Teksti: Tiina Suomalainen
Niko Kytösaho, 16, on Suomen mäkihypyn nuori suuri lupaus. Hänen tavoitteenaan on tulla maailman parhaimmaksi mäkihyppääjäksi.
Viime keväänä hän sairastui ykköstyypin diabetekseen. Unelmastaan hän ei ole kuitenkaan luopunut.
Pakkanen paukkuu 23 asteessa. Lahden hyppyritornin puomilla istuu poika sinisessä haalarissa ja violetissa kypärässä. Taustalla hohtaa talvensininen taivas.
Kohta poika lähtee laskuun. Hän ei ajattele enää mitään, vaan keskittyy siihen, mitä keho tekee. Polvet koukistuvat, pää työntyy eteen ja kädet ojentuvat taakse.
Hyppyrinnokalla vauhti on jo 83 kilometriä tunnissa. Seuraa hypyn ratkaisevin hetki – ponnistus. Yhtäkkiä kiinteä alusta katoaa suksien alta. Vartalo ja jalat ojentuvat. Kädet tasapainottavat, ja sukset halkovat ilmaa V-muodossa.
Poika lentää.
Jo kolmannessa polvessa
Kovassa pakkasessa harjoitellaan harkiten. Kolmen hypyn jälkeen mennään lämmittelemään. Puolentoista tunnin kuluttua harjoitukset ovat ohi, ja Niko Kytösaholla on aikaa jutella. Paikalla ovat myös Nikon henkilökohtainen valmentaja, setä Pekka Kytösaho, ja isä Pasi Kytösaho.
Hyppyhaalarista kuoriutuu rauhallinen ja miellyttävä nuorimies, jossa on jotain samaa kuin nuorten tyttöjen teini-idolissa, laulaja Robinissa.
Mäkihyppy oli Nikolle itsestään selvä valinta jo lapsena. Hänen edesmennyt pappansa Veikko oli Suomen kärkihyppääjiä 1960-luvulla, Pasi-isä oli puolestaan Suomen parhaita hyppääjiä 90-luvulla. Hyppyuransa jälkeen Pasi toimi mäkihyppyvalmentajana. Myös Pekka-setä treenasi nuorempana mäkihyppyä tosissaan.
Niko syntyi ja kasvoi Paimiossa, joka ei ole ihan sitä perinteisintä mäkihyppyaluetta. Mäkiä kuitenkin löytyi harjoitteluun.
Niko ei muista ensimmäisiä hyppyjään, mutta isä muistelee, että Niko alkoi laskea ja hypätä leikki-ikäisenä.
– Niko ja hänen veljensä tulivat aina mukaan, kun lähdin valmentamaan vanhempia hyppääjiä. Kerran Niko hyppäsi niin innokkaasti kuuden metrin mäessä, että emme saaneet häntä lähtemään pois, ennen kun sammutimme mäestä valot.
Kun Niko meni kuudennelle luokalle, perhe muutti Paimiosta Lahteen. Yksi syy muuttoon oli Lahden paremmat harjoittelumahdollisuudet.
– Nuorempana harrastin paljon eri liikuntalajeja – jalkapalloa, yleisurheilua, telinevoimistelua, vähän hiihtoakin. Kun muutimme Lahteen, aloin keskittyä pääasiassa mäkihyppyyn, Niko kertoo.
Nopea oppija
Mäkihyppy nappasi, koska Niko huomasi olevansa siinä hyvä.
– Haluan pärjätä. Hypyt sujuvat koko ajan paremmin, ja siksi jaksan treenata. Minulle on opetettu oikeita asioita jo alle 10-vuotiaasta. Se tekee minusta hyvän, Niko analysoi.
Monesti puhutaan menestyjien kohdalla lahjakkuudesta. Pekka huomauttaa, että se ei välttämättä ole oikea sana.
– Valmentaminen on opettamista, ja Niko on nopea oppimaan. Hän ei pelkää, ja koska hän ei pelkää, hän pystyy aistimaan koko hypyn alusta loppuun.
11-vuotiaana Niko voitti 14-vuotiaiden Suomen mestaruuden. Viime vuonna hän voitti Itävallassa pidetyt Euroopan nuorten olympialaiset 27 pisteen erolla seuraavaan.
– Se osoitti, että olen oikealla tiellä ja antoi uskoa tulevaan.
Viimeisen puolentoista vuoden ajan Niko on kiertänyt ahkerasti aikuisten kisoja. Niihin pääsee, kun on saanut kerättyä riittävästi pisteitä alemmista tasoista.
Tammikuun lopussa Niko voitti Lahdessa normaalimäen SM-kultaa. Seuraavana päivänä hän kaatui mäessä, mutta selvisi pahannäköisestä kaatumisesta onneksi aika vähällä. Mitään ei murtunut, mutta oikean nilkan nivelsiteet saivat siipeensä.
Menneen talven tärkein koitos oli alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuskisat, jotka pidettiin Romaniassa helmikuun lopussa. Kisat eivät menneet Nikon kannalta ihan nappiin.
– Epäonnistumiset kuuluvat lajiin. Ei muuta kuin eteenpäin, Pekka toteaa.
Yllättävä pysäytys
Niko tietää, että elämä on täynnä yllätyksiä, eivätkä asiat aina mene suunnitelmien mukaan. Näin kävi myös viime keväänä, kun häntä alkoivat vaivata oudot oireet.
– Janotti ja piti juosta vessassa, Niko tiivistää.
Myös ruokaa meni tavallista enemmän, mutta Nikon paino ei noussut.
Perheen huoli heräsi, ja isä patisteli Nikoa kouluterveydenhoitajalle. Terveydenhoitajan vastaanotolla paljastui, että Nikon verensokeri huiteli 33:ssa. Hänet passitettiin saman tien sairaalaan.
– Oloni oli ihan hyvä, eikä kukaan oikein uskonut, että verensokeri voi olla niin korkealla. Olin ollut sinä aamuna jopa treenaamassa. Seuraavana päivänä minun piti olla maajoukkueen testeissä, ja olin sitä mieltä, että minähän en sairaalaan jää, Niko muistelee.
Toisin kävi. Niko vietti sairaalassa neljä päivää, jotta sokeriarvot saatiin tasapainoon ja Niko oppi pistämään insuliinia.
– En osannut suhtautua sairauteen oikein mitenkään. En tiennyt, mitä diabetes tarkoittaa, ja kaiken lisäksi minulla oli koko ajan ihan hyvä olo.
Diabeteslääkityksen aloittamisen jälkeen Nikon paino nousi kolmessa viikossa seitsemän kiloa. Muutama kilo karisi sittemmin. Painonnousu muutti hyppäämisen tuntua, ja syksyllä ja alkutalvella hyppäämisessä on ollut pientä hakemista.
Ruokavalio uusiksi
Sairastumisen jälkeen suurin muutos Nikon elämässä on tapahtunut ruokavaliossa. Se on erilainen kuin mitä sairaalassa suositeltiin.
Valmentaja Pekka Kytösaho oli Nikon mukana sairaalassa. Hän on edelleen tuohtunut siitä, miten ruokavaliosta nuorelle puhuttiin.
– Siellä hypisteltiin karkkipussia, ja sanottiin, että ihan kaikkea voit syödä, kunhan sitten korjaat verensokeria lääkkeellä. Mitä järkeä siinä on?
Pekka löysi ravitsemusterapeutin, joka räätälöi Nikolle uuden ruokavalion. Aluksi ruokavaliossa oli vähän hakemista, mutta nyt Nikon verensokeri on pysynyt hyvissä lukemissa jo pitkään. Hän ei tarvitse vielä pikainsuliinia, vaan pärjää toistaiseksi pelkällä pitkävaikutteisella insuliinilla.
– Syön nykyään enemmän ja vähän eri tavalla kuin aiemmin, mutta se sopii minulle, Niko vahvistaa.
Alussa Nikolla oli imeskelykarkkeja mukana treeneissä ja kisoissa, mutta niitä ei ole enää pitkään aikaan tarvittu. Hedelmiä ja muuta välipalaa hänellä on toki aina mukana siltä varalta, että kisat venyvät.
Mutta esimerkiksi nyt puolentoista tunnin treenien jälkeen Niko ei ota välipalaa vaan syö kotiin päästyään.
– Syön, kun minulla on nälkä. Yleensä 4–6 kertaa päivässä, hän kertoo.
Hauskaa on oltava
Sairastuminen ei muuttanut Nikon suunnitelmia. Tähtäimenä on edelleen maailman huippu.
– Toki diabetes ja uusi ruokavalio olivat alussa asioita, joihin oli totuttava. Myös tukijoukkojen piti tietää, mistä on kyse ja olla tarkkana, Pekka huomauttaa.
Niko näyttää, miten käsi alkaa täristä, jos verensokeri on liian matala.
– Ja reisiin tulee samanlainen tunne kuin alkaisi hapottaa, hän kuvailee.
Vaikka mäkihyppy on tärkeää, se ei ole kuitenkaan koko elämä. Nikolla on paljon kavereita, joiden kanssa hän viettää tavallisen teinin elämää: temppuilee trampoliinilla, ajelee mopolla, parkouraa, pelailee.
Suomen mäkihyppy kyntää tällä hetkellä todella syvällä, menestys maailmancupissa ollut heikkoa. Aika näyttää, tuleeko nuoresta Niko Kytösahosta yksi niistä hyppääjistä, jotka nostavat sen taas nousuun. Kaikki ainekset menestykseen ovat ainakin olemassa.
– Jos hyppäämisestä ei nauti, se ei toimi. Menestys tulee, kun sinulla on hauskaa, Pasi-isä summaa.
Lue lisää Nikon verkkosivulta:
nikokytosaho.fi
Niko Kytösaho
- syntynyt Paimiossa 1999.
- asuu Lahdessa.
- edustaa seuratasolla Ounasvaaran Hiihtoseuraa.
- kuuluu Hiihtoliiton mäkihypyn A-haastajiin.
