Kappas, korento!

Pikkuruinen tummasyyskorento on liikkeellä syys-lokakuussa. Sen saalistustouhuja voi hyvinkin päästä seuraamaan aurinkoisella säällä.

Syksyn raikkaista ilmoista voi nauttia tarkkailemalla sudenkorentoja. Syys- ja lokakuu ovat parasta lentoaikaa tummasyyskorennolle, jota esiintyy runsaasti eri puolilla Suomea aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Laji viihtyy lähes kaikkialla luonnossa, mutta erityisesti se pitää vähän kosteista rantaniityistä. Usein tummasyyskorentoja näkee myös metsäautoteiden varsilla ja marjametsässä.

Tummasyyskorennot ovat hyvin pieniä korentoja: niiden ruumiin pituus on vain noin kolme senttimetriä. Ne on kuitenkin helppo tunnistaa värityksen perusteella. Nuorena tummasyyskorennon pääväri on keltainen, ja sen kyljissä on mustia kuvioita. Aikuisena naaraat säilyttävät suuren osan keltaisesta väristä, mutta koiraiden väritys muuttuu lähes kokonaan mustaksi. Loppusyksyllä niiden väri voi olla jo vähän harmahtava.

Sudenkorennot lähtevät liikkeelle auringonpaisteella. Hyvä hetki niiden havainnointiin on pari tuntia auringonnousun jälkeen, jolloin ilma on jo vähän lämmennyt. Laji ei ole kovin ihmisarka, minkä vuoksi niitä voi päästä seuraamaan melko läheltä.

Tarkkasilmäiset voivat myös seurata tummasyyskorentojen taitavaa saalistuskäyttäytymistä. Ne käyttävät ravinnokseen pieniä hyönteisiä ja etsivät niitä sekä ilmasta että kasvien lehdiltä. Ilmassa ne joko pyydystävät saaliinsa suoraan suuhun tai ottavat sen kiinni jaloillaan.

Hanna Vilo

Asiantuntijana luontokuvaaja ja -asiantuntija Esko Inberg.
Kuva: Esko Inberg