Tässä numerossa kantavana teemana on jaksaminen diabeteksen kanssa. Mielen hyvinvointi vaikuttaa kehon hyvinvointiin. Sain tästä oivallisen muistutuksen kokeillessani glukoosisensoria eli kudossokeria jatkuvasti mittaavaa laitetta. Viikon jaksolle osui mieltä kuohahduttava tilanne kotosalla. Kas vain, sensori hälytti saman tien korkeasta verensokerista ja käyrä osoitti koilliseen. Niin nopeasti verensokerini ei noussut viikon aikana kertaakaan toiste, ei edes herkuttelun jälkeen.
Diabeetikon ja läheisten jaksamista voidaan tukea tai koetella hoitopaikassa. Onneksi lääkäreiden opintoihin kuuluu nykyään vuorovaikutustaitojen harjoittelua, sillä toivomme kohtaamista kokonaisena ihmisenä iloineen ja murheineen, ei pelkkänä sairautena.
Kohtaamisissa terveydenhuollon kanssa kaipaamme myös ymmärrystä sille, että elämäntilanteet ovat erilaisia ja vaikuttavat helposti siihen, miten itseään jaksaa hoitaa. Psykologi vinkkaakin tässä lehdessä, että omat hoitotavoitteet kannattaa suhteuttaa elämäntilanteeseen ja olla itselleen armollinen.
Syksyn aikana mediassa ovat puhututtaneet potilaiden kokemukset lääkärissä. Monet diabeetikot kokevat, että media ja terveydenhuolto syyllistävät kakkostyyppiin sairastumisesta ja elämäntavoista. Eduskuntaa myöten on puhuttu diabeteksesta itse hankittuna sairautena, jonka hoidoksi riittää liikunta ja terveellinen ravinto.
Me Diabetesliitossa olemme tuoneet keskusteluun toista näkökulmaa: myös tyypin 2 diabetes on vahvasti perinnöllinen sairaus. Joka kolmas suomalainen kantaa sille altistavaa geeniperimää. Jos identtisistä kaksosista toisella on kakkostyypin diabetes, toisellakin on lähes 100 prosentin riski sairastua. Sairaus on myös etenevä, ja vaikka jotkut voivat elämäntapamuutoksilla ehkäistä tai lykätä sairastumista, lääkkeetön hoito ei riitä kaikille. Eikä syyllistäminen auta.
Mielenkiintoisia ovat kaksi suomalaista tutkimusta, joiden mukaan pitkäaikainen verensokeritasapaino on parempi niillä diabeetikoilla, joita hoitava henkilökunta voi työssään hyvin. Olemme siis samassa veneessä vastaanottopöydän molemmilla puolilla.
Mistä sitten löytyisi jaksamista vuoden pimeimpään aikaan? Kysyimme vinkkejä Diabetes-messujen kävijöiltä, ja vastauksia voit lukea sivulta 18. Omat konstini ovat niitä tavallisia: kirkasvalolamppua ja liikuntaa. Kirjoja, kynttilöitä ja villasukkia. Ja kohta päivä jo pitenee.
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!
Laura Manninen