Teksti: Irma Heiskanen-Haarala
Biopankit keräävät näytteitä ja tietoja lääketieteelliseen tutkimukseen. Suomessa toimii kaikkiaan yhdeksän biopankkia, jotka muodostavat yhdessä kansallisen biopankkiverkoston.
Syyskuun alussa tulee täyteen kolme vuotta biopankkilain säätämisestä. Laki määrittää, miten ihmisperäisiä näytteitä on lupa käyttää lääketieteellisissä tutkimuksissa.
Auria Biopankin näytekokoelmassa on noin miljoona näytettä. Aurian omistavat Turun yliopisto sekä Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Vaasan sairaanhoitopiiri. Biopankki toimii tiiviissä yhteistyössä Turun yliopistollisen keskussairaalan sekä Porin ja Vaasan keskussairaalan kanssa.
– Auria on puhtaasti sairaaloihin integroitunut biopankki, ja tänne kerätään näytteitä kaikilta erikoissairaanhoidon potilailta tällä alueella, johtaja Heli Salminen-Mankonen kertoo.
Suostumus tai kielto
Kun henkilö saa kutsun sairaalaan, samassa kirjeessä lähtee tiedote biopankista ja suostumuslomake näytteen antamisesta biopankin kokoelmaan. Potilas voi tuoda suostumuksen tai kiellon täytettynä ja allekirjoitettuna sairaalaan samalla, kun tulee tutkimuksiin tai hoitoon.
– Kun suostumus tulee meille, kirjaamme sen suostumusrekisteriimme, ja samalla tilaamme yhden biopankkiverinäytteen sairaalan laboratoriojärjestelmästä. Jos potilas on täyttänyt suostumuksen etukäteen, verinäytetilaus on jo odottamassa. Diagnostisten verinäytteiden yhteydessä otetaan yksi putki biopankkia varten. Potilaalle ei tule ylimääräistä vaivaa tai kipua, Salminen-Mankonen vakuuttaa.
Erikoissairaanhoidon potilailla on keskimäärin kolme eri tautidiagnoosia potilasta kohden. Koska Auria ei ole tautikohtainen biopankki, yhtä sinne tallennettua näytettä voi käyttää moneen eri tutkimukseen. Samaa näytettä voi hyödyntää esimerkiksi astmatutkimuksessa ja eturauhassyöpätutkimuksessa.
Pakastimeen odottamaan
Biopankkiin verinäytteet tulevat kymmenen millilitran putkissa, jotka sentrifugoidaan; solut erottuvat pohjalle ja plasma jää pinnalle.
Näytteenkäsittelyrobotti pipetoi näytteestä kuuteen pienempään putkeen plasmaa ja kahteen putkeen solut. Toisesta soluerästä eristetään valmiiksi perimäaines eli DNA. Sitten näytteet pakastetaan odottamaan tutkimuskäyttöä.
– Tällä hetkellä Aurian näytekokoelmaa käyttävät tutkimusprojektit perustuvat suurimmaksi osaksi vanhoihin patologian arkistoihin. Vasta pari vuotta on kerätty uutta verinäytemateriaalia. Kaiken aikaa saamme kattavaa aineistoa kansansairauksien osalta. Esimerkiksi pelkästään Tyksin alueella erikoissairaanhoidon piirissä on reilu 20 000 diabeetikkoa, Salminen-Mankonen kertoo.
Muutama diabeteksen oheissairauksiin liittyvä tutkimus on jo käynnistymässä Aurian näytteiden pohjalta.
Biopankkiin kerätään verinäytteiden ohella kudosnäytteitä, eritteitä ja soluista eristettyä DNA:ta. Kudosnäytteet ovat lähinnä syöpänäytteitä, jotka biopankin edustaja hakee suoraan leikkaussalista ja käsittelee yhdessä patologin kanssa.
Tutkimuksiin tuplakoodaus
Näytteet koodataan niin, että luovuttajan henkilöllisyys ei ole tunnistettavissa. Tutkimuskäyttöön tiedot koodataan uudestaan, eli biopankki luovuttaa tiedot eteenpäin tuplasti koodattuina.
Koodiavain puretaan esimerkiksi siinä tapauksessa, että luovuttaja haluaa käyttää tiedonsaantioikeuttaan ja kysyy, minkälaisiin tutkimuksiin hänen näytettään on käytetty.
Ennen biopankkilakia näytteitä keräsivät yksittäiset tutkijat, ja kerätyt näytteet palvelivat yhtä tiettyä tutkimusta.
– Biopankkitoiminnan ansiosta arvokkaista näytteistä saadaan paljon tietoa näytteen antajan sairaudesta. Kun näytteisiin on elektronisesti liitetty tietoja taudin kulusta, on helppo löytää juuri oikeat näytteet kuhunkin tutkimukseen. Esimerkiksi rintasyöpää ei enää juurikaan tutkita sellaisenaan, vaan selvitetään vaikka, onko jokin lääke tehonnut johonkin tiettyyn rintasyövän alatyyppiin.
Tieto kasvaa korkoa
Kun biopankin näytteitä hyödyntänyt tutkimus päättyy, kaikki biologinen analyysitieto palautuu biopankkiin, ja näin näytteistä saatava tieto kasvaa korkoa.
Biopankin tieteellinen johtoryhmä päättää, mihin tutkimuksiin näytteitä annetaan. Lääketieteellisten asiantuntijoiden lisäksi johtoryhmään kuuluu juristi ja lääketieteellisen etiikan professori.
Salminen-Mankonen ei pidä kovinkaan realistisena riskiä, että henkilön tiedot koodin takaa vuotaisivat biopankin ulkopuolelle, ja näytteen antaja paljastuisi.
– Toimimme ainoastaan koodin perusteella, ja tietojärjestelmät ovat sairaalan palomuurin sisällä. Jos joku haluaa ja osaa hakkeroida tietoja, hän saa ne helpommin sairaalan tiedostoista, joissa ne ovat tunnistettavissa.
Suomalaiset suopeita
Vain noin yksi prosentti suomalaisista erikoissairaanhoidon potilaista kieltää aktiivisesti näytteidensä käytön tutkimustarkoituksiin. Akateemiseen tutkimukseen suhtaudutaan erittäin suopeasti.
– Jos yritys kehittää lääkettä, suhtautuminen ei aina ole yhtä positiivista. Yksikään akateeminen ryhmä ei ole kuitenkaan vielä lääkkeitä kehittänyt. Jos haluamme uusia lääkkeitä ja parempia hoitomuotoja, lääkeyrityksiä tarvitaan mukaan tutkimustyöhön, Salminen-Mankonen tarkentaa.
Biopankin tehtävä on huolehtia, että näytteitä käytetään eettisesti, ja tutkimuksista koituu hyötyä sairauksien hoitoon.
Biopankkilain perusteella jokaiselta näytteen luovuttajalta kysytään, haluaako henkilö vastaanottaa tiedon, jos näytteestä löytyy kliinisesti merkittävä löydös, siis tieto, jolla on vaikutusta yksilön hoitoon. Auriaan näytteen luovuttaneista 99 prosenttia haluaa saada sellaisen tiedon.
– Kysymme myös, voiko biopankki olla yhteydessä luovuttajaan myöhemmin, jos tulee esimerkiksi kliinisiä lääketutkimuksia, joihin henkilö soveltuisi, ja joita aikaisempi biopankkisuostumus ei kata. Näytteen antajista 95 prosenttia laittaa tähän myöntävän rastin, Salminen-Mankonen kertoo.
Kansalaisella on oikeus tietää:
- onko hänestä näytteitä biopankissa
- perustuvatko ne hänen omaan suostumukseensa vai onko ne siirretty julkisen tiedonannon pohjalta vanhojen näytteiden joukossa
- minkälaisia tietoja hänestä on biopankissa
- mihin tutkimuksiin hänen näytteitään ja tietojaan on annettu
- minkälaisia tuloksia näistä tutkimuksista on saatu
Tiedot pitää pyytää kirjallisesti biopankista. Jos siellä on rekisteröity, tunnistettava näyte henkilöstä, näytteen antajalla on oikeus saada myös se omaa terveydentilaansa koskeva tieto, mikä on määritetty näytteestä.
Tavoite erinomainen – tietosuoja askarruttaa
– Biopankit ovat olleet aktiivisia potilasjärjestöjen suuntaan, koska ne tarvitsevat kattavia näytteitä kansalaisilta, Diabetesliiton erityisasiantuntija Riitta Vuorisalo sanoo. Biopankkitoiminta ei ole tutkimusta, vaan näytteiden säilyttämistä ja niiden välittämistä tutkijoille.
Biopankkien tavoite ja tarkoitus on Vuorisalon mukaan mitä parhain.
– Biopankkinäytteet voivat tuottaa arvokasta tietoa diabeteksen hoidon kehittämiseen ja taudin ehkäisyyn. Diabeteksen hoidossa biologiset lääkkeet ovat olleet käänteentekeviä.
Koko Diabetesliiton toiminta tähtää diabeteksen voittamiseen ja hyvään hoitoon.
– Tutkimus, joka tukee tätä päämäärää, on meille tosi merkittävää, Vuorisalo summaa.
– Biopankkien aineisto voi myös auttaa teollisuutta kehittämään yksilöllisesti tehoavia lääkkeitä, hän lisää.
Omien tietojen hallinta mietityttää
Bioteknologia on nopeasti kehittyvä ala. Luovuttaessaan näytteen biopankkiin ihminen antaa tiedon koko perimästään tulevia tutkimustarpeita varten.
– Joitakin potilaita on mietityttänyt omien tietojen hallinnan rajallisuus, koskien sitä mihin tarkoitukseen tietoja tulevaisuudessa voidaan käyttää, ketkä niistä hyötyvät ja minkälaisia tietoja muista eri rekistereistä näytteeseen voidaan jatkossa yhdistää, Vuorisalo huomauttaa.
Biopankkien toiminta on sidoksissa henkilötietojen käsittelyä koskeviin tietosuojasäännöksiin. Biopankkisuostumusten hallintaa suunnitellaan liitettäväksi Omakanta-arkistoon, jossa kansalaiset voisivat kätevästi antaa ja myös peruuttaa suostumuksiaan. Tietosuojavaltuutettu on painottanut luovuttajien tietosuojaa ja tiedollista itsemääräämisoikeutta.
Näytteen antamisesta biopankkiin ei ole yleensä välitöntä hoidollista hyötyä näytteen luovuttajalle.
