Vapaan tanssin mestari

Teksti: Hanna Vilo

Kurkien soidinmenoihin kuuluu monenlaisia tanssiaskeleita. Niitä voi hyvällä onnella päästä seuraamaan esimerkiksi suoalueilla tai pelloilla.

Varma huhtikuun merkki on taivaalla liihottava kurkiaura, joka tuo lupauksen lähestyvästä kesästä. Kurjet matkaavat etelästä pohjoiseen pesimäalueilleen ja saattavat välillä pysähtyä maahan lepäämään ja esittämään soidintansseja.

Kurjet ovat pääasiassa suolintuja, minkä takia maassa niitä näkee tavallisimmin soiden lähettyvillä. Niitä saattaa kuitenkin nähdä myös rantaniityillä, viljelemättömillä peltoalueilla, ruovikoiden reunoilla ja hakkuuaukoilla. Pesimälintuina ne ovat levittäytyneet lähes koko maahan aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Kun kurjet saapuvat pesimäalueilleen, niiden soidinmenot alkavat kunnolla. Sekä urokset että naaraat viestittävät pariutumishaluaan vapaan tyylin paritanssilla, johon saattaa kuulua niiaamista, kumartelua, juoksemista, ristiaskeleita ja siipien levittelyä. Lisäksi ne nostavat välillä kaulaa ylöspäin ja päästelevät syviä kurkkuääniä.

Suurimmalla todennäköisyydellä muuttomatkalla olevia kurkiauroja näkee iltapäivisin, kun sää on kaunis. Silloin katse kannattaa kääntää taivaalle ja pitää korvat höröllä. Kurjet saattavat muuttomatkoillaan pitää myös upeita konsertteja. Mitä pidemmälle huhtikuu etenee, sitä enemmän kurkien ääniä yleensä kuuluu.

Juttu perustuu luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inbergin haastatteluun.
Kuva: Esko Inberg