Salaperäinen kiipeilijä

Teksti: Hanna Vilo

Kuva: Esko Inberg

Kun jaksaa odotella rauhassa, saattaa hyvinkin nähdä puukiipijän. Hauska lintulaji liikkuu puiden rungoissa vain alhaalta ylöspäin.

Ensin huonot uutiset: puukiipijää on hyvin vaikea havaita. Kaarnan värinen pikkuruinen lintu sulautuu lähes täydellisesti ympäristöönsä. Mutta jos jaksaa olla rauhassa paikallaan ja tarkkailla ympäristöä, voi saada vaivasta palkan.

Erikoista puukiipijää on tavattoman kiinnostavaa seurata, sillä se elää lähes kokonaan pystysuoraa elämää. Se kiertelee puiden runkoja spiraalimaisesti alhaalta ylöspäin ja etsiskelee käyrällä nokallaan kaarnan koloista hämähäkkejä ja muita hyönteisiä ruoakseen. Kun se pääsee vähän rungon keskiosan yläpuolelle, se lennähtää toisen puun tyveen ja jatkaa urakkaansa siellä. Puiden oksille vaakasuuntaan se ei liiku juuri koskaan.

Puukiipijöitä on Suomessa melko paljon. Erityisesti ne viihtyvät varttuneissa kuusikoissa, mutta niitä saattaa nähdä myös vanhoissa mänty- ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Tavallisesti puukiipijät ovat paikkalintuja, mutta ilmojen viilennettyä ne saattavat muuttaa Pohjois- ja Itä-Suomen kylmimmiltä alueilta kohti etelää. Juuri silloin niitä näkee eniten.

Puukiipijät liikkuvat usein myös tiaisparvien mukana, ja siksi niitä voi nähdä esimerkiksi lintujen talviruokintapaikoilla, joissa ne yrittävät löytää mahdollisimman pieniä talinpaloja. Puukiipijöiden selviytymistä talven yli voi myös auttaa hieromalla puiden rungon kaarnan rakoihin linnuille tarkoitettua rasvaa. Sopiva korkeus maasta on yhdestä kahteen metriä.

Juttu perustuu luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inbergin haastatteluun.


 

Aiemmat Mennään luontoon -jutut:

Hirvet haku päällä
Silmät sarvissa
Vapaan tanssin mestari
Kurren jäljillä
Sirot sorkkajalat
Joutsenten lumoa
Kappas, korento!
Kiikarit mukaan perhosjahtiin
Bongaa kosiva pöllö