Sirot sorkkajalat

Kuva: Esko Inberg

Talvisella pellolla ruokaileva metsäkaurisryhmä on hellyttävä näky. Siron ulkomuotonsa takia metsäkaurista on sanottu yhdeksi kauneimmista hirvieläimistä.

Hyvällä tuurilla joulukuisella aamulenkillä voi törmätä pellolla tai metsänreunassa pieneen metsäkaurisryhmään, joka etsii lumen alta ruokaa. Liikkeelle eläimet lähtevät usein silloin, kun valoisa aika alkaa.

Talvella metsäkauriit ovat sosiaalisimmillaan, ja ne liikkuvat usein ryhmissä, joihin kuuluu naaras, sen alle vuoden ikäiset vasat sekä yksi tai kaksi urosta. Ryhmässä liikkuminen auttaa metsäkauriita muodostamaan metsään ruokailupaikoille vieviä polkuja, jotka helpottavat liikkumista varsinkin lumiseen aikaan. Lisäksi tutulla reitillä on helpompi aistia vaaroja.

Polkujen varrella on myös paljon ihmissilmille näkymättömiä viestejä. Metsäkauriiden silmäkulmissa ja jaloissa on hajurauhasia, joita ne hierovat ohi kulkiessaan oksiin ja kasveihin. Hajumerkkien perusteella kauriit osaavat seurata lajitovereitaan.

Ulkonäöltään metsäkauris muistuttaa valkohäntäpeuraa, mutta se on huomattavasti pienemmän kokoinen. Metsäkauris painaa vain noin 20 kiloa, kun taas valkohäntäpeura painaa 70–130 kiloa. 

Väritykseltään metsäkauris on talvisin harmaanruskea, kesällä taas punaruskea. Hännän ympärillä on jo kaukaa helposti erottuva läiskä, joka on talvella valkoinen ja kesällä kellertävä. Pikkuruinen häntä on kokonaan turkin peitossa.

Hanna Vilo

Juttu perustuu luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inbergin haastatteluun.