Espanjan julkinen terveydenhuolto poikkeaa moneltakin osin Suomen vastaavasta. Valtio ei tue lainkaan yksityistä terveydenhuoltoa. Julkinen terveydenhuolto on ilmaista lähes kaikilta osin lääkärin vastaanotoista tutkimuksiin ja hoitoihin, ja se myös toimii nopeasti ja tehokkaasti.
Julkisessa terveydenhuollossa on omalääkärijärjestelmä, joka toimii moitteettomasti. Minutkin lääkäri on määrännyt joka vuosi suureen verenkuvaan, ja siitä on ilmennyt jo muutaman kerran, että verensokerini on koholla. Vuosi takaperin sain sitten diagnoosin, että minulla on kakkostyypin diabetes.
Sain lääkkeeksi metformiinia, ja ohjeeksi että ruokavalio on muutettava terveelliseksi ja liikuntaa on lisättävä. Verensokerin mittausta varten sain verensokerimittarin ja neulat ja reseptin liuskoille. Mittausjärjestelmä on täällä toisenlainen kuin Suomessa: arvot ilmoitetaan milligrammoina desilitroissa. Normaali verensokeriarvo on 70–100 mg/dl.
Käyn säännöllisesti tapaamassa diabeteshoitajaa. Verensokerimittarit ovat ilmaisia, mutta mittausliuskoista joutuu maksamaan normaalin lääkekorvauksen, joka on eläkeläisille 10 prosenttia lääkkeen kokonaishinnasta. 50 liuskan purkki maksaa 19 euroa, joten diabeetikon maksettavaksi jää 1,90 euroa.
Käytän vain metformiinia, ja 50 tabletin pakkaus tätä lääkettä maksaa 1,94 euroa. Minä maksan hinnasta 10 prosenttia eli 19 senttiä. Ei kovin järisyttävä kustannus, eihän?
Työssäkäyvä joutuu maksamaan lääkkeiden hinnasta keskimäärin 40 prosenttia riippuen tulotasosta. Mutta koska lääkkeet ovat Espanjassa todella halpoja Suomeen verrattuna, sairastaminen ei täällä yleisesti ottaen aiheuta valtavia kustannuksia kansalaisille.
Yhtenä esimerkkinä voisin mainita käyttämäni verenpainelääkkeen Adalatin. Se maksaa täällä apteekissa 6,93 euroa/30 kappaleen pakkaus, ja maksan siitä siis 69 senttiä. Tietääkseni Suomessa tämä sama lääke maksaa huomattavasti enemmän, ja hinta on Kela-korvauksen jälkeenkin korkeampi kuin täällä apteekin hinta.
Ilmastopakolaiset
Koska olen aika tuore diabeetikko, kysyin myös ystävältäni Pentti Liimataiselta hänen kokemuksiaan diabeetikkona elämisestä tässä maassa. Pentti on asunut Espanjassa jo 30 vuotta, ensin vain pienen osan vuodesta, koska hän oli tuolloin vielä työelämässä.
Liimatainen sairastui kakkostyypin diabetekseen vuonna 1996, jolloin hän asui vielä pääsääntöisesti Suomessa. Hän on edelleenkin diabetesseurannassa siellä, vaikka asuukin nyt ympäri vuoden Espanjassa. Hän käy Suomessa diabeteshoitajalla noin kolmen kuukauden välein, mutta lääkkeet hän hankkii useimmiten Espanjasta.
Liimataisen hoitona on insuliini ja tabletit. Ruokavaliossa olennaista on, että nopeat hiilihydraatit jätetään pois. Täysjyväleipää saa jo onneksi Espanjassakin useissa muodoissa. Ei siis tarvitse tyytyä pelkkään patonkiin.
Liimatainen totesi, että kun Espanjassa eletään, onneksi punaviinin on todettu tekevän hyvää terveydelle kohtuullisessa määrin nautittuna. Kala ja kasvikset ovat Espanjassa maukkaita ja halpoja, joten terveellinen syöminen on helppoa. Kuuluisa Välimeren ruokavalio on muutenkin maittavaa. Yleisesti ottaen espanjalaiset syövät hyvin terveellisesti.
Espanja on myös liikkumisen kannalta erinomainen paikka: ulkona voi liikkua lähes aina, vuodenajasta riippumatta. Olemmekin kutsuneet itseämme ”ilmastopakolaisiksi”. Täällä on lauhkea ilmasto kuumaa kesää lukuun ottamatta. •
Jutun kirjoittaja Väinö Karjalainen
on asunut Espanjassa 14 vuotta.
