Teksti: Tiina Suomalainen
Verensokeri laskee matalaksi, kipuaa liian korkealle tai heittelee. Tuttuja ja usein tuskastuttavia tilanteita monelle diabetesta sairastavalle. Verensokereiden vaihteluun on monia syitä, mutta onneksi myös keinoja korjata tilannetta on useita.
Erityisesti tyypin 1 diabeteksessa verensokeritason hoito on haasteellista, sillä mukana on monta muuttujaa. Tiedetään, että perusinsuliinin tarve voi vaihdella päivästä toiseen 10–20 prosenttia. Kun tähän lisätään epätarkkuudet pikainsuliinin annostelussa, päivän syömiset, aktiivisuudet ja tunnetilat, on oikeastaan ihme, että niinkin moni onnistuu pitämään verensokerit vakaana.
Joillakin on myös luonnostaan heittelevämmät verensokerit. Vaikka hoitaisi diabetesta miten säntillisesti tahansa, verensokereita voi olla vaikea saada kuriin. Tämä voi turhauttaa, ahdistaa ja stressata.
Tavoitteena on, että verensokeri pysyisi mahdollisimman ison ajan lukemissa 3,9–10 mmol/l. On ihan tavallista, että verensokeri pomppaa aterian jälkeen hetkellisesti korkealle. Kun verensokeri on pidempään koholla, elimistöön alkaa kertyä ketoaineita, mikä voi jatkuessaan olla vaarallista.
Kokosimme Hyvinkään sairaalassa työskentelevän diabeteslääkärin Leena Norvion ja Seinäjoen keskussairaalassa työskentelevän diabeteslääkärin Suvi Hietaniemen kanssa syitä, jotka voivat aiheuttaa liian matalia, liian korkeita tai heitteleviä verensokereita.
Liikaa tai liian vähän insuliinia
Tavallinen syy liian matalaan tai korkeaan verensokeriin on, että pistää liikaa tai liian vähän insuliinia kyseisen hetken tarpeeseen.
Esimerkiksi aterian jälkeen tuleva tilapäinen korkea tai matala verensokeri johtuu usein siitä, että ei ole arvioinut oikein aterian hiilihydraattimäärää. Olisi tärkeä tietää oma insuliini-hiilihydraattisuhdeluku ja pistää insuliinia tarkasti sen mukaan. Insuliini-hiilihydraattisuhdeluku kertoo sen, montako grammaa hiilihydraattia yksi annos pikainsuliinia kattaa.
Monipistoshoidossa isompia, yli 20 grammaa hiilihydraattia sisältäviä välipaloja ja iltapaloja varten on yleensä pistettävä insuliinia. Kun syöminen nostaa verensokeria säännöllisesti yli kaksi mmol/l, tarvitaan pikainsuliinia.
Myös perusinsuliinin ja ateriainsuliinin epäsopiva suhde voi olla syynä liian matalaan tai korkeaan verensokeriin. Sopiva perusinsuliinin määrä on 40–50 prosenttia vuorokauden kokonaisinsuliinimäärästä.
Pistosajankohta
Pikainsuliini pitäisi pistää mieluiten 15 minuuttia ennen ateriaa tai viimeistään aterian alussa niin, että se ehtii vaikuttaa oikeaan aikaan. Kun pikainsuliinin pistää liian myöhään, verensokeri voi ehtiä nousta korkeaksi. Aterian jälkeen lisäannosten pistäminen voi puolestaan pudottaa verensokerin liian matalaksi insuliinin päällekkäisvaikutuksen vuoksi.
Insuliiniannos pitäisi yleensä mitoittaa ja ajoittaa niin, että verensokeri nousee ateriaa edeltävästä verensokeriarvosta korkeintaan 2–3 mmol/l. Tällöin verensokerin huippu aterian jälkeen ei pääsääntöisesti ylitä arvoa 8–10 mmol/l. Diabeetikot, joilla verensokeri laskee herkästi liian matalaksi, voivat joutua tinkimään näistä tavoitteista.
Pistospaikka
Liian matalan, liian korkean tai heittelevän verensokerin syynä voi olla se, että pistää jatkuvasti samalle, pienelle alueelle. Pistospaikkaan saattaa syntyä turvotusta ja kovettumaa, ja sen vuoksi insuliini imeytyy välillä paremmin ja välillä huonommin. Kannattaa laajentaa pistosaluetta, vaihtaa pistospaikkaa usein ja antaa kovettumakohtien rauhoittua.
Väärin korjattu
Verensokeri voi alkaa heitellä, jos korkeita verensokereita korjaa liian isolla insuliinimäärällä. Insuliinin teho tulee viiveellä, ja verensokeri voi silloin heilahtaa liian alas. Maltti on valttia verensokereiden korjaamisessa.
Välineet ja laitteet
Insuliinin teho heikkenee, jos se pääsee jäähtymään tai jos sitä säilytetään yli 30 asteen lämmössä. Insuliinikynän neula suositellaan vaihdettavaksi jokaisen pistoksen jälkeen. Lisäksi kannattaa tarkistaa, että mittausliuskat eivät ole vanhentuneita.
Laitteisiin ei kannata sokeasti luottaa. Glukoosisensori voi näyttää vääriä lukemia, ja esimerkiksi sensorin päällä nukkuminen voi johtaa virheellisen mataliin lukemiin. Jos epäilee, että sensori näyttää väärin, verensokeri kannattaa tarkistaa sormenpäästä.
Liikunta
Liikunta tehostaa insuliinin vaikutusta ja useimmiten verensokeri laskee liikunnan aikana ja tunteja sen jälkeen. Kun ongelmana on matala verensokeri liikuntapäivinä, liikunnan aikana vaikuttavan insuliinin määrää voi vähentää. Usein on myös hyvä vähentää yöllä vaikuttavan insuliinin määrää, kun on päivällä harrastanut liikuntaa. Aktiivisesti liikkuvan täytyy myös muistaa syödä riittävästi hiilihydraatteja.
Liikunta voi myös nostaa verensokeritasoa liikunnan aikana, jos liikunta on hyvin intensiivistä ja jännittävää. Näin voi käydä esimerkiksi joukkuelajeissa ja kilpailutilanteissa.
Liikunnan vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä ja voivat samallakin ihmisellä vaihdella päivästä toiseen.
Matala verensokeri yöllä
Perusinsuliinia pyritään annostelemaan niin, että verensokeri on yöllä, aamulla herätessä ja ennen aterioita useimmiten 4–7 mmol/l. Illalla nukkumaan mennessä useimmille sopiva verensokerin taso on 6–8 mmol/l.
Jos verensokeri laskee nukkuessa liian alas, syynä voi olla se, että perusinsuliinia tai ilta-aterialla pikainsuliinia on annosteltu liikaa tai verensokeria on korjattu liian rajusti. Myös illalla harrastettu liikunta voi laskea verensokeria yöllä.
Kyse on myös fysiologisesta ilmiöstä, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Verensokeri on alimmillaan keskiyöllä sairastaa diabetesta tai ei.
Kun matalia verensokereita on öisin paljon, elimistö alkaa tottua niihin eivätkä ne enää välttämättä herätä. Kun verensokeri laskee liian alas, käynnistyy kehon oma suojamekanismi ja insuliinin vastavaikuttajahormonit alkavat korjata tilannetta. Jos on taipumusta matalaan verensokeriin öisin, glukoosisensorin hälytykset kannattaa pitää päällä yölläkin.
Myös runsas alkoholinkäyttö voi laskea verensokeria. Erityisesti se altistaa hypoglykemioille yöllä.
Aamun korkeat verensokerit
Aamunkoittoilmiö tarkoittaa sitä, että aamuyöstä verensokeri alkaa nousta. Heräämisen jälkeen se nousee vielä lisää. Tätä kutsutaan get up -ilmiöksi.
Diabetesta sairastavalle aamun korkeat verensokerit voivat olla hankala ongelma. Jos verensokeri on aamuisin esimerkiksi 12 mmol/l, koko aamupäivä menee sitä korjatessa.
Aamunkoittoilmiö vaihtelee. Toisina aamuina se tulee, toisina taas ei. Se voi tulla myös eriasteisena.
Kyse on fysiologisesta reaktiosta. Verensokeri alkaa nousta kaikilla aamuyöstä heräämishormonien vaikutuksesta. Säännöllisillä nukkuma-ajoilla voi yrittää hallita tilannetta. Lisätietoa aamunkoittoilmiöstä löytyy verkkolehdestä diabeteslehti.diabetes.fi: Aamunkoittoilmiö nostaa verensokeria aamuyöllä.
Hypoglykemian pelko
Korkeiden verensokereiden taustalla voi olla hypoglykemian pelko. Se voi vaikuttaa erityisesti iltaisin: iltapalalla pistetään liian vähän pikainsuliinia tai syödään varmuuden vuoksi vielä vähän lisää.
Joskus pelon taustalla on koettu vakava hypoglykemia, mutta syynä voi olla myös matalien verensokereiden aiheuttamat inhottavat tuntemukset, joita halutaan vältellä.
Epäsäännöllinen elämä
Verensokerin saa seilaamaan kaikenlainen epäsäännöllisyys, kuten päivästä toiseen vaihtelevat nukkumis- ja ruokailuajat. Tämän voi korjata muuttamalla elämänrytmiään säännöllisemmäksi, jos se on mahdollista.
Tunteet ja mieliala
Stressaava tilanne, jännitys, ilo ja suru voivat näkyä verensokereissa. Yleensä tunnekuohahdukset nostavat verensokerin äkkiä korkealle.
Tunteiden ja mielialan aiheuttamien verensokerin nousujen korjaaminen on useimmiten turhaa. Tilanne korjaantuu vähitellen itsestään.
Stressi voi olla pitkäaikaista, jolloin stressihormonit pitävät verensokerin korkealla koko ajan. Tällöin pitäisi pyrkiä purkamaan stressaavia tekijöitä ja rauhoittaa elämää.
Sairaudet
Sairaus tai tulehdus nostaa yleensä verensokeria. Sairauden vaikutus saattaa näkyä verensokerissa jo paria päivää ennen muita oireita ja vaikuttaa verensokeriin jopa viikkoja parantumisen jälkeen. Sairauspäivinä on hyvä mitata verensokeria tavallista tiheämmin ja lisätä insuliinia ohjeiden mukaan, jotka löytyvät muun muassa verkkolehdestä diabeteslehti.diabetes.fi: Kuume nousee – mitä teen?
Kuume nostaa insuliinin tarvetta paljon. Yhden asteen lämmönnousu nostaa insuliinin tarvetta 25 prosentilla.
Kilpirauhasen liikatoiminta nostaa ja vajaatoiminta puolestaan laskee verensokeria.
Lääkkeet
Lääkkeistä kortisoni vaikuttaa voimakkaimmin verensokeriin nostaen sitä. Kun kortisonilääkitys aloitetaan, lääkärin kanssa voi neuvotella, miten insuliinin annostelua tarvittaessa lisätään.
Kannattaa pitää mielessä, että jo yksi kortisonipistos nostaa verensokeria moneksi päiväksi. Muutaman päivän ajan verensokeri voi nousta jopa lukemaan 25 mmol/l.
Kuukautiskierto
Joillakin naisilla kuukautiskiertoon liittyvät hormonivaihtelut vaikuttavat voimakkaasti verensokeriin. Useimmilla insuliinin tarve nousee juuri ennen kuukautisia ja niiden alussa. Joillakin vaikutus voi olla päinvastainen.
Painonnousu
Jos paino nousee, nousee verensokerikin. 5–10 kilon painonnousu on jo merkittävä muutos, ja perusinsuliinin tarve kasvaa.
Milloin diabeteslääkärin tai -hoitajan vastaanotolle?
Aina kotona tehdyt viilaukset eivät auta vaan tarvitaan ammattilaisen apua. Jatkuva glukoosisensorointi tukee verensokereiden hallintaa.
Aina pienet viilaukset eivät riitä, vaan tarvitaan isompi remontti diabeteksen hoitoon. Kun glukoositaso on usein tai jatkuvasti liian korkea tai matala tai kun diabetesta sairastava ei enää tunne matalan verensokerin oireita, kokonaisuutta pitää miettiä ammattilaisten kanssa.
Jatkuva glukoositason seuranta eli sensorointi auttaa pääsemään kiinni niihin tekijöihin, jotka mahdollisesti vaikuttavat verensokeriin. Sensorointia pidetäänkin merkittävimpänä edistysaskeleena diabeteksen hoidossa sitten insuliinin keksimisen. Se on parantanut diabetesta sairastavien hoitotasapainoa ja elämänlaatua ratkaisevasti. Jatkuva glukoositason seuranta on kuitenkin vaihtelevasti käytössä eri hyvinvointialueilla.
Sensorin mittaustuloksia seuratessa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota aikaan verensokeritavoitteessa (time in range eli TIR) sekä matalien verensokereiden esiintyvyyteen. Tavoitealueella eli lukemissa 3,9–10 mmol/l pitäisi olla yli 70 prosenttia mittauksista. Matalia verensokereita saisi olla alle neljä prosenttia ajasta. Runsas matalien verensokereiden määrä altistaa korkeille verensokereille ja lisää verensokereiden vaihtelua.
Keskimääräinen verensokeritaso HbA1c ei aina kerro kaikkea, sillä vaikka se olisi hyvä, verensokerit voivat vaihdella paljon. Verensokerin vaihtelevuus pitäisi olla alle 36 prosentin.
Insuliinipumppu voi olla monelle aikuiselle pelastus, kun verensokerin vaihtelut ovat voimakkaita. Pumppujen teknologia ja sitä kautta niiden käytettävyys ovat parantuneet merkittävästi viimeisen parin vuoden aikana.
Kakkostyypin diabeetikon verensokeriongelmat
Kakkostyypin diabeetikon verensokereita nostaa painonnousu ja riittämätön hoito.
Tyypin 2 diabetesta sairastavilla korkean verensokerin syiden taustalla on liian vähäinen liikunta, sairaudet, tulehdukset, vammat, ravitsemus ja epäsäännöllinen tai epäterveellinen elämä sekä huonosti nukutut yöt, jotka nostavat stressihormonin määrää ja sitä kautta verensokeria.
Monesti tyypin 2 diabeetikon korkeiden verensokereiden syynä on painonnousu. Se johtaa siihen, että lääkkeet eivät toimi hyvin. Perusongelma on maksan rasvoittuminen, joka lisää insuliinin tarvetta. Erityisesti keskivartalolihavuus heikentää insuliinin toimintaa.
Korkeiden verensokereiden syynä voi olla myös riittämätön hoito. Tyypin 2 diabetes on etenevä sairaus, joten myös sen hoidon pitää pysyä ajan tasalla.
Nykyään hoidossa suositaan painoa laskevia SGLT2-estäjiä eli sokerinpoistajia ja GLP1-valmisteita eli suolistohormonilääkkeitä. Paras hoitotulos saadaan lääkkeiden ja elintapojen yhdistelmällä.
Tyypin 2 diabeteksen alkuvaiheessa painonpudotus on tehokas keino alentaa verensokeria, mutta jos tauti on vuosien aikana muuttunut enemmän ykköstyypin kaltaiseksi, laihtuminen ei enää juurikaan auta.
