Teksti: Pirkko Tuominen
Matias Rantala on haaveillut stuertin työstä kymmenen vuotta. Hän luuli pitkään, että diabetes estää työskentelemisen ilmailualla. Ovi stuerttikoulutukseen avautui kuitenkin viime syksynä Saksassa.
Matias Rantalalla, 21, on haastatteluhetkellä takanaan kuukausi opiskelua stuerttikoulutuksessa Saksan Hahnissa, mutta hänen on vieläkin vaikeaa käsittää päässeensä koulutukseen.
– Tuntuu uskomattomalta ja upealta. Toisinaan stressaan, että jos joku sittenkin tulee sanomaan, etten voi jatkaa diabetekseni takia, Matias sanoo.
Hän voi kuitenkin olla huoleti niin kauan, kun hänellä on voimassa oleva ilmailulääkärintodistus. Siihen Matias tarvitsi myös diabeteslääkärin puoltavan lausunnon. Diabeetikkona hänen pitää uusia tämä AME-terveystodistus vuosittain. Normaalisti se tulee uusia viiden vuoden välein.
Matkustamohenkilökunnalta vaaditaan hyvää terveydentilaa. Monessa lentoyhtiössä tämä tarkoittaa sitä, ettei stuertiksi tai lentoemännäksi pääse, jos on jokin pitkäaikaissairaus – etenkään, jos se vaatii jatkuvaa tai säännöllistä lääkitystä tai säännöllistä seurantaa. Matias on sairastanut ykköstyypin diabetesta lähes koko elämänsä, vauvaiästä asti.
– Luulin pitkään, että joudun luopumaan unelmastani työskennellä ilmailualalla. Viime vuonna hain korvikkeeksi laivalle töihin, mutta työterveyslääkäri ei pitänyt minua alalle soveltuvana diabeteksen takia.
Matias masentui mutta takaiskusta toivuttuaan alkoi tutkia asioita ja selvitellä ilmailualan säännöksiä. Hän huomasi, että irlantilaisella lentoyhtiöllä terveysvaatimukset eivät olleet niin tiukat kuin useissa muissa lentoyhtiöissä. Riemu ratkesi, kun hänen hakemuksensa hyväksyttiin ja paikka stuerttikoulutukseen varmistui.
Matias tiedostaa, että lentotyö on insuliininpuutosdiabeteksen kanssa huomattavasti haastavampaa kuin terveenä. Vielä vaikeampaa se olisi, jos hänellä ei olisi insuliinipumppua.
– Minun tarvitsee vain syöttää nauttimani hiilarit pumppuun ja pumppu laskee automaattisesti insuliinin tarpeen. Monipistoshoidolla en selviäisi, jatkuva hienosäätö uuvuttaisi.
Lentotyössä puitteet hyvän hoitotasapainon ylläpitämiselle eivät ole optimaaliset, mutta toisaalta työ motivoi tavoittelemaan sitä.
– Hyvä hoitotasapaino on tärkeää oman ja matkustajien turvallisuuden kannalta. Niin kauan kuin hoitotasapaino pysyy hyvänä, voin työskennellä stuerttina, Matias sanoo.
Kuusi viikkoa tiukkaa tahtia
Kouvolassa asuvan Matiaksen ei tarvinnut kauaa miettiä, lähteäkö Saksaan. Hän on reissannut maassa aiemminkin ja osaa jonkin verran saksaa. Sitä hän ei stuerttikoulutuksessa kuitenkaan tarvinnut, sillä opetus ja oppikirjat olivat englanninkielisiä.
Tahti oli tiivis ja päivät pitkiä, yleensä yhdeksäntuntisia, mutta venyivät välillä pidemmiksikin. Matias opiskeli myös itsenäisesti iltaisin, koska joka arkiaamu oli kirjallinen testi.
– Vapaa-aikaa jäi sen verran, että ehdin käydä lenkillä ja kaupassa ja laittaa ruokaa, Matias kertoo.
Kolme ensimmäistä viikkoa oli pääasiassa luokassa opiskelemista. Sen jälkeen koulutuksessa harjoiteltiin enemmän käytännön asioita, kuten elvytystä, sammutusta, turvaohjeiden esittelyä ja protokollaa. Kaikissa tilanteissa, esimerkiksi hätälaskun tai sairaustapauksen sattuessa, on tietty kaava tai järjestys, jonka mukaan matkustamohenkilökunnan tulee toimia. Jokaisen stuertin ja lentoemännän pitää myös pystyä uimaan vähintään 25 metriä. Se tarkistetaan uimahallissa, jossa harjoitellaan myös tajuttoman ihmisen pelastamista.
– Eniten tykkäsin eri konetyyppeihin tutustumisesta sekä turvaohjeista. Oli tosi siistiä, kun pääsin ensimmäisen kerran esittelemään turvaohjeet, Matias kertoo.
Hän on unelmoinut stuertin työstä siitä lähtien, kun lensi 11-vuotiaana.
– Olen katsellut paljon lentovideoita YouTubesta ja kotona minulla on tietokoneessa lentosimulaattoriohjelma, jolla olen opetellut lentämistä ja koneen operoimista.
Stuerttikoulutus ei maksanut Matiakselle mitään ja ruokarahaa hän sai 28 euroa päivässä, mutta muut kulut, kuten majoitus ja huumetesti hänen piti maksaa itse. Matias asui hostellissa kurssikavereidensa kanssa.
Kuusi viikkoa kestävän koulutuksen puolivälissä oli sata kysymystä sisältävä teoriakoe. Matiaksen koe meni hyvin – virheitä tuli vain kaksi – mutta kuusi hänen kurssikaveriaan sai lähtöpassit.
– Koulutus oli haastavaa, koska lyhyessä ajassa piti omaksua paljon asioita, Matias toteaa.
Luokan yhteishenki oli hyvä, vaikka kurssilaiset tulivat useista eri maista, suurin osa Espanjasta. Muutamien kanssa Matias ystävystyi enemmänkin.
Barcelona kutsuu
Otan Matiakseen uudestaan yhteyttä marraskuussa ja kyselen kuulumisia. Hän on päässyt loppukokeesta läpi, valmistunut ja aloittanut työt Barcelonassa. Ensimmäiset kolme kuukautta ovat koeaikaa, jonka jälkeen hänestä tulee virallisesti matkustamohenkilökuntaa.
– Koko luokkamme työskentelee Barcelonassa, jossa lentoyhtiöllä on kova työvoiman tarve. Sitoudun työskentelemään täällä lentoyhtiölle noin kuusi kuukautta. Sen jälkeen voin anoa halutessani vaihtoa muualle, Matias kertoo.
Stuerttikoulutus on ainutlaatuinen mahdollisuus ja pääsylippu myös muihin lentoyhtiöihin, vaikkapa johonkin charter-lentoyhtiöön.
– Olen aina katsonut stuertteja ja lentoemäntiä kunnioittaen ylöspäin. Jokin siinä työssä ja lentokoneissa kiehtoo minua. Lentäjäksi minusta ei ole diabeteksen takia, mutta nyt pääsen lentokoneeseen töihin, ja se on todella siistiä.
Matias haluaa kokeilla, onko hänen unelmatyönsä sitä, mitä hän on siltä odottanut. Hän haluaa myös nähdä, miten hänen työidentiteettinsä kehittyy. Jos työ tuntuu mukavalta, hän jää pidemmäksi aikaa ulkomaille.
– Työpäivät ovat menneet hyvin. Minusta stuertin työ on todella mielenkiintoista ja innostavaa. Työskentelemme kuuden hengen tiiminä ja miehistön kesken on hyvä ilmapiiri. Vastuu on toki suuri, mutta asenne ratkaisee. Hyvällä asenteella selviää mistä vain tilanteesta eikä koskaan tarvitse olla yksin. Saan tavata päivittäin uusia ihmisiä ja nähdä uusia paikkoja, hän iloitsee.
Työskentely lentokoneessa diabeteksen kanssa on sujunut ongelmitta. Matiaksesta tuntuu jopa siltä kuin insuliini tehoaisi paremmin 37 000 jalan korkeudessa kuin maan pinnalla, sillä verensokerit ovat pysyneet tasaisina. Hänellä on aina taskussaan glukoosia ja matkalaukussaan energiapatukoita, varainsuliinia ja -tarvikkeita sekä varajärjestelmä siltä varalta, että insuliinipumppu sattuisi hajoamaan.
– Huolellinen on oltava, mutta kun hoitotasapaino on riittävän hyvä, stuerttina työskentely onnistuu. Olen voinut olla avoin diabeteksen suhteen, ja se on suuri helpotus.
Matias kannustaa muitakin ottamaan askeleen kohti sitä, mistä he unelmoivat, ja tavoittelemaan sitä sinnikkäästi.
– Saavutin suurimman unelmani. Toivottavasti pystyn inspiroimaan tällä muita ja osoittamaan, ettei diabetes estä toteuttamasta toiveita.
