Teksti: Mari Vehmanen
Diabetesliiton verkkokurssit tarjoavat mahdollisuuden oppia uutta, jakaa kokemuksia ja pohtia asennoitumista omaan sairauteen.
Kun diabetekseen sairastuminen on uusi asia ja mieli täynnä kysymyksiä, Diabetesliiton verkkokurssi voi olla yksi hyvä paikka käsitellä aihetta.
– Tyyppi 2 tutuksi -kurssimme on suunniteltu erityisesti vastasairastuneille. Mitään aikarajoja osallistumiselle ei kuitenkaan ole. Mukaan voivat tulla kaikki, jotka tuntevat olevansa vielä alkutaipaleella sairautensa kanssa, diabeteshoitaja Kati Hannukainen kertoo.
Kuusiviikkoinen kurssi tarjoaa perustietoa tyypin 2 diabeteksesta ja sen hoidosta. Materiaali on paloiteltu pieniksi, helposti omaksuttaviksi palasiksi: tietoiskuiksi, videoiksi ja artikkeleiksi.
Jokaisella kurssiviikolla on oma teemansa ja siihen liittyvä kotitehtävä. Osallistuja päättää itse, milloin ja kuinka paljon hän käyttää aikaansa opiskeluun. Sivut ovat auki ympäri vuorokauden.
– Kaikkia sisältöjä ei suinkaan tarvitse kahlata läpi. Verkko-opiskelun yksi hyvä puoli on nimenomaan se, että tietoa voi annostella itse ja pureskella rauhassa, Kati Hannukainen sanoo.
Ihmiset tekevät kurssin
Osallistujien keskinäinen vuorovaikutus on yksi osa opiskelua. Kurssilla esiinnytään nimimerkeillä, ja muille voi kertoa itsestä juuri sen verran kuin haluaa.
Kurssiviikkojen ajan ryhmän käytössä on oma suljettu keskustelupalsta, jossa jutellaan kotitehtävistä, kysellään toisten mielipiteitä ja jaetaan kokemuksia.
– Toivomme mahdollisimman monen ottavan osaa keskusteluun, mutta toisten kirjoittelua saa toki seurata vain sivusta ‒ sekin on yksi tapa käsitellä asiaa, Kati Hannukainen toteaa.
Kurssia vetävät diabeteshoitaja, ravitsemusterapeutti ja liikuntasuunnittelija. Myös he ovat mukana sivustolla kurssin aikana ja vastailevat kysymyksiin.
– Yötä päivää emme voi olla kurssilaisten käytössä, mutta kommentoimme mahdollisimman pian. Osallistujille on tärkeää tietää, että täällä päässä heitä auttavat oikeat, elävät ammattilaiset. Hyödyllisen verkkokurssin tekevät ihmiset ja heidän vuorovaikutuksensa ‒ ei pelkkä tekniikka.
Ei korvaa muuta ohjausta
Kati Hannukainen korostaa, että verkkokurssi ei korvaa oman hoitopaikan ohjausta vaan tukee sitä. Kurssin vetäjät eivät myöskään puutu osallistujien hoidon yksityiskohtiin.
– Vertaistukea kasvokkain tarvitaan ehdottomasti edelleen, mutta verkkokurssista voi olla paljon apua omien ajatusmallien käsittelemisessä. Monelle on helpotus pelkästään päästää irti sairastumisen herättämästä syyllisyydestä.
Kati Hannukaisen mukaan vastasairastuneen mielikuva diabeteksesta saattaa olla vuosikymmenien takaa. Tieto nykyaikaisista hoidoista luo toivoa.
– Lisäksi kurssin yksi tärkeä tehtävä on opetella armeliaisuutta itseä kohtaan ja miettiä, mikä on tarpeeksi. Maltilliset painonhallintatavoitteet riittävät, kun verensokeri, syömiset ja liikuntatottumukset ovat kohdillaan.
Muutoinkaan tarkoitus ei ole tuputtaa yhtä ainoaa omahoidon ja elämisen mallia. Kurssin eräs oppi saattaa olla, että itsestä voi huolehtia hyvin monin erilaisin tavoin.
Hintaa kurssilla on vain reilut parikymppiä, ja opiskeluvälineeksi riittää nettiyhteydellä varustettu tietokone. Kati Hannukaisen mukaan tärkeimpiä osallistumisen edellytyksiä ovat avoin mieli ja valmius käyttää hieman aikaa.
– Myönnän hieman epäilleeni, miten netti soveltuu diabeetikoiden kurssiympäristöksi. Mutta on ollut hienoa oppia itsekin uutta, Kati Hannukainen sanoo.
Suunnitelmissa alueelliset kurssit
Yksi elämän projektipäällikkö Sari Koski Diabetesliitosta kertoo, että D-opiston verkkokurssit ovat kasvava ja kehittyvä osa liiton toimintaa.
– Aloitimme vastasairastuneista tyypin 2 diabeetikoista, sillä heistä osa on saanut kovin niukasti ohjausta terveydenhuollossa. Pahimmillaan ihmiselle on annettu vain diagnoosi eikä edes verensokerimittaria.
Sari Kosken keräämissä palautteissa toistuu kommentti, että verkkokurssi on selkiyttänyt suhtautumista omaan sairauteen.
– Moni on tajunnut, että voi itse vaikuttaa terveyteensä varsin pienin valinnoin. Se on jo iso juttu.
Tyyppi 2 tutuksi -kurssien malli halutaan jatkossa levittää ympäri maata. Ryhmä koottaisiin silloin tietyn alueen uusista diabeetikoista, ja heitä ohjaisivat paikalliset diabeteksen hoidon ammattilaiset.
Lisäksi verkkokurssitarjontaa laajennetaan uusiin kohderyhmiin: esimerkiksi raskausdiabeteksen sairastaneisiin ja terveydenhuollon ammattilaisiin. Myös tyypin 1 diabeetikoiden kursseja kokeillaan parhaillaan.
– Heidän verkkokurssinsa on tietysti hyvin erilainen ja nivottu muuhun hoitoon. Osallistujat tapaavat kurssin alussa ja ovat mukana omilla nimillään. Tarkoituksena on hakea kurssilta uutta kipinää omahoitoon, joka on ehkä jäänyt junnaamaan paikoilleen, Sari Koski kertoo.
Hänen mielestään verkkokurssit laajemminkin voisivat paikata ryhmänohjauksen vähäisyyttä suomalaisessa terveydenhuollossa.
– Nämä ideat toimisivat varmasti monen muunkin sairauden hoidossa.
Tutustu tarjontaan: www.diabetes.fi/d-opisto
Kurssi syvensi ymmärrystä
Helena Vesa oivalsi Diabetesliiton verkkokurssilla monta asiaa tyypin 2 diabeteksestaan. Esimerkiksi liikunnan vaikutus verensokeriin ei tule enää yllätyksenä.
Aloittaessaan D-opiston kurssin tamperelainen Helena Vesa, 62, oli käyttänyt diabeteslääkitystä reilun vuoden. Periaatteessa omahoito oli kunnossa: hän mittasi verensokereita ja piti hoitopäiväkirjaa.
– Jälkikäteen olen huomannut, että todellinen ymmärrys sairaudesta puuttui. Minulle oli kyllä opetettu verensokerin mittaamista ja muita yksityiskohtia, mutta kokonaiskäsitykseni aiheesta oli jäänyt aika pinnalliseksi.
Helena Vesan mukaan tietoa olisi varmaan ollut saatavilla. Sitä oli kuitenkin vaikea ottaa vastaan, kun mieli vielä yritti sulatella sairastumista.
– Tilannettani oli seurattu pitkään. Olin päättänyt, että omilla elämäntavoillani pystyn estämään diabeteksen puhkeamisen. Mutta eihän perimälleen mitään voi.
Kurssikaverit kävivät tutuiksi
Verkkokurssin Helena Vesa äkkäsi sattumalta Diabetesliiton verkkosivuilla käydessään.
– Tarkan euron naisena liityin heti paikalliseen diabetesyhdistykseen, jotta kurssi oli edullisempi, hän mainitsee nauraen.
Helena Vesan mukaan kurssilainen pystyy itse säätelemään, kuinka paljon aikaa ja vaivaa opiskeluun käyttää. Toisaalta kuuden viikon jaksosta myös hyötyy eniten, kun siihen satsaa.
– Mielestäni noin tunti päivässä riittää jo pitkälle. Mutta kyllä kurssista saa vaikka kokopäivähomman halutessaan: materiaalia ja tehtäviä on tarjolla niin monipuolisesti, Helena Vesa kertoo.
Hän piti kovasti verkko-opiskelun yhteisöllisestä puolesta. Vaikka kaikki osallistuivat nimimerkkien suojissa, kurssilla tunsi olevansa osa joukkoa.
Viikoittaisia tehtäviä kommentoitiin netissä. Kurssin vetäjille sai esittää kysymyksiä, ja he toivat oman asiantuntijanäkökulmansa keskusteluun.
– Tuntui hauskalta, kun puhelin alkoi kilautella ilmoituksia uusista viesteistä. Oli kiva huomata, että moni muu pyörittelee mielessään ihan samoja ajatuksia ja kysymyksiä kuin minä, Helena Vesa sanoo.
Perustaidot riittävät
Verkkokurssista jäi käteen monta konkreettista oppia. Helena Vesa kertoo muun muassa vasta nyt ymmärtäneensä, miksi verensokeri kannattaa mitata ennen ja jälkeen aterian sekä mitä lukemista voi päätellä.
Myös liikkumisen vaikutus verensokeriin hahmottui ahkeralle ulkoilijalle aivan uudella tavalla.
– Nyt osaan tankata pitkää kävelylenkkiä varten oikein, eikä enää ala heikottaa, Helena Vesa iloitsee.
Lisäksi hän kertoo saaneensa tietoa oikeuksistaan diabeetikkona ja rohkeutta valvoa niitä. Kurssin jälkeen diabetesvastaanotolle marssi entistä valveutuneempi potilas, joka osasi kysellä muun muassa hoitosuunnitelmastaan.
Helena Vesa suosittelee D-opiston verkkokurssia lämpimästi jokaiselle vastikään tyypin 2 diabetekseen sairastuneelle.
Tietotekniikkataitoja tarvitaan Helena Vesan mukaan perusosaamisen verran. Jos osaa käyttää sähköpostia ja surfailla netissä, opiston sivustolla oppii navigoimaan nopeasti.
Yhden parannusehdotuksen Helena Vesa kurssista keksii:
– Hyödyllistä tietoa tuli niin paljon, että opinnot voisi hyvin jakaa kahteen jaksoon. Välissä ehtisi miettiä opittua ja kokeilla, miten elintapamuutokset vaikuttavat omaan oloon.
