitetyn diabetesvastaanoton palvelut.
– Siellä hoito ja suhtautuminen ovat ensiluokkaisia, ja saan käydä esimerkiksi jalkaterapeutilla. Olisi hienoa, jos diabeteslääkäri voisi toimia omalääkärinä ja ottaa kantaa hoidon kokonaisuuteen, Sari Saarinen sanoo.
Kaatuvatko lääkesäästöt diabeetikoiden niskaan?
Tyypin 2 diabeetikoista uhkaa tulla hallituksen lääkesäästöjen maksajia. Irene Vuorisalon mukaan todellisuudessa myös yhteiskunnan kustannukset nousevat, kun hyvä hoito vaarantuu.
Tyypin 2 diabeetikot saivat kesän kynnyksellä huonoja uutisia. Hallituksen asettama selvitysmies esitti, että diabeteslääkkeiden Kela-korvausta heikennetään. Ainoastaan insuliinit jäisivät säästöjen ulkopuolelle.
Tähän asti diabeteslääkkeet ovat kuuluneet korkeimpaan eli sadan prosentin erityiskorvausluokkaan. Ehdotuksen mukaan jatkossa niiden hinnasta korvattaisiin enää 65 prosenttia.
– Käytännössä tämä merkitsee sitä, että moni tyypin 2 diabeetikko maksaa lääkkeistään satoja euroja nykyistä enemmän vuodessa, Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen erityisasiantuntija Irene Vuorisalo toteaa.
Hänen mukaansa diabeetikot joutuvat nyt maksajiksi ainoastaan suuren lukumääränsä vuoksi. Lääketieteellisesti ei ole perusteltua kohdistaa säästöjä nimenomaan heihin.
– Tyypin 2 diabeetikoita on niin paljon, että heidän korvauksiensa alentamisesta kertyy kätevästi tarvittava säästö. Näin diabeetikot joutuvat eriarvoiseen asemaan moneen muuhun potilasryhmään verrattuna, Vuorisalo selventää.
Uhkana lisäsairauksien määrän kasvu
Irene Vuorisalon mukaan ehdotetut säästöt ovat lyhytnäköistä politiikkaa. Valtion menot vähenevät hetkellisesti, kun diabeetikot pannaan maksamaan omat lääkkeensä. Yhteiskunnan kokonaiskustannukset kuitenkin kasvavat, kun diabeteksen hoito heikkenee ja yhä useampi saa lisäsairauksia.
– Hyvä lääkehoito on kustannustehokasta. Ei sitä paitsi ole mitään näyttöä siitä, että maksujen kasvaminen sitouttaisi ihmiset entistä paremmin hoitoonsa, Irene Vuorisalo huomauttaa.
Hänen mukaansa nyt on tehty tietoinen päätös maksattaa säästöpolitiikka nimenomaan potilailla. Haluttaessa säästöjä olisi voitu etsiä muualta lääkkeiden toimitusjärjestelmästä. Lisäksi esitys viestii virheellisestä asenteesta, että tyypin 2 diabetes olisi vähäpätöinen sairaus.
– Vaikka tiedämme elintapojen vaikuttavan tyypin 2 diabetekseen puhkeamiseen ja hoitotasapainoon, kukaan ihminen ei ole valinnut sairauttaan. Perinnöllinen alttius, voimavarat ja elämäntilanne ovat jokaisella erilaiset, Irene Vuorisalo korostaa.
Hän arvelee, että moni diabeetikko ei ole vielä herännyt ehdotuksen konkreettisiin vaikutuksiin ‒ eihän omien lääkkeiden täysi hinta ole välttämättä edes tiedossa.
– Diabetesliitto pyrkii vaikuttamaan kaikin tavoin, ettei suunnitelma toteutuisi, Vuorisalo lupaa.
Puheet ja teot ristiriidassa
Tampereen diabetesyhdistyksen puheenjohtaja Marjatta Stenius-Kaukonen on nähnyt läheltä nykypolitiikan vaikutukset diabeetikoiden elämään.
– Jo nelikymppisenä ihmiset ovat aivan epätoivoisia. Heillä on useita sairauksia ja osalla diabeteksen lisäsairauksia. Aivan jokainen heikennys on osunut juuri heihin.
Stenius-Kaukosen mielestä hallituksen puheet ja teot ovat räikeässä ristiriidassa. Heikoimmassa asemassa olevista on luvattu pitää huolta.
– Vuodenvaihteessa voimaan tullut kaikkien korvattavien lääkkeiden 50 euron alkuomavastuu tuntuu diabeetikoista valtavan epäoikeudenmukaiselta. Monissa köyhemmissäkään maissa elämää ylläpitävästä insuliinista ei peritä maksua.
Suunnitelma tyypin 2 diabeteksen lääkkeiden omavastuun korottamisesta kielii Marjatta Stenius-Kaukosen mielestä sairastuneita syyllistävästä ajattelutavasta.
– Viime vuosina Diabetesliitto kumppaneineen on saanut vietyä läpi hyvän viestin, että tyypin 2 diabetes on usein ehkäistävissä tai ainakin siirrettävissä. On tehty suuri työ, löydetty diagnosoimattomia diabeetikoita ja saatu heidät ajoissa hoitoon. Nyt tämä sanoma on käännetty täysin nurinniskoin ja diabeetikoita itseään vastaan.
Käy allekirjoittamassa adressi, jolla vastustetaan diabeetikoiden lääkekorvausten leikkaamista:
www.diabetes.di/adressi
