Liuskajakelu kapenee – verensokerinmittaukset harvenevat

Teksti: Tuija Manneri

Osa tablettihoitoisista tyypin 2 diabeetikoista ei enää välttämättä saa käyttöönsä verensokerimittaria tai yhtä paljon mittausliuskoja kuin ennen. Mistä oikein on kysymys ja keitä uusi rajaus koskee?

Tablettihoitoisten tyypin 2 diabeetikkojen verensokerinmittaukset ja niihin liittyvä tarvikejakelu ovat joillakin paikkakunnilla muuttuneet. Esimerkiksi Helsinki linjasi viime keväänä ja Espoo viime vuonna, että terveydenhuolto ei entiseen tapaan enää anna kaikille tablettihoitoisille kakkostyypin diabeetikoille verensokerimittaria ja glukoosiliuskoja.

Espoossa tarvikejakelu linjattiin Käypä hoito -suosituksen mukaan.

– Suosituksessa todetaan, että tyypin 2 tablettihoidossa omaseurannasta ei ole lisähyötyä enää ensimmäisen hoitovuoden jälkeen, jos diabeetikko on päässyt hoitotavoitteeseensa eli pitkän aikavälin sokeriarvo eli HbA1c on hyvä, eikä lääkitys altista liian matalalle verensokerille eli hypoglykemialle, senioriasiantuntija Kirsti Mattson avaa päätöstä.

– Verensokerin mittaamisella täytyy olla aina tarkoitus eli sen pitää jotenkin ohjata hoitoa. Käytännössä osa tablettihoitoisista tyypin 2 diabeetikoista on mitannut verensokeria tiheästi ilman perusteltua syytä, Helsingin omahoitotarvikejakelun ylilääkäri Juha Ahonen perustelee.

– Tablettihoidossa verensokerimittaamisen idea on lähinnä arvioida, että verensokerin perustaso on oikea eli tablettimäärä on oikea. Yksittäisillä verensokeriarvoilla tai satunnaisilla poikkeamilla ei ole suurta merkitystä.

Mitä tutkijat sanovat?

Vaasassa tarvikejakelua rajattiin jo neljä vuotta sitten. Ajatuksen isä oli diabetologi ja Vaasan kaupunginsairaalan ylilääkäri Kaj Lahti.

– Koska hoidon kustannukset lisääntyvät koko ajan, on varmistettava, että oikeat ihmiset saavat oikean määrän tarvikkeita. Siksi diabetesdiagnoosi sinänsä ei enää oikeuta verensokerimittariin ja liuskoihin, vaan verensokerin mittaamisen ja hoitotarvikkeiden tarpeen määrittelevät aina diabeteslääkäri ja diabeteshoitaja – kunkin diabeetikon tilanteen mukaan, Lahti linjaa.

Sekä Lahti, Ahonen että Mattson saavat säännöllisesti kielteistä palautetta tarvikejakelun muutoksista. Osa tablettihoitoisista tyypin 2 diabeetikoista haluaisi edelleen mitata verensokeriaan tiheämmin kuin diabeteslääkärin tai -hoitajan mielestä on tarpeellista.

Mittaaminen saattaa tuntua diabeetikosta turvalliselta ja lisätä tunnetta elämän hallinnasta. Se myös opettaa tuntemaan omaa sairautta entistä paremmin ja innostaa omahoitoon, kun verensokeriarvosta näkee syömisen ja liikunnan vaikutukset. Lisäksi omahoitotarvikkeiden vähentäminen on koettu alueellisesti epätasa-arvoiseksi, koska jossakin tarvikkeita annetaan ja toisaalla ei.

Lääketieteen professori Johan Eriksson Helsingin yliopistosta ymmärtää pettymystä, mutta pitää tarvikejakelun uusia linjauksia perusteltuina, koska ne pohjautuvat tutkimustuloksiin.

– Ikävä totuus on, ettei yhteiskunnalla ole kaikkeen varaa. Tämä on sellainen turvallinen säästökohde. Verensokerin mittaamisella pitäisi jotenkin pystyä itse vaikuttamaan diabeteksen hoitoon, mutta vaikuttamismahdollisuudet ovat aika pienet ja siten mittaaminenkin turhaa, jos tablettihoitoinen tyypin 2 diabeetikko on hoitotavoitteessa, eikä hänellä ole lääkitystä joka altistaisi hypoglykemioille.

Mittaamisesta voi Erikssonin mielestä olla joskus haittaakin.

– Tutkimuksissa on jopa todettu, että kun tablettihoitoisella tyypin 2 diabeetikolla on hyvä hoitotasapaino, vähän koholla oleva verensokeriarvo voi aiheuttaa ahdistusta, koska siihen ei tablettihoidolla pysty juuri vaikuttamaan.

Kenellä voi olla hyporiski?

Insuliinihoitoiset tyypin 2 diabeetikot saavat edelleen verensokerimittarin ja glukoosiliuskoja omahoidon tueksi. Heidän täytyy tietää verensokeriarvonsa, jotta voivat annostella insuliinin oikein ja välttää hypoglykemian riskin.

– Lisäksi mittaamista tarvitsevat ne tablettihoitoiset tyypin 2 diabeetikot, jotka käyttävät hypoille altistavaa lääkitystä kuten sylfonyyliureavalmisteita. Niitä käytetään kuitenkin Suomessa vähän, Johan Eriksson kertoo.

Kaikki tablettihoitoiset tyypin 2 diabeetikot saavat verensokerin mittaustarvikkeita sairauden alussa. Tarkoitus on hoidon ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden aikana saada verensokeriarvot kuntoon ja saavuttaa oma hoitotavoite. Jos hoitotasapainoa ei siinä ajassa löydy, verensokerin säännöllistä mittaamista jatketaan samalla kun selvitetään, miten lääkitystä ja elintapoja pitäisi edelleen muuttaa.

Kaj Lahti, Juha Ahonen ja Kirsti Mattson vakuuttavat, ettei kukaan tablettihoitoinen tyypin 2 diabeetikko edelleenkään jää ilman verensokerimittaria ja liuskoja silloin, kun niitä tarvitsee.

– Säästöä ei haeta kenenkään hoidosta, vaan turhasta ylimääräisestä mittaamisesta, Ahonen sanoo.

Kuka tarvitsee lisämittauksia?

Jos aiemmin hyvä hoitotasapaino jostain syystä järkkyy ja mietitään lääkitykseen muutoksia, tablettihoitoisen tyypin 2 diabeetikon verensokerin mittaamista tihennetään uudestaan.

– Seurantajaksoja tehdään tilanteen ja tarpeen mukaan. Esimerkiksi silloin, kun edessä on leikkaus ja sairaalajakso, Matsson tarkentaa.

– Tihennetty seuranta on perusteltua myös silloin, kun diabeetikolla on muu sairaus, esimerkiksi pitkä vaikea tulehdussairaus tai kun hoitoon on lisätty muu lääkitys, varsinkin kortisoni, Kaj Lahti lisää.

Ahonen korostaa, että diabetestyypin, lääkityksen ja hoitotasapainon lisäksi verensokeriin vaikuttaa moni asia.

– Verensokerin mittaustarvetta arvioidessa otetaan huomioon esimerkiksi muut sairaudet, ikä, diabeteksen kesto, elämäntavat, hoitotavoite, mahdollinen raskaus ja diabeetikon suhtautuminen hoitoon.

Tiheästä verensokerin mittaamisesta luopuminen voi tuntua siihen tottuneesta kakkostyypin diabeetikosta vaikealta, etenkin jos muutos lisää turvattomuuden tunnetta. Asia kannattaa ottaa vastaanotolla puheeksi.

– Usein teemme sitten parin viikon seurannan, jonka tulokset hoitaja käy diabeetikon kanssa läpi. Sitten katsotaan, miltä mittaustarve niiden valossa näyttää ja keskustellaan asiasta, Lahti sanoo.

– Omat tuntemukset kannattaa selittää ja perustella, Mattson rohkaisee. – Asiakas ja hänen tarpeensa halutaan huomioida.

3 KOMMENTIT

  1. Miten tässä tehdään merkintä yksilöllisestä tarpeesta jos summittaisesti määrätään, että liuskoja ei enää jaeta? Yksilöllinen tarve on merkittävä hoitosuunnitelmaan ja kenellä meistä diabeetikoista on hoitosuunnitelma?

  2. Minusta päätös rajoittaa liuskojen jakelu on epätasaarvoa ruokkivaa päätös,hyvin vaikeata tietää milloin sokeritaso järkkyy ja hakeutua hoitoon siitä syystä!!!

  3. Kirjoituspöydän takana voidaan laatia suunnitelmia diabeetikoille … Mielestäni suurin osa lääkäreistä eivät `itse terveinä` kykene ymmärtämään diabeteksen hoitoa ja sen käyttäytymistä eri henkilöissä.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here