Diabetesta sairastavien varusmiespalvelus vaatii perusteellisen valmistelun

211
varusmiehiä-takaapäin-kuvattuina
Kuva: Annika Rauhala

Teksti: Miika Vähämaa

Diabetesta sairastavien varusmiespalvelus voi olla lähellä. Puolustusministeriö selvittää asiaa, ja näyttää todennäköiseltä, että ainakin vapaaehtoisuuteen perustuva varusmiespalvelus toteutuu. Mutta milloin ensimmäinen diabetesta sairastava voisi astua palvelukseen, sitä ei kukaan halua ennustaa.

Puolustusvoimat on selvittänyt, millaisin järjestelyin diabetesta sairastavien asepalvelus voitaisiin järjestää. Tavoitteena on mahdollisuus terveysturvalliseen palvelukseen. Tavoitteeseen on vielä matkaa.

– Nyt selvitettävät kokonaisuudet koskevat lainsäädäntöä, palvelusolosuhteita, Puolustusvoimien terveystarkastusohjeita ja näiden kaikkien kustannuksia, prikaatinkenraali ja yksikön johtaja Markku Viitasaari puolustusministeriöstä sanoo.

Palvelusta varten on muodostettava uusi kelpoisuusluokka diabetesta sairastavien varusmiespalvelusta varten. Puolustusvoimat on nyt kuvannut selvityksessään, mitä uuden palveluskelpoisuusluokan luominen edellyttää. 

– Mitään ylitsepääsemätöntä selvityksessä ei ilmennyt, mutta toisaalta on todettava, että sinällään pieni uudistus edellyttää varsin laajakantoisia toimenpiteitä. Pitäisi muuttaa jopa asevelvollisuuslakia ja erillisiä terveystarkastuksia, Viitasaari lisää.

Muutokset sivuavat useita eri hallinnonaloja ja saattavat edellyttää myös muiden kuin puolustushallinnon säädösvalmistelua. Päätös diabetesta sairastavien asepalveluksesta edellyttää siis poliittista päätöstä, johon kaikki asianosaiset hallinnonalat sitoutuvat.

Kaikki kykenevät halutaan palvelukseen

Puolustusvoimat tahtoo palveluksen piiriin kaikki kykenevät. On toivottavaa, että mahdollisimman moni suomalainen suorittaisi asepalveluksen.

– Tällä on merkitystä niin kansanterveyden, yhteiskunnan kriisinkestävyyden kuin maanpuolustustahdonkin kannalta. On kuitenkin ehdoton edellytys, että varusmiespalvelus tai vaikkapa naisten vapaaehtoinen palvelus tapahtuu yksilön terveyden kannalta turvallisesti ja ettei palvelus aiheuta ylimääräistä terveydellistä riskiä, Viitasaari linjaa.

Palvelusturvallisuus on asia, josta ei tingitä. Diabetesta sairastavien varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen mahdollistaminen on tämänhetkisen näkemyksen mukaan siis perustuttava vapaaehtoisuuteen. 

– Tällöin yksittäisen henkilön oma halu palveluksen suorittamiseen johtaisi hänen terveydentilansa arviointiin ja palveluskelpoisuusluokan määrittämiseen. Korostan, että nämä näkemykset ovat alustavia. Kokonaisuuden muodostuessa asiaa arvioidaan kaikki tekijät huomioiden, Viitasaari sanoo.

Esteet palvelukselle

Mikä on ollut tähän asti suurin este diabetesta sairastavien asepalvelukselle?

– Palvelusturvallisuus on luonnollisesti suurin este, Viitasaari sanoo.

Vaikka yksittäisen nuoren terveydentila sallisi palveluksen lähes normaalein järjestelyin, Puolustusvoimien on huomioitava myös tilanteet, joissa rasituksen, unen tai ravinnon puutteen takia terveydentila edellyttää nopeita toimenpiteitä. On myös mahdollista, että joskus tarvittaisiin ammattimaista sairaanhoitoa.

– Toistaiseksi nämä syyt on katsottu niin perustavanlaatuisiksi, että palvelus ei ole ollut mahdollista. Lisäksi yhdenvertaisuussyyt edellyttävät, että vastaavat arvioinnit olisi tehtävä myös muiden sairausryhmien kohdalla, Viitasaari kertoo.

Vaikka hallitusohjelmassa erikseen mainitaan nimenomaan diabetesta sairastavat, Puolustusvoimien on samassa yhteydessä arvioitava muiden terveydellisten syiden vuoksi vapautettujen edellytykset palveluksen suorittamiseksi.

Valmisteluun menee vielä aikaa

Milloin ensimmäinen diabetesta sairastava voisi astua palvelukseen? Puolustusministeri Antti Häkkänen ottaa maltillisen kannan.

– Asiasta on hallitusohjelmakirjaus, jonka mukaan etenemme. Taustalla on ajatus, että mahdollisimman monen on voitava antaa panoksensa Suomen puolustamiseen. Yksityiskohdat tarkentuvat asiantuntijatyönä tehtävän valmistelun edetessä. En lähde ennakoimaan tarkkoja ajankohtia tai palveluksen sisältöön liittyviä kysymyksiä, Häkkänen sanoo.

Markku Viitasaari on ministerin kanssa samaa mieltä.

– Mikäli asiassa päätetään edetä siten, että diabetesta sairastavien palvelus järjestettäisiin normaalisti palveluskelpoisuusluokan mukaan, asian valmistelu kestää. Jos kaikki tarvittavat lakimuutoksen, henkilökunnan koulutuksien ja muun osalta valmistellaan asianmukaisesti, tyypillisesti säädösvalmistelun aloittamisesta sen toimeenpanon käynnistämiseen kuluu vähintään vuosi. Usein enemmänkin, Viitasaari sanoo.

Jos poliittinen päätös diabetesta sairastavien palveluksen järjestämiseksi tehtäisiin esimerkiksi vuoden 2025 alussa, voisivat ensimmäiset diabetesta sairastavat astua palvelukseen aikaisintaan kesällä 2026.

– En kuitenkaan usko, että kaikki asiaan liittyvät kysymykset kyettäisiin selvittämään näin nopeasti. Aikataulusta on siis melko turhaa antaa arvioita, ennen kuin kaikki asiaan liittyvät seikat on tunnistettu ja niiden selvittämiseksi on jokin työsuunnitelma. Vielä emme ole tässä pisteessä, Viitasaari sanoo. 

Jos diabetesta sairastavien varusmiespalvelusta lähdetään kehittämään esimerkiksi vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kautta, voisi aikataulu ensimmäisen diabetesta sairastavan palvelukseen astumisessa olla nopeampi.

– Näitäkin vaihtoehtoja selvitetään ja punnitaan, Viitasaari sanoo.