Teksti: Diabeteshoitaja, asiantuntijasairaanhoitaja Päivi Partanen
Jokainen voi omalla toiminnallaan suojella munuaisiaan ja välttää munuaismuutokset tai hidastaa munuaismuutosten etenemistä. Tarvittavat muutokset diabeteksen hoitoon ja elintapoihin kannattaa suunnitella yhdessä oman lääkärin tai hoitajan kanssa.
Munuaiset poistavat kehostamme nestettä, suoloja ja kuona-aineita virtsan kautta. Lisäksi ne säätelevät verenpainettamme muun muassa hormonituotannon kautta ja osallistuvat elimistömme happo-emästasapainoon. Munuaiset poistavat myös lääkkeiden aineenvaihduntatuotteita elimistöstämme. Munuaiset osallistuvat punasolujen muodostumiseen ja tuottavat aktiivista D-vitamiinia.
Jos munuaiset lakkaavat toimimasta, tarvitsemme elämää ylläpitävää keinomunuaishoitoa.
Diabeettisen munuaistaudin esiintyvyys
Kohonnut verenpaine ja diabetes vaurioittavat munuaisia.
Diabeettisessa nefropatiassa eli munuaissairaudessa on kysymys muutoksista pienissä verisuonissa. Nefropatian varhaisinta vaihetta kutsutaan mikroalbuminuriaksi. Siinä virtsaan pääsee erittymään normaalia enemmän albumiini-nimistä valkuaisainetta. Nefropatiassa virtsaan erittyy jo runsaammin valkuaisaineita.
Munuaisten toiminta voi olla heikentynyt, vaikka virtsaan erittyisi albumiinia normaalisti. Tämän vuoksi diabeetikon munuaisten tilanteesta tehdään vuosittain arvio laskemalla GFR eli munuaisten suodatusnopeus. Lisäksi voidaan määrittää verestä plasman kystatiini-C, joka paljastaa alkavan munuaisvaurion herkemmin kuin seerumin kreatiniinimääritys.
Tyypin 1 diabeetikon riski sairastua nefropatiaan on alle 10 prosentin luokkaa, kun hän on sairastanut diabetesta 25 vuotta. Sen jälkeen diabeettisen munuaissairauden riski pienenee. Ykköstyypin diabeetikoilla miessukupuoli ja diabeteksen pitkä kesto altistavat munuaismuutoksille.
Joka viidennellä kakkostyypin diabeetikolla on mikroalbuminuria jo diabeteksen toteamisvaiheessa. Jos tyypin 2 diabetes todetaan nuorella iällä, riski sairastua munuaisten vajaatoimintaan on sama kuin tyypin 1 diabeetikolla. Kymmenen vuoden kuluttua diabetekseen sairastumisesta mikroalbuminuriaa esiintyy 25–30 prosentilla kakkostyypin diabeetikoista.
Kakkostyypin diabetes on ollut yleisin keinomunuaishoitoon johtava sairaus vuodesta 1999 alkaen, vaikka keinomunuaishoitoa saavien kakkostyypin diabeetikkojen määrä on nyt laskussa. Toiseksi yleisin keinomunuaishoitoon johtanut sairaus on tyypin 1 diabetes.
Munuaismuutokset lisäävät sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Mikroalbuminuria lisää myös ennenaikaisen kuoleman vaaraa.
Verensokeri ja verenpaine hallintaan
Mikroalbuminuriavaiheessa munuaissairaus ei aiheuta todettavia oireita. Oireita alkaa tulla, kun valkuaisaineita erittyy runsaammin virtsaan. Paras vaihe pysäyttää nefropatian eteneminen on silloin, kun oireita ei vielä ole.
Miten diabeetikko voi hoitaa munuaisiaan, jotta munuaismuutoksia ei syntyisi tai jo alkanut vaurio voisi korjaantua? Erityisen tärkeä on huolehtia verensokeritasapainosta. Nefropatian tärkein syy on pitkään korkealla ollut verensokeri. Munuaisissa tapahtuu tuolloin muutoksia, jonka seurauksena valkuaisaineita pääsee normaalia enemmän virtsaan.
Munuaismuutosten ehkäisemiseksi on tärkeää mitata verensokeriarvoja säännöllisesti ja muuttaa hoitoa mittaustulosten edellyttämällä tavalla. Jos verensokeriarvot ovat jatkuvasti liian korkeita, lääkitystä kannattaa tehostaa. Hoidon muutoksista on hyvä keskustella omassa hoitopaikassa.
Toinen munuaisia hoitava tekijä on mahdollisimman normaali verenpainetaso. Korkea verenpaine vaikuttaa niin, että munuainen läpäisee entistä enemmän valkuaista virtsaan.
Ennen vastaanotolle tuloa on hyvä mitata verenpaine kotona neljänä peräkkäisenä päivänä aamulla ja illalla, kaksi mittausta molemmilla kerroilla, ja tuoda nämä tulokset vastaanotolle. Tarkat mittausohjeet saa omasta hoitopaikasta. Tavoite on, että verenpaine on kotimittauksessa alle 135/75 mmHg. Monilla tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää verenpainelääkityksen aloittamista.
Myös terveelliset elintavat suojaavat
Myös elintapoja voi olla syytä muuttaa. Jos ruokavaliossa on paljon suolaa, sen käyttöä on syytä vähentää. Aikuisen suolan saantisuositus on alle viisi grammaa eli vajaa teelusikallinen päivässä. Lakritsia ja salmiakkia kannattaa välttää, sillä niillä on verenpainetta nostava vaikutus.
Ruokavalion rasvojen koostumusta kannattaa miettiä. Ruokavalion kovat rasvat kannattaa vaihtaa ns. pehmeisiin rasvoihin, joita on muun muassa kalassa, öljyissä ja kasvimargariineissa. Ylipainoisen kannattaa miettiä myös ruuan määrää ja laatua sekä ruokailurytmiä. Viiden prosentin painon lasku on jo merkittävä tulos.
Aktiivinen liikkuminen auttaa verenpaineen, painon, verensokerin ja veren rasva-arvojen hallinnassa. Jo puoli tuntia arkiliikuntaa joka päivä on hyödyksi.
Tupakoinnin lopettaminen kannattaa, sillä se auttaa hidastamaan munuaismuutoksia. Tupakointi muun muassa nostaa verenpainetta. Tupakoinnin lopettamisen jälkeen sydän- ja verisuonitautien riski pienenee, insuliinin vaikutus tehostuu ja verensokeritasapaino paranee.
Munuaisten hoitoa ovat myös turhien tulehduskipulääkkeiden välttäminen, alkoholin käytön vähentäminen tai lopettaminen sekä ikääntyvillä muun muassa riittävä veden juominen sekä lääkityksen tarkistaminen hoitopaikassa. Kun kokoaa ateriat lautasmallin mukaan, muun muassa proteiinin osuus ruokavaliossa ei kasva liian suureksi. Runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio kuormittaa munuaisia.
